Oletko mielestäsi ollut onnekas elämässä?

Olen, mutta ei se onni noin vain ole tullut. On pitänyt opiskella, tehdä töitä ja mennä monta kertaa mukavuusalueen ulkopuolelle. Minulla on lapset, korkeakoulututkinto, työ ja edelleen kouluttaudun. Hyviä ihmissuhteita. 

Olen, minulla on ihana lapsi, maksettu oma äsken remontoitu koti ja olen terve. Olen ansaitulla eläkkeellä.

Olen. Olen terve. Minulla on kaikki raajat tallella ja mieli pelaa. Joitain kymmeniä vuosia elinaikaa jäljellä. Olen onnekas mutta silti onneton. En käytä ruumistani tai mieltäni mihinkään. 

Ainoastaan aviomiehen kohdalla.

Itsellä vaikeahoitoinen neurologinen sairaus, tämän myötä tulee nähdä enemmän vaivaa asioiden hoitamiseen. Osa tekemisistä vaatii kolminkertaisen panostuksen, terveeseen minääni katsottuna. Tukiin (pl. lääkekorvaus) en ole oikeutettu.

NO en. olen tapellut tuulimyllyj vastaan koko elämäni ja tappelu jatkuu,

joustan vain jos siitä on asialleni hyötyä

Ensimmäisenä elämänpuolena en. Toisesta tulee parempi, olen onnellisempi. Monin tavoin.

puhutaan,että onni on hyvä mies,avioliitto,omakotitalo ja lapset...jaa no niitä mulla ei oo

Kertokaa vielä, olitteko nuorempana niitä j ä n n ä biletyttöjä? 😳

Olen monessa suhteessa ollut onnekas. Synnyin ihan hyvään perheeseen. Tietynlaista lämpöä ehkä uupui etenkin äidiltäni, joka oli aika poissaoleva, mutta vanhempani ovat muuten kunnollisia, hyvätuloisia, tulivat juttuun kelvollisesti eivätkä eronneet. Vartuin isossa talossa hyvässä ja turvallisessa naapurustossa. Perin älykkyyttä ja muita kykyjä, etenkin luovia sellaisia, vanhemmiltani, ja olen keskivertoa paremman näköinen ja urheilullisempi. Hyvät eväät, mutta silti onnistuin tyrimään paljon teini-ikäisestä lähtien, jolloin syrjäydyin pahasti. Vieläkin korjailen näitä jälkiä monta vuotta myöhemmin ja yritän parantua traumoista ja ikävistä kokemuksista, joita olen kokenut. Silti suunta on hyvä, pysyn toiveikkaana, teen kovasti töitä ja yritän parantaa tilannettani.