Lue keskustelun säännöt.
Köyhyyden myötä ilo katoaa elämästä
09.12.2023 |
Kyllä se vaan helpottaa elämää paljon, jos rahaa on riittävästi. Kun on vuosia joutunut laskemaan jokaisen euron ja sentin, millä maksetaan laskut ja ostetaan ruokaa, se todella vetää mielen matalaksi. Mistään virkistävästä toiminnasta kuten harrastukset ja matkat ei ole voinut haaveillakaan. Vihdoin tiedän, että tulotasoni on nousemassa ensi vuoden alussa ja olen siitä niin innoissani. Tulee edes vähän pelivaraa eikä joudu enää keräämään pulloja syödäkseen.
Tukia en ole saanut näiden vuosien aikana kuin lapsilisän.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
ja sitten totuus iskee naamalle kun verotuskin kiristyyy.
Juuri näin. Minullakin "tulot nousivat" kahdesti vuoden aikana ja nykyään nettopalkkani on pienempi kuin vuoden alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä kansa halusi turha ruikuttaa.
Ei mulla ole ilo kadonnut, mutta huolia on kyllä enemmän. Toisaalta tulee sellainen luotto itseen myös, että "minä pärjään tilanteessa kuin tilanteessa". Sanoisin, että on päivästä kiinni, painaako köyhyys vai onko muut jutut enemmän mielessä. En ole kyllä itse täysin äärimmäisessä tilanteessa, enemmän sellaisessa, jossa laskuista selviää luotettavasti joka kuussa, kun muuten elää säästäväisesti ja suunnitelmallisesti, eikä satu mitään yllättävää.
Minä en ole suostunut uhriutumaan ja olen elänyt ihan hyvää elämää. Sisältö on raameja tärkeämpää.
Kyllästyin jo viime hallituskaudella tähän köyhien koko ajan jatkuvaan valitukseen ja muutin metsään. Lopetin hyväpalkkaisen työn ja teen 10h viikossa. Minä luovutin tämän kansan puolesta taistelun.
Valtio nimeltä Suomi on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet noin vähävarainen etkä ole saanut edes toimeentulotukia - valehtelet kaiken tuossa.
Otsikossa piilee totuuus. Vain se joka on ollut vuosia köyhä ymmärtää tämän. Koko elämä pyörii silloin enemmän rahan ympärillä kuin rikkailla ihmisillä. Ajattelumalli iskostuu syvälle takaraivoon asti ja silloin jää se "kaikesta pitää säästää" -malli päälle.Vaikka myöhemmin elinolot kohentuisivat, siitä on todella vaikea päästä eroon. Lisäksi se toimii myös itse itseään ruokkivana kehänä, kun identifioituu köyhäksi, sieltä on vaikea lähteä nousemaan ylöspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joutunut tekemään elämässäni kipeitä, vaikeita ja joskus isoja päätöksiä pärjätäkseni taloudellisesti. Olen kuitenkin ratkaisukeskeinen luonne ja luova, niin en ole kokenut joutuvani kärsimään köyhyydestä. Se tunne=uskomus, ettei olisi mitään, rajoittaisi ihan hirveästi mahdollisuuksiani etenkin kun tietää miten hyvätuloinenkin ihminen voi voivotella köyhyyttään. Ihminen pystyy ohjaamaanajatuksiaan ja asenteitaan, miettiä elämänsä arvoja, ja nähdä myös valoa tunnelin päässä.
Tykkään myös auttaa ihmisiä, niin ne teot saavat aina palkkionsa tavalla tai toisella. Omenalaatikko voi odottaa kotiin palatessa oven edessä tai purkki mansikkahilloa tmv.
Olen vuosikausia ollut pienituloinen joten tiedän mistä ap puhuu,toisaalta onnellisempi kun elämä ei pyöri kulutuksen ja materiaalin ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilo on vain ajatus ja ajattelu on toistaiseksi vielä ilmaista. Köyhyys on vain onnellisten ajatusten puutetta.
Tulot (pienehköt) ovat pysyneet samana melko pitkään mutta ankeus on lisääntynyt huomattavasti. Tiedä sitten mistä johtuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita siihen vaikeat sairaudet kylkeen niin kyllä sitä ihmettelee miksi täällä vaan pitää kärsiä. Pieleen menneen leikkauksen takia meni koko terveys ja on sairaalat tulleet tutuiksi, välillä miettinyt vaan että minkä hiton takia jäin eloon, mitä järkeä tässä enää on?
Vierailija kirjoitti:
ja sitten totuus iskee naamalle kun verotuskin kiristyyy.
Ei köyhän elämään verotus vaikuta kuin ruuan verotuksen kautta. Sitä samaa 20% tuloista aina maksetaan. Mutta on ne ilotkin pienet. Muistan miten söin puoli tuntia 0.30e jogurttia joka oli ollut tarjouslapulla. Se maistui ihan hemmetin hyvälle. Elin silloin noin 4e viikko ja nälkä oli ikuinen vieras, mutta ruoka-apuun en mennyt koska mielestäni se ei ollut moraalisesti oikein. Olin itse tilanteeni aiheuttanut tulemalla työkyvyttömäksi ja sotkemalla luottotietoni ja elämäni. Halusin maksaa oppirahani niin että tuntui. Siitä ajasta jäi ikuinen pelko ja stressi köyhyydestä joka vaikuttaa vieläkin joka päivä taustalla.
Luin mielenkiinnolla muutama päiväs sitten siitä mistä tunnistaa ihmisen joka on elänyt köyhyydessä ja tunnistin itseni. Mikään määrä rahaa tilillä ei saisi minua tuntemaan turvallisuutta ikinä. Ei säännölliset tulot eikä mikään, olen aina köyhyyden vanki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja sitten totuus iskee naamalle kun verotuskin kiristyyy.
Juuri näin. Minullakin "tulot nousivat" kahdesti vuoden aikana ja nykyään nettopalkkani on pienempi kuin vuoden alussa.
Tuo nyt vaan ei voi pitää paikkaansa. Voi toki olla että maksat ennakonpidätystä enemmän, mutta nettopalkka ei voi laskea tulojen noustessa.
Kyllä kieltämäti tulee toivottomuuden hetkiä, että miten saan kuukauden vuokrat ja laskut maksettua & vielä jäisi rahaa bensaankin, että pääsee töihin.
Ruoka - asiat jäävät kyllä aina budjetissa viime sijalle. Mutta kyllä sitä on aina jotakin tähän mennessä syöty.
Vaikka tulevaisuus ahdistaa valtavasti. Siellä voi olla sellaisia maksuja tulossa, että en pysty niitä kerrassaan maksamaan ja jos en edes lainaa saa noiden maksujen maksuun, niin en käsitä mikä sitten on edessä? Ulosotto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja sitten totuus iskee naamalle kun verotuskin kiristyyy.
Juuri näin. Minullakin "tulot nousivat" kahdesti vuoden aikana ja nykyään nettopalkkani on pienempi kuin vuoden alussa.
Tuo nyt vaan ei voi pitää paikkaansa. Voi toki olla että maksat ennakonpidätystä enemmän, mutta nettopalkka ei voi laskea tulojen noustessa.
Verotuksessa on yksi tuloluokka muistaakseni jossa tämä ilmiö on, jos siihen notkahtaa niin verotus tosiaan vie kaiken hyödyn. Tälle joka valittaa, että jää nyt vähemmän käteen niin nostaa vain niitä tulojaan, koska suuremmassa tuloluokassa ne verot taas tipahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen vuosikausia ollut pienituloinen joten tiedän mistä ap puhuu,toisaalta onnellisempi kun elämä ei pyöri kulutuksen ja materiaalin ympärillä.
Teillä on mielikuva siitä millaisten asioden ympärillä parempi osaisten elämä pyörii ja kadehditte sitä. Ja se tekee teidät onnettomaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole suostunut uhriutumaan ja olen elänyt ihan hyvää elämää. Sisältö on raameja tärkeämpää.
Suomi on tosiaan hölmölä, jossa köyhäkin kilpavarustelee itselleen sen keskiluokkaisen elämän johon hänellä ei ole koskaan ollut varaa.
Suomalainen sisu kuolee paskat housuissa vanhainkodissa(joita kukaan ei suostu hoitamaan, kun siitä ei makseta toimaritason palkkaa), kun elämme nykyisessä uhritumisenkulttuurissa, jossa jokainen kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
- lähihoitaja
Joo joo, ollaan jo kuultu (aika montakin vuotta) miten elämäni on niin säälittävää jossain betonikuutiossa, ja elämäni ei ole elämisen arvoista kun ei ole niitä lapsia, eikä uutuuttaan hohtavaa citymaasturia.
Kuulostaa kyllä surkealta, jos tietyssä ammatissa ei ole varaa lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja sitten totuus iskee naamalle kun verotuskin kiristyyy.
Juuri näin. Minullakin "tulot nousivat" kahdesti vuoden aikana ja nykyään nettopalkkani on pienempi kuin vuoden alussa.
Tuo nyt vaan ei voi pitää paikkaansa. Voi toki olla että maksat ennakonpidätystä enemmän, mutta nettopalkka ei voi laskea tulojen noustessa.
Verotuksessa on yksi tuloluokka muistaakseni jossa tämä ilmiö on, jos siihen notkahtaa niin verotus tosiaan vie kaiken hyödyn. Tälle joka valittaa, että jää nyt vähemmän käteen niin nostaa vain niitä tulojaan, koska suuremmassa tuloluokassa ne verot taas tipahtaa.
Tämähän on täyttä valhetta. Suomessa ei ole 100 prosentin marginaaliveroa missään tuloluokassa.
ja sitten totuus iskee naamalle kun verotuskin kiristyyy.