Lasten matematiikan opetus

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Yksi suojakuori maksaa 450:(100-10) 

Niin mutku tuossa sanottiin, että lapsille ei ole vielä opetettu yhtälöitä. Ei lapsi pysty tuollaista laskua tekemään, jos ei tajua yhtälön käsitettä, eikä siis osaa merkata kysyttyä hintaa X:llä.

Siinä olisi varmaan pitänyt osata jakaa tehtävä paloihin ja päätellä, että hetkonen, sadasta kun ottaa pois tuon kymmenen, jäljelle jää 90 kuorta, jotka sitten maksavat yhteensä 450 €. Tavallaan yksinkertaista, mutta jos on tottunut suoraviivaisempaan opetustapaan eikä ole ratkonut pulmatehtäviä, niin ei osaa ajatella pienen mutkan kautta. 

Toi jakokulman seuraaja vaikuttaa ärsyttävän sekavalta, tai siis meneekö numerot sekaisin, jos ei pääse ruutupaperille tekemään.

Itse olin kolmosella (90-lukua) poissa kipeänä (harvinaista minulle, olin kovin terve lapsi), kun jakokulmaa opetettiin. Sitä vanhempien kanssa kirjasta tankattiin, koska heillä oli ollut erilainen. Opettaja muistaakseni kieltäytyi opettamasta sitä minulle erikseen, kun kouluun palattuani kerroin, etten oikein tajunnut sitä vielä. Olin looginen ja hyvä matematiikassa, joten hoksasin jakokulman lopulta onneksi itsekin. Mitähän olisi sanonut, jos olisin piirrellyt koepaperiin sen oletettavasti 60-luvulla opetetun version (se oli muistaakseni enemmän kyllä jako-T), jos vanhempani olisivatkin opettaneet minulle omansa eikä kirjasta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Yrittäjä Merja Mähkä tekee tunteja ja tunteja lapsen koulutehtäviä yhdessä lapsen kanssa."

Hyvä karhunpalvelus lapselle. Oikeaa curling-vanhemmuutta.

 

No eihän ole, niin kauan kun vanhempi ei tee läksyjä lapsen puolesta vaan yrittää auttaa ja opettaa

Jos todellakin käyttää jatkuvasti tunteja jopa viikonloppuisin ja lomillakin kuten kyseinen äiti kertoo tekevänsä, on jotain pahasti pielessä. Vähempikin on lapselle ahdistavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanlainen ilmiö, joukko-oppi, tuhosi sekä minun ymmärrykseni että kiinnostukseni matematiikkaan. Isoveljeni kävi läpi yhteen- ja vähennyslaskua ynnä muuta perusasiaa ekaluokalla, ja vuotta myöhemmin minä jouduin ympyröimään alkioita ja osajoukkoja ja unioneja. Asetelmaa pahensi vielä se, että veljeni oli erittäin lahjakas, mutta minä keskiarvon alapuolella.

Nyt tehdään samaa virhettä uudelleen, mutta erona on se, että tällä kertaa sitä ei korjata. On liian monen arvovalta kyseessä.

Joukko-oppi ei mitään pilannut, minäkin sitä opettelin ensimmäisen luokan alussa. Sen jälkeen alettiin opetella ihan perinteisiä + ja - laskuja.

Sitä ihmettelen, ettei kertotauluja enää opetella. Omat lapseni on sen verran isoja (nuorin lukiolainen), että he joutuivat ne opettelemaan ulkoa. Piti kolme kertolaskukoetta suorittaa täysin oikein, ettei tarvinnut niitä enää

Kyllä se pilasi. Minun kohdallani se pilasi ekaluokkalaisen innostuksen ja kiinnostuksen, ja samalla se tuotti lannistavaa osaamattomuuden tunnetta, ja siitä seurasivat huonot tulokset koko kouluajan. Sinä onnekas olet näemmä saanut vain maistaa joukko-oppia.

Vierailija kirjoitti:

"kaikki haluavat jakaa somessa päivityksiä kympin todistuksista"

Siis tähänkö on menty, että lasten todistukset laitetaan someen ?!?!?

Lapsella oli todella hyvä todistus, eikä todellakaan otettu siitä kuvaa someen ja jaettu sitä lähimmälle 100 ystävälle, kuten miehen työkaveri teki. Oli hämmentää nähdä jonkun vieraan tyypin todistus.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanlainen ilmiö, joukko-oppi, tuhosi sekä minun ymmärrykseni että kiinnostukseni matematiikkaan. Isoveljeni kävi läpi yhteen- ja vähennyslaskua ynnä muuta perusasiaa ekaluokalla, ja vuotta myöhemmin minä jouduin ympyröimään alkioita ja osajoukkoja ja unioneja. Asetelmaa pahensi vielä se, että veljeni oli erittäin lahjakas, mutta minä keskiarvon alapuolella.

Nyt tehdään samaa virhettä uudelleen, mutta erona on se, että tällä kertaa sitä ei korjata. On liian monen arvovalta kyseessä.

Joukko-oppi ei mitään pilannut, minäkin sitä opettelin ensimmäisen luokan alussa. Sen jälkeen alettiin opetella ihan perinteisiä + ja - laskuja.

Sitä ihmettelen, ettei kertotauluja enää opetella. Omat lapseni on sen verran isoja (nuorin lukiolainen), että he joutuivat ne opettelemaan ulkoa. Piti kolme kertolaskukoetta suo

 

 Joukko-opissahan ympäröitiin viivalla tietynlaisia kuvia, kuten vaikka palloja ja toisella viivalla punaisia esineitä. Molempien viivojen sisällä oli punaiset pallot, se oli samalla leikkaus. Miten joku piirtely, mitä se joukko-oppi oli, olisi voinut pilata innostuksen? Ehkä joltain värisokealta tai hahmotushäiriöiseltä? Joskus lukiossa taisi tulla sitten jatkoa, boolean operaattorit yms, mitkä olivat suoraa jatkoa noille unioneille ja leikkauksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Yrittäjä Merja Mähkä tekee tunteja ja tunteja lapsen koulutehtäviä yhdessä lapsen kanssa."

Hyvä karhunpalvelus lapselle. Oikeaa curling-vanhemmuutta.

 

No eihän ole, niin kauan kun vanhempi ei tee läksyjä lapsen puolesta vaan yrittää auttaa ja opettaa

Ei pidä auttaa yhtään enempää kuin on välttämätöntä. Parempi silloinkin pitäytyä taka-alalla ja antaa lapsen itse ratkaista tehtävät. Jos lapsi ei itse opi uimaan niin hän hukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanlainen ilmiö, joukko-oppi, tuhosi sekä minun ymmärrykseni että kiinnostukseni matematiikkaan. Isoveljeni kävi läpi yhteen- ja vähennyslaskua ynnä muuta perusasiaa ekaluokalla, ja vuotta myöhemmin minä jouduin ympyröimään alkioita ja osajoukkoja ja unioneja. Asetelmaa pahensi vielä se, että veljeni oli erittäin lahjakas, mutta minä keskiarvon alapuolella.

Nyt tehdään samaa virhettä uudelleen, mutta erona on se, että tällä kertaa sitä ei korjata. On liian monen arvovalta kyseessä.

Joukko-oppi ei mitään pilannut, minäkin sitä opettelin ensimmäisen luokan alussa. Sen jälkeen alettiin opetella ihan perinteisiä + ja - laskuja.

Sitä ihmettelen, ettei kertotauluja enää opetella. Omat lapseni on sen verran isoja (nuorin lukiolainen), että he joutuivat ne

 

Totta kai se pilasi, kun piti saada oma laskukirja ja päästä piirtelemään numeroita samalla tavalla kuin aiemminkin koulunsa aloittaneet olivat tehneet. Ei saatu eikä päästy, vaan jouduttiin ryhmittelemään ja pyörittelemään paperilla hedelmiä ja inkkareita. Muistiini on jäänyt minun puoleeni kumartunut ja hieman tuskastunut opettaja, joka yritti selittää minulle, että omena ja banaani ovat alkioita, vaikka minun mielestäni ne eivät olleet alkioita, vaan hedelmiä. Opettajan opas ei tainnut sisältää sitä, miten suhtaudutaan oppilaaseen, joka katsoo käsitteitä toisesta näkökulmasta.

En ollut värisokea tai hahmottamiskyvytön ainakaan siitä päätellen, että minusta tuli maisteri. Ei matikanmaisteri kuitenkaan.

Jakokulma oli kyllä selkeämpi, mutta kun nyt on niin pakko näivettää suomalaista kulttuuria ja vaihtaa ulkolaisiin tapoihin että ollaan niiiiin "kansainvälisiä"

Vierailija kirjoitti:

Sitä ihmettelen, ettei kertotauluja enää opetella. Omat lapseni on sen verran isoja (nuorin lukiolainen), että he joutuivat ne opettelemaan ulkoa. Piti kolme kertolaskukoetta suorittaa täysin oikein, ettei tarvinnut niitä enää

Mistä lähtien kertotauluja ei tarvitse opetella? Ainakin vielä 5-6 vuotta sitten piti. Se voi tuntua turhalta, mutta todellisuudessa kertotaulujen vahva osaaminen antaa vahvan pohjan kaikelle muulle. Sitä voi ajatella vähän kuin välimuistina joka nopeuttaa pienillä luvuilla operoimista.

Mun lapsella meni koulu niin kauan hyvin, kun jaksoin auttaa ja kysellä tehtäviä kotona. Kun uuvuin työssä ja elämässä, enkä jaksanut vielä kaiken päälle käydä uudestaan peruskoulua, laski lapseni numerot samaa tahtia. Omassa lapsuudessa vanhempien ei tarvinnut puuttua koulunkäytiini.

Olisi kiva kuulla jonkun päättäjän perustelut sille miksi esim jotain jakokulmaa on pitänyt muuttaa, vaikkei siinä koskaan ollut mitään vikaa? 

Samalla täytyy kyllä todeta, etten ole itse vuosikausiin käyttänyt jakokulmaa, enkä varmaan edes muistaisi enää miten se meni, vaikka olen koulutukseltani DI. 

Vierailija kirjoitti:

Jakokulma oli kyllä selkeämpi, mutta kun nyt on niin pakko näivettää suomalaista kulttuuria ja vaihtaa ulkolaisiin tapoihin että ollaan niiiiin "kansainvälisiä"

Kuinkahan monta eri jakokulmatyyliä on Suomessa opetettu. Vanhempani ovat syntyneet 40-luvulla, minä 60-luvulla ja lapseni 2000-luvun alkupuolella. Meillä on ollut kaikilla erilainen jakokulma. 

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tässä katsoin kolmasluokkalainen kirjaa johon oli eläkeikää kolkutteleva pitkäaikainen sijainen korjannut virheellisesti lapsen merkkaamat alun perin oikeat vastaukset. Ja kun pienelle koululaiselle opettaja on jumalasta seuraava niin hirveä vääntö kotona siitä yrittää korjata lapselle syntynyttä virheellistä käsitystä, esim. tässä tapauksessa geometrian käsitteistä. Että jos tämä on opetuksen taso... Hohhoi...

Jos lapsi olisi vain väittänyt että ope selitti näin niin luulisin hänen ymmärtäneen väärin, oli niin typeriä virhekäsityksiä, mutta kun ne on open kynällä kirjaan korjattu niin kai se on uskottava että ope on tonttu? 

Kertoisitko yhden esimerkin siitä, miten opettaja oli korjannut virheellisesti?

Piti ympyröidä aakkosista ne joilla on symmetria-akseli. Open mielestä mm. N ja S kuuluivat näihin. 

Olen DI ja sieltä valmistunut 2004. Ja koulun olin aloittanut vuonna 1970.

Katselin omia peruskoulun 8 ja 9 luokan kirjojani. En ymmärtänyt juuri mitään. Katsoin kokeita. Olin saanut aina kiitettäviä. Nyt olisin saanut nelosen. Siis omista kokeista 1970-luvun lopulla. 

Lapseni oli yläkoulussa ja lukiossa valmistuen 3 vuotta sitten. Tajusin kaiken. 

Kyllä omassa lapsuudessani oli jo päättelytehtäviä. Oma matikanopettajamme päätti oikeastaan jokaisen tunnin matematiikan päättelytehtävään ja vastaus tuli käydä näyttämässä opelle, kun sai valmiiksi. Itse rakastin matikkaa ja noita päättelytehtäviä.

Ja nuo instagramin päättelytehtävät samalla lailla ihan pääteltävissä eli päässä laskettavia eli ei niihin ainakaan hyvä oppilas tarvitse mitään arvuutteluja tai yhtälöitä. Varmasti nykyajan koulussakin niitä perustehtäviä on, joista kaikki selviää helposti. Enemmän huolestuisin, jos nykypäivän koulussa ei ollenkaan päättelytehtäviä/ päässälaskuja enää olisi. 

2001 syntyneen lapseni kirjoissa oli 2 erilaista jakokulmaa ja sai valita. 

Mulla oli lukiossa 1980 luvun alussa matikanope, joka ei halunnut opetella meille opetettua jakokulmaa. Laittoi aina taululle jonkun hyvän oppilaan näyttämään jakokulmalaskut. 

Miksi jakokulmaa on taas muutettu?

Olen DI ja tykkään matikasta.  Ihan noita lasten kirjoissa olevia päättelytehtäviä. 

Ennemminkin pitäisi harjoitella paljon enemmän toistoa. Omat lapseni ei opi koulun vaatimalla toistomäärällä. Pakko mun on keksiä lisää tehtäviä kokeisiin valmistautuessa. Lapset on vieläpä vastahankaisia, kun haluaisi tehdä minimin.

Vierailija kirjoitti:

Olen DI ja tykkään matikasta.  Ihan noita lasten kirjoissa olevia päättelytehtäviä. 

Ennemminkin pitäisi harjoitella paljon enemmän toistoa. Omat lapseni ei opi koulun vaatimalla toistomäärällä. Pakko mun on keksiä lisää tehtäviä kokeisiin valmistautuessa. Lapset on vieläpä vastahankaisia, kun haluaisi tehdä minimin.

Siis inhoan noita päättelytehtäviä. 

Mitä tuossa kirsikkatehtävässä pitää tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanlainen ilmiö, joukko-oppi, tuhosi sekä minun ymmärrykseni että kiinnostukseni matematiikkaan. Isoveljeni kävi läpi yhteen- ja vähennyslaskua ynnä muuta perusasiaa ekaluokalla, ja vuotta myöhemmin minä jouduin ympyröimään alkioita ja osajoukkoja ja unioneja. Asetelmaa pahensi vielä se, että veljeni oli erittäin lahjakas, mutta minä keskiarvon alapuolella.

Nyt tehdään samaa virhettä uudelleen, mutta erona on se, että tällä kertaa sitä ei korjata. On liian monen arvovalta kyseessä.

Joukko-oppi ei mitään pilannut, minäkin sitä opettelin ensimmäisen luokan alussa. Sen jälkeen alettiin opetella ihan perinteisiä + ja - laskuja.

Sitä ihmettelen, ettei kertotauluja enää opetella. Omat lapseni on sen verran isoja (nuorin lukiolainen), että he joutuivat ne opettelemaan ulkoa. Piti kolme kertolaskukoetta suorittaa täysin oikein, ettei tarvinnut niitä enää

Samoilla linjoilla sinun kanssa. Se joukko-oppi oli ihan lapsellisen helppo, en ymmärrä mitä hankalaa siinä muka olisi ollut.

Minun nuorin lapsi on nyt ysillä, heidän ikäryhmänsä opetteli kertotaulut alakoulussa ja nyt ysillä tarjotaan lukion kursseja matematiikassa ja enkussa ysin oppimäärän lisäksi.

Se uusi tapa laskea jakolaskuja on ihan hauska, ei tarvinnut kauaa pähkäillä että opin sen. Minun lukioajoistani pitkine matikkoineen on yli 35 vuotta enkä ole opiskellut matematiikkaa sen jälkeen tai työskennellyt matemaattisella alalla. Tavallisella järjellä varustettu ihminen kyllä ymmärtää sen.