Koiranomistajat! Jos koiranne murisee jollekin, miten suhtaudutte ihmiseen?
Otsikossa kysymys. Olen tuiki tavallinen, nelikymppinen, ihan mielestäni ystävällinen nainen. Ihan tavallisen näköinen. Ei ole mitään sairauksiakaan (tyyliin diabetesta tai syöpää) jonka koira voisi haistaa. Miksi koirat eivät pidä minusta? Olen allerginen, joten kovin läheisiä koirakontakteja minulla ei olekaan.
Mutta todella usein, kun olen vaikka kävelyllä, vastaantulevat koirat murisevat minulle. Niin käy paljon useammin kuin tutuilleni. Erityisesti talvisin hämärässä metsässä on melkein varmaa, että näin käy. On vaan melko epämukavaa, kun koira tulee metsässä vastaan - koira murisee minulle kurkullaan, haukkuu ja tempoo hihnaa, tai jotkut koirat ensin murisevat ja kun tulen lähemmäksi, alkavat uikuttaa. Omistajat toruvat hämmästyneen oloisina koiriansa, mutta vilkaisevat minua pelokkaasti ja nopeuttavat askeleitaan. Osaatteko sanoa, miksi näin käy ja mitä ajattelette, jos koiranne murisee vastaantulijalle? Suhtaudutteko automaattisesti silloin vastaantulijaan epäluuloisesti?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen perusteella koirat suhtautuu varautuneesti ihmiseen jota sen on vaikea lukea. Eli jos ihminen pelkäsi tai inhosi koiria niin koira kyllä aisti sen. Ja jos ihminen "veti jotain roolia"(vaikka vain iloisempaa, sosiaalisempaa tai rohkeampaa kuin oikeasti on) niin koira on myös varautunut.
En pelkää koiria onneksi. En kävelyllä tietääkseni vedä mitään rooliakaan, mutta olen kyllä aika ujo ja usein on pakko esittää sosiaalisempaa kuin on. Epämukavaa vaan, kun koiranomistajat katsovat minua kuin jotain pahan kätyriä.
Ap
Koirien pito kaupungeissa (ruutukaava-alueella) pitäisi kieltää. Paskomiskoneita.
Koirani murisee ja haukkuu vain pahoille/vaarallisille ihmisille.
Jos koira murisee vieraille se pitää viedä piikille.
Vaikea sanoa, mikä sinussa on sellaista, mikä saa koirat epävarmoiksi/pelokkaiksi. Oletko niin epäsosiaalinen, että pelkäät vastaantulijoita? Koirahan ei tiedä, kohdistuuko ihmisen varautuneisuus siihen itseensä vai sen omistajaan, eli vaikket pelkäisi koiria, muttet pidä ihmisistä, koirat kyllä aistivat sen. Tai sitten kyse on jostain ulkoisesta piirteestä. Onko sinulla esimerkiksi tummat silmälasit tai erityisen vahvasankaiset? Peitätkö suurimman osan kasvoistasi huivilla tms.? Käveletkö etukumarassa tai jostain syystä erityisen hitaasti tai epävakaasti? Kaikki tällainen voi pelottaa koiraa.
Omani murisevat esimerkiksi vanhuksille, joilla on kävelytuki, kepit tai jotka kulkevat kovin hitaasti ja kumarassa. Samoin lapsille, jotka tekevät äkkinäisiä liikkeitä. Jos ihmisellä on tummat vaatteet ja hän kulkee pää hartioiden välissä tai kasvot peitettyinä, toinen koirani saattaa murista. Joskus koirat murisevat joillekin ihmisille ilman mitään sellaista syytä, jonka ihminen pystyisi suoraan sanomaan, että tuosta se johtuu. Ne aistivat meistä asioita, joita emme itsekään tiedosta.
6 jatkaa:
Unohdin vastata kysymykseen, miten suhtaudun ihmiseen, jolle koirani murisevat. Jos ihminen näyttää minustakin epäilyttävältä, pyrin tietysti pois hänen läheltään mahdollisimman vikkelästi. Tällaisia tilanteita ei ole kuitenkaan tullut vastaan kuin kahdesti. Nuorempana kohtasin kylänraitilla koiran kanssa lenkkeillessäni erään tutun miehen. Koira murisi hänelle ja asettui minun ja miehen väliin, vaikka muuten oli varsin ihmisystävällinen tapaus. Ei viivytty tervehdysten vaihtoa kauempaa siinä, vaan jatkettiin ripeästi matkaa.
Toisen kerran pikkukoirani murisi kokomustiin pukeutuneelle miehelle. Osuttiin vastakkain kapealla kujalla, eikä siinä auttanut kuin nopeasti ohittaa ja toivoa parasta. Tuolloin kyllä hiukan jännitti itseäkin, koska koira ei ollut ikinä murissut kenellekään, on myös hyvin ihmisystävällinen tyyppi.
Eli kyllä se herättää varovaisuuden, jos koira reagoi johonkin ihmiseen negatiivisesti ilman selkeää syytä (esim. juurikin kävelytuki tmv. koiralle outo liikkumisen apuväline tai jostain syystä erikoinen tapa liikkua).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen perusteella koirat suhtautuu varautuneesti ihmiseen jota sen on vaikea lukea. Eli jos ihminen pelkäsi tai inhosi koiria niin koira kyllä aisti sen. Ja jos ihminen "veti jotain roolia"(vaikka vain iloisempaa, sosiaalisempaa tai rohkeampaa kuin oikeasti on) niin koira on myös varautunut.
En pelkää koiria onneksi. En kävelyllä tietääkseni vedä mitään rooliakaan, mutta olen kyllä aika ujo ja usein on pakko esittää sosiaalisempaa kuin on. Epämukavaa vaan, kun koiranomistajat katsovat minua kuin jotain pahan kätyriä.
Ap
Vaikea tietysti sanoa kun en tunne sinua. Mutta oman koiran kohdalla se tosiaan tarkoitti sitä että koira ihmetteli mitä tuo aikoo. Ei sitä että ihminen on jotenkin paha vaan sitä että koira ei osannut lukea toisen mielentilaa tai aikeita. Itse olen huomannut että jotkut koirat on varautuneita jos peittää päätä/kasvoja liikaa. Esim huppu, hengityssuojain ja aurinkolasit voi aiheuttaa. Varmaan ihan samasta syytä eli vaikea lukea ihmistä kunnei näe kasvoja.
On tämä kyllä erikoinen juttu.
Itse olen henkilö jota taas kaikki koirat ( ja kissat myös) rakastavat. En tiedä miksi. Esim. kun olin yötä tuttavani luona, hänen koiransa, jota en tuntenut entuudestaan, tuli minun viereeni peiton alle nukkumaan koko yöksi. Kerran olin eräässä ulkoilmatapahtumassa ja erään täysin tuntemattoman pariskunnan ranskanbulldog tuli luokseni terassilla, halusi syliini ja istui siinä sitten koko illan.
Vastaavanlaisia tilanteita on ollut vaikka kuinka paljon.
Yhdellä napurillani on pari koiraa jotka sekoaa haukkumaan ja räksyttämään aina kun menen ohi. Hyppivät ja kiskovat hihnasta. Joka kerta myös niitä komennetaan olemaan hiljaa koska säpsähdän sitä kovaa ääntä. Nyt kun minulla on masennus ja ajoittaista ahdistusta niin koirat on ihan hiljaa ja rauhallisia. Ne ei reagoi mitenkään kun menen ohi.
Kiitos vastaaja 6-7! Voi tietysti olla, että koira jotenkin huomaa ujouteni, koska kaikkein mieluiten kävelisin ihan omassa rauhassa ilman vastaantulijoita. Mutta en kuvittelisi, että se minusta niin selvästi paistaa läpi, olen kuitenkin asiakaspalvelutyössäkin ja perheellinen, eli olen ihmisiin tottunut. Ei ole silmälaseja, ontumista tai muuta ilmeistä. Minulla on kyllä musta talvitakki ja kaulaliina peittää leuan. Ap
Omani ei paljon reagoi vastaan tuleviin. Kerran on murissut vanhalle miehelle, joka käveli kovin horjuvasti ja käsissä oli hirveän isot nahkahanskat, heilutteli vielä käsiään mennessään. Tuijotatko koiraa vastaantullesasi?
Voi olla ettei se koirankuljettaja tarkoita mitään. Koiran kanssa pitää vaan aina olla hereillä erilaisissa tilanteissa, milloin tulee vastaan lapsia, muita koiria, nuorisoporukoita...sitä ikäänkuin aina miettii, että mitenköhän tämä ohitus menee. Varsinkin kun on kyseessä vielä aika nuori koira.
En luota ihmiseen joka ei pidä koirista, mutta luotan koiraan joka ei pidä jostain ihmisestä.
Itselle on käynyt pari kertaa, että koira on murissut, jolloin omistaja taputteli koiraa ja leperteli sille ja toisella kertaa eri koira yritti myös päästä kimppuuni. En pelkää koiria, mutta jälkimmäistä ulkoilutti varhaisteinityttö, joten siinä saattoi olla myös vaaranpaikka.
Minulla on pimeällä talvikeleillä nastakengät ja kävelysauvat, joten luulen, että nämä koirat pelkäsivät minua. Toivon että koirat koulutetaan kohtaamaan erilaisia kulkijoita. Jollei koulutus onnistu, niin käyttäkää kuonokoppaa tai pitäkää hyvin lyhyessä hihnassa ohitustilanteissa. Sauvoista en aio luopua, sillä ne ovat myös turvanani, jos koira pääsee pikkutytöiltä irti!
Meillä on noutaja joka on rodulleen tyypillisesti kaikkien kaveri eikä täällä maalla muutenkaan hirveästi ihmisiä tule vastaan.
Mutta koira on murissut jokusen kerran tällaisille gangsteri tyyppisille nuorille miehille, tiedättehän, pää kumarassa huppu päässä niin ettei kasvot näy, hartiat lysyssä ja kädet taskussa sellaista matalaa löntystelyä.
Näitä ei ole tullut usein vastaan, mutta olen tulkinnut sen niin, että liikkumistyylinsä ja etenkin kasvojen piilottelu on koiralle jotenkin "uhkaavaa".
Nämä nyt ehkä herättävät itsessäkin vähän epäluuloisen fiiliksen, mutta pääasiassa ripeä poistuminen tilanteesta johtuu ihan siitä, että sen koiran saa pois tilanteesta eikä säikyttele näitä wannabe gangstereita.
Yleensä koira aistii omistajansa tunnetilan ja joko puolustaa omistajaansa tai on varuillaan sen takia mitä aistii omistajastaan.
Joskus rescue koirilla tietyt hajut voi laukaista aggression.
Esim. Itsellä oli koira, joka ei sietänyt alkoholin hajua ja ripitti kaikki alkolta tuoksuvat kivat liköörin ottaneet mummelitkin.
Olin todella ahdistunut ja sulkeutunut nuori nainen, ja useimmiten kohtasin eläimiä tilanteissa joissa minua jännitti tai olin seurassa joka ahdisti minua. Eläimet välttelivät minua, mikä harmitti, mutta näin jälkikäteen uskon niiden aistineen minusta että olen kiihtynyt eikä minuun voi siksi luottaa.
Kun vaikea elämäntilanne alkoi suttaantua, itsetunto kohosi ja ihmispelko helpotti, alkoivat eläimetkin tulla tervehtimään ja viihtymään rapsuteltavina.
Joskus kyllä joku nainen huikkasi jo kaukaa, että hänen koiransa jostakin syystä vihaa ihmisiä joilla on mustat vaatteet, että älä ota räkytystä henkilökohtaisesti. :D
ÄLÄ AINAKAAN TUIJOTA KOIRAA SILMIIN. Silloin sinä olet uhkaava.
Tervehdi sitä koiran omistajaa.
Minun kanssani taas koirat juttelevat, eli haukkuvat ja viestivät asioita. Se onkin mukavaa touhua, mutta jotkut omistajat eivät tätä ymmärrä vaan toruvat koiriaan haukkumisesta. Haukkuminen on koirille luontainen keino viestiä. Antaisipa omistajat koirien haukkua enemmän.
Oman kokemuksen perusteella koirat suhtautuu varautuneesti ihmiseen jota sen on vaikea lukea. Eli jos ihminen pelkäsi tai inhosi koiria niin koira kyllä aisti sen. Ja jos ihminen "veti jotain roolia"(vaikka vain iloisempaa, sosiaalisempaa tai rohkeampaa kuin oikeasti on) niin koira on myös varautunut.