AMK-taustaisen kriisi

Onko muille AMK:sta valmistuneille tullut myöhemmin sellaista tunnetta, että ei tiedä asioista tarpeeksi? Ja tunne siitä, ettei voi kehittyä omissa (asiantuntija)tehtävissään tarpeeksi sillä koulutuksella joka on?  

Olen 38-vuotias, ja menin lukiopohjalta ammattikorkeaan siksi että siellä oli mahdollista opiskella alaa joka minua kiinnosti. Opiskelemaan pääsy ei ollut mitenkään itsestäänselvyys, vaan meillä oli monivaiheiset pääsykokeet ja pieni sisäänpääsyprosentti. Vanhempani eivät ole korkeakoulutettuja, joten en saanut kotoa ohjausta lukion jälkeisissä valinnoissa - vanhemmille oli iso juttu ylipäätään se, että saatiin pitää ylioppilasjuhlat.  Olin myös siinä iässä vielä niin kokematon, etten osannut tarkastella asioita monelta kantilta. 

Olen viimeisen parin vuoden aikana alkanut pohtia omaa koulutuspolkuani, sekä niitä taitoja joita alallani tarvitsen. Minua on alkanut vaivata se, ettei opiskelu ammattikorkeassa sisältänyt juurikaan oman alani analyyttistä tarkastelua. Meillä ei käsitelty lainkaan sitä, miksi teemme sitä mitä teemme, miten se kytkeytyy eri traditioihin ja kulttuuriimme jne. Minusta on alkanut tuntua siltä, että sivistyksessäni on aukkoja, vaikka olenkin aina muuten lukenut paljon, ja käynyt alaani liittyviä lisäkoulutuksia.

Olen nyt miettinyt avoimeen yliopistoon hakeutumista,  ja kukaties myös maisteritutkinnon tekemistä. Eräs samanikäinen, niin ikään ammattikorkeasta valmistunut, ystäväni on tällä hetkellä maisteriohjelmassa, ja hän on jotenkin syttynyt ihmisenä uuteen liekkiin opinnot aloitettuaan. 

Onko täällä muita ammattikorkeakoulutaustaisia joille on tullut samantyyppisiä tuntemuksia? Oletteko päätyneet aloittamaan yliopisto-opinnot? Saitteko siitä uutta boostia?