Kemian puute ekoilla treffeillä

Omakohtaisesta kokemuksesta: Ei tule. 

Kemia on sitä, kun joidenkin kanssa vaan "klikkaa" ensimetreiltä lähtien. Tuntuu että ollaan ajatuksia myöten samalla aaltopituudella ja läsnäolo on luontevaa, vähän kuin oltaisiin tunnettu jo jonkin aikaa, vaikkei olla. 

Vastavuoroisesti, joidenkin kanssa tekemisissä oleminen on käsittämättömän kankeaa ja jo pelkästään niistä näistä juttelu tuntuu työltä. Kieli poskessa sanotut asiat lentävät pään yli tai otetaan tosissaan jne. Tunnelma on sellainen, että kokoajan pitäisi sanoa jotain, mutta ei oikein keksi mistä puhuisi. 

Kokemukseni: ei tullut ensimmäisen aviomieheni kanssa sukat pyörittävää kemiaa, vaan ihan kiva ja hyvä olla. Rakastin aikojen saatossa toki, mutta enemmänkin silleen tottumuksen kautta. Olimme kuitenkin yli 10 vuotta naimisissa ihan onnellisesti, mutta minulle ei koskaan tullut niitä suuria tunteita.

Nykyisessä liitossani päätin toimia toisin ja deittailin kunnes tuli se päätähuumaava tunne, molemmille. Se oli ekoista treffeistä menoa ja nyt ollaan oltu jo vuosia naimisissa ja tunne edelleen ihana. Välillä vaikeaa toki mutta sitten tulee välillä taas ne perhoset vatsaan kun on toisen seurassa. Se on ihanaa ja sen voimin jaksaa. 

Jos ei ajatuksissa lisääntyä, siis tehdä lapsia, niin eipä hyvässä suhteessa kemiaa, eli kromosomien sekoittamiselle ole tarvetta.

Tuo kemia on hormonien tuoksua ja näin evoluutio tehnyt, jotta löytyisi mahdollisimman poikkeavat kromosmit ettei tule sisäsiitoisia 

"Ehkä" on ok, "ei" on ei. Mun välittömistä äkkikemioista tuli aina ihan onnettomia juttuja, ei niissä mitään muuta sitten ollutkaan. Puolisoni kanssa ekoilla treffeillä oli "jotain", mutta vasta toisilla selvisi varmaksi mitä se oli. 

Jos epäilyttää niin mene ihmeessä uudelleen treffeille. Jos tiedät että tämä se ei ole niin älä turhaan kiusaa kumpaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinut sai treffeille? Miten kiinnostuit lähtemään? 

Samat arvot, mielenkiinnon kohteet, harrastukset, odotukset parisuhteelta, samankaltainen huumori.  Mutta sit kun treffaa niin ei mitään kemiaa se kaikki puuttuu.

Ap

Epäsuosittu mielipiteeni. Jos epäilyttää, kannattaa mahdollisimman nopsaan pussailla vähän. Kyllä tulee selväksi onko jatkoon vai ei. Ja siis tuon jälkeen ei mitään arpomisia enää, jos ei sytytä niin ei onnistu ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Omakohtaisesta kokemuksesta: Ei tule. 

Kemia on sitä, kun joidenkin kanssa vaan "klikkaa" ensimetreiltä lähtien. Tuntuu että ollaan ajatuksia myöten samalla aaltopituudella ja läsnäolo on luontevaa, vähän kuin oltaisiin tunnettu jo jonkin aikaa, vaikkei olla. 

Vastavuoroisesti, joidenkin kanssa tekemisissä oleminen on käsittämättömän kankeaa ja jo pelkästään niistä näistä juttelu tuntuu työltä. Kieli poskessa sanotut asiat lentävät pään yli tai otetaan tosissaan jne. Tunnelma on sellainen, että kokoajan pitäisi sanoa jotain, mutta ei oikein keksi mistä puhuisi. 

Sitten on myös niin, että jonkun kanssa voi olla niin vahva keskustelukemia, että muusta kemiasta on vaikea saada otetta, vaikka sitä fyysistä kipinääkin tarvitaan. Vaikeampi sanoa, onko kyseessä kaveri vai rakastettu. Sen selvittämiseen kuitenkin auttaa kun näkee jokusen kerran lisää. 

Jälkimmäinen tilanne on hirveä. Kaikki tietää sen huojennuksen, kun tuollaiset treffit loppuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten höpötystä tuo. Miten tunnin tutustumisen aikana voi löytyä kun molempia jännittää ja vain kysellään jotain perusjuttuja? Liian helposti tutustuminen lopetetaan nykyään. 

Kyllä se että treffit venähtää pidemmäksi kuin tunniksi ja eikä meinaa malttaa odottaa seuraavaa tapaamista, kertoo paljon. Näin kävi itselleni. Eli sitä kemiaa oli heti kun tavattiin. 

 

Tuo vaan ei ole ainoa tapa eikä edes paras. Jos himo edellä valitsee kumppania, niin arvonnassa saattaa syliin tipahtaa mikä tahansa rikollinen hyväksikäyttäjä. Narsistit myös on hyviä ensivaikutelmissa. 

Tämä pätee vain niihin ihmisiin, joilla on taipumusta tuntea vetoa narsistiin tai rikollisiin hyväksikäyttäjiin. Jos ihminen on tasapainoinen ja hänellä on terve kiintymyssuhdemalli, ei ole mitään traumataustaa tai muuta ongelmaa, silloin hän todennäköisemmin päätyy normaaleihin suhteisiin normaalien ihmisten kanssa - ja silloin suurin "riski" on se, että lupaavasti alkanut suhde ei kannakaan alkua pitemmälle, vaikka molemmat olivat vilpittömästi kiinnostuneita. Jos ongelmataustaa ei ole eikä taipumusta päätyä draamasuhteisiin, toksisiin suhteisiin tai vääränlaisten ihmisten seuraan, on ihan turvallista seurata kemiaa. Tuo kemia ei myöskään tarkoita pelkkää himoa, vaan myös sitä, että toisen kanssa synkkaa hyvin.

Jos ei ole perhosia vatsassa ekoilla treffeillä, niin itselleni ei tule niitä kyllä myöhemminkään. Joskus annoin tilaisuuden ihan ok - tyypille ja siinä meni vuosi hukkaan elämästä.

ihmiset on erilaisia. Tunnet itse itsesi parhaiten.

Kemia on vähän sama kuin "seksikkyys", asia joka on joku epämääräinen persoonallisuuden, ulkonäön, tavan millä liikkuu, tuoksun, äänen yms. yhdistelmä. Olemus. Mikseivät läheskään kaikki objektiivisesti hyvännäköiset ole seksikkäitä? Miksi hiljaisuus on kiusallista joidenkin kanssa, toisten ei? 

Tavallisella miehellä ei ole varaa etsiä mitään kemiaa jos haluaa seurustella. Tinderissä kun tulee 5 mätsiä puolessa vuodessa eli muutamat treffit niin ei siinä niin vaan voi skipata jos tunnin jälkeen ei sukat pyöri jalassa. Järjellä mietin, että jos nainen mukava, samoja harrastuksia ja miellyttää silmää niin yritän jatkaa tutustumista. 

M37

Vierailija kirjoitti:

Tavallisella miehellä ei ole varaa etsiä mitään kemiaa jos haluaa seurustella. Tinderissä kun tulee 5 mätsiä puolessa vuodessa eli muutamat treffit niin ei siinä niin vaan voi skipata jos tunnin jälkeen ei sukat pyöri jalassa. Järjellä mietin, että jos nainen mukava, samoja harrastuksia ja miellyttää silmää niin yritän jatkaa tutustumista. 

 

M37

Kaikilla ei ole varaa valita ja jotkut eivät saa edes sitä "tyydyttävää", vaikka etsisivät koko ikänsä. Valitettavaa, mutta totta. 

Kemia on vain itsevarmojen pelimiesten kikka. Jos menee ensitreffeille tavallisen tilannetta jännittävän jurottajan kanssa, niin ei siinä kukaan nainen koe kemiaa, vaikka mies olisi sopiva kumppani monelle.

Varmaan riippuu ihmisestä. Ainakaan itselleni ei tule.

Mä tiedän jo ensi sekuntilla kun näen sen treffikumppanin ekaa kertaa, että olenko kiinnostunut vai en. Yhtään sanaa ei tarvitse vaihtaa. Kasvot, vartalo, tuoksu, tapa kävellä...noiden perusteella tiedän heti olenko kiinnostunut vai en. Se että istutaan ja keskustellaan lasin ääressä tunti on pelkkä muodollisuus, koska mä tein päätökseni jo siinä sisäänkäynnin luona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten höpötystä tuo. Miten tunnin tutustumisen aikana voi löytyä kun molempia jännittää ja vain kysellään jotain perusjuttuja? Liian helposti tutustuminen lopetetaan nykyään. 

Kyllä se että treffit venähtää pidemmäksi kuin tunniksi ja eikä meinaa malttaa odottaa seuraavaa tapaamista, kertoo paljon. Näin kävi itselleni. Eli sitä kemiaa oli heti kun tavattiin. 

 

Tuo vaan ei ole ainoa tapa eikä edes paras. Jos himo edellä valitsee kumppania, niin arvonnassa saattaa syliin tipahtaa mikä tahansa rikollinen hyväksikäyttäjä. Narsistit myös on hyviä ensivaikutelmissa. 

Voi mennä jopa vuosia ennen kuin narsistin todellinen luonne paljastuu tai niihin kykenee reagoimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kemia on vain itsevarmojen pelimiesten kikka. Jos menee ensitreffeille tavallisen tilannetta jännittävän jurottajan kanssa, niin ei siinä kukaan nainen koe kemiaa, vaikka mies olisi sopiva kumppani monelle.

Ei kaikki jännitä samalla tavalla ja kemiaa voi olla jännityksestä huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinut sai treffeille? Miten kiinnostuit lähtemään? 

Samat arvot, mielenkiinnon kohteet, harrastukset, odotukset parisuhteelta, samankaltainen huumori.  Mutta sit kun treffaa niin ei mitään kemiaa se kaikki puuttuu.

Ap

Eli tyyppi on parempi ilmaisemaan itseään kirjallisesti, kasvotusten uuden ihmisen kanssa kenties jännittää enemmän. Mulla vähän samaa ongelmaa ja aina jo etukäteen tiedän että persoonani on treffikumppanilleni pettymys, koska varsinkin alussa olen tosi jäinen treffeillä. Viestitellessä sen sijaan pystyn heittämään ihan rennosti läppää ja persoonastani saa varmasti paljon livekohtaamista positiivisemman vaikutelman. Vain läheisimpien ihmisteni kanssa pystyn olemaan oma hullu itseni, ja siihen menee todella aikaa, että saavutan sen pisteen uuden tyypin kanssa.

Onneksi ulkonäköni on sen verran hyvä että se on kompensoinut ja yleensä kaikki haluavat nähdä uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Kemia on vain itsevarmojen pelimiesten kikka. Jos menee ensitreffeille tavallisen tilannetta jännittävän jurottajan kanssa, niin ei siinä kukaan nainen koe kemiaa, vaikka mies olisi sopiva kumppani monelle.

Niin, kyllähän naisen nyt pitäisi tuppisuuna istuvan, yksittäisillä sanoilla vastailevan jännittäjän kohdalla tuntea vetoa, sillä tästä oikein huokuu sellainen itsevarmuus ja kiinnostus toista kohtaan. 

...Ja vieläkin, kemia ei ole asia joka on sidottu pelkästään parinmuodostukseen, vaan kyse on siitä yleisestä "miten tulet toimeen henkilön X kanssa" jutusta, vaikkei päämääränä olisi perseen syöminen. Joidenkin ihmisten kanssa vain synkkaa paremmin kuin toisten. 

En pitänyt miestä mitenkään kiinnostavana, jos en vastenmielisenäkään. Oltiin kuitenkin päätetty harrastaa seksiä, ja koska seksuaalisesti oltiin hyvin yhteensopivia ja fyysinen läheisyys tuntui todella luontevalta, päätettiin tavata uudelleenkin. Hiljalleen vietettiin enemmän ja enemmän aikaa yhdessä muutenkin kuin seksin parissa, niin siinä samalla tutustuttiin muutenkin ja alettiin kokea myös henkistä läheisyyttä, eli ystävyyttä.

Seksi on vuosien jälkeen edelleen luontevaa ja läheistä, kaikkea mahdollista tajuntaa räjäyttävästä rakastelusta arkiseen ylläpitoseksiin. Miehestä on tullut minulle rakas ja läheinen ihminen, jonka kanssa haluan jakaa arkeni ja juhlani. En kuitenkaan edelleenkään koe perhosia vatsassa enkä sydämentykytyksiä. En edes pidemmän erillään olon jälkeen. Koen vain turvallista läheisyyttä ja kiintymystä.

Minulla on myös kokemusta hullaantumisesta ja ihastumisesta, ja vaikka tunteina ovat huumaavia, niin tunnetta seuranneet parisuhteen ovat nekin ajan myötä päättyneet mm. seksin ja läheisyyden puuttumiseen. En ole varma mitä AP tarkoittaa kemialla, mutta uskaltaisin sanoa, että jos ihastusta saati hullaantumista ei ollut, niin tuskin sitä tuleekaan. Ilman ihastustakin voi kuitenkin rakastaa ja kokea halua olla toisen lähellä. Ehkä se on kemiaa?

Vierailija kirjoitti:

Kemia on vain itsevarmojen pelimiesten kikka. Jos menee ensitreffeille tavallisen tilannetta jännittävän jurottajan kanssa, niin ei siinä kukaan nainen koe kemiaa, vaikka mies olisi sopiva kumppani monelle.

Jos mies kerran jurottaa vaan, niin eihän silloin hänestä saa tietää muuta kuin jurotuksen. On kyllä miehen omalla vastuulla tuoda itseään esiin, enkä yhtään ihmettelekään, jos jurottajat jää yksin. Millä perusteella jurottaja edes olisi sopiva kumppani monelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemia on vain itsevarmojen pelimiesten kikka. Jos menee ensitreffeille tavallisen tilannetta jännittävän jurottajan kanssa, niin ei siinä kukaan nainen koe kemiaa, vaikka mies olisi sopiva kumppani monelle.

Jos mies kerran jurottaa vaan, niin eihän silloin hänestä saa tietää muuta kuin jurotuksen. On kyllä miehen omalla vastuulla tuoda itseään esiin, enkä yhtään ihmettelekään, jos jurottajat jää yksin. Millä perusteella jurottaja edes olisi sopiva kumppani monelle?

Ihmiset aukeavat eri tavalla tuntemattomien seurassa. Ekan kerran jurottaja voi olla kolmannella kerralla aivan erilainen. Siksi jos haluaa ekoilta treffeiltä jotain tajunnan räjäyttävää kemiaa, saa miehiä, joilla on sitä kaikkien naisten kanssa.