Duunaritaustaisen suvun ja perheen ainoa akateeminen, miten teihin suhtaudutaan?
Ihan kiva kun kun seurannut unelmiaan, tehnyt julmetusti töitä ja uhrannut aikaa ja pitäisi olla ylpeä saavutuksistaan, niin suhtautuminen on sitä että olet paskantärkeä tyhjäntoimittaja =(
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Siis joku haluaa että vanhemmat ja suku jotenkin erityisen kunnioiitavasti suhtautuu tähän yliopiston käyneeseen? Ettei enää oke vasn Jani tai Niina vaan koko ajan muistetaan pokkuroida?
Miksi jonkun pitäisi tietää jonkun työtehtävät, eikö ne ole siellä töissä ne hommat?
Eiköhän ihmiset halua että heihin suhtaudutaan ihan normaalisti, eikä vähätellä tai v*ttuilla.
suhtautuminen on sitä että olet paskantärkeä tyhjäntoimittaja =(
Äitini asenne on juuri tämä ap:n mainitsema. Emme juurikaan ole enää tekemisissä, koska tuo asenne tulee ilmi kaikessa. Pitää minua myös rahasampona ja on vähän väliä pyytämässä "koska minullahan sitä nyt pitäisi olla".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunarina en ymmärrä mitä lapseni tekevät työssään. Mutta huomaa, minun ei tarvitsekaan, sehän on heidän työtään, ei minun.
En myöskään koe heita minään "turhan tekijöinä" enkä liioin itseäni tai muuta sukua parempina. Ihan tuossa poikakin teki pätki halot moottorisahalla polttopuiksi ja kengitettiin puuvaja. Vaikka ihan di. Tosin tietysti palkkansa on moninkertainen siihen mitä matalapalkkainen hankkii.
Tähän liittyen: osalla ns. käytännön työn tekijöistä on kummallinen kuvitelma, että se maisteri ei vaan VOI osata käyttää porakonetta tai moottorisahaa, ainakaan aiheuttamatta liutaa onnettomuuksia.
Tämä on kummallinen ajatus joka kyllä on todella yleinen. Kun meidän suvun mökillä pitää kaataa puu, kutsumme kaatajaksi aina suvun ainoan totorin koska hän on ehdottomasti taitavin moottorisahan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Siis joku haluaa että vanhemmat ja suku jotenkin erityisen kunnioiitavasti suhtautuu tähän yliopiston käyneeseen? Ettei enää oke vasn Jani tai Niina vaan koko ajan muistetaan pokkuroida?
Miksi jonkun pitäisi tietää jonkun työtehtävät, eikö ne ole siellä töissä ne hommat?
Hienosti väärinymmärretty. Kudos.
Ilmiöhän on sama kuin laihoilla. Kyllähän laihaa saa dissata. Sitten jos on vielä akateeminen niin kaikki estot pois. Mutta menepä mainitsemaan pullealle duunarille että laihuttaisit sinäkin ja kouluttaudu akateemiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunarina en ymmärrä mitä lapseni tekevät työssään. Mutta huomaa, minun ei tarvitsekaan, sehän on heidän työtään, ei minun.
En myöskään koe heita minään "turhan tekijöinä" enkä liioin itseäni tai muuta sukua parempina. Ihan tuossa poikakin teki pätki halot moottorisahalla polttopuiksi ja kengitettiin puuvaja. Vaikka ihan di. Tosin tietysti palkkansa on moninkertainen siihen mitä matalapalkkainen hankkii.
Tähän liittyen: osalla ns. käytännön työn tekijöistä on kummallinen kuvitelma, että se maisteri ei vaan VOI osata käyttää porakonetta tai moottorisahaa, ainakaan aiheuttamatta liutaa onnettomuuksia.
Ja toisaalta, eihän akateeminenkaan välttämättä sen enempää ymmärrä duunarin tai toisen akateemisen työstä, mikäli ei ole perehtynyt kyseiseen alaan ja ala poikkeaa kovasti omasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se minua ole muttanut henkilönä mitenkään. En ala käytäytymään kuin joku hienohelma enka ole vaihtanut harrastuksia tyyliin oopperaan ja viinien maisteluun.
Aloitus ehkä koskee niitä jotka alkaa käyttäytymän kuin hienosto vain koska heillä akateeminen tutkinto.
Ihminen voi alkaa ymmärtää ja pitää oopperasta ja viineistä ihan vain koska ne tuntuvat itsestä mielenkiintoisilta. Tämä "hienostosta" puhuminen sisältää sen peitellyn ajatuksen että kukaanhan ei oikeasti voi niistä asioista tykätä vaan niistä tykätään vain että vaikutettaisiin hienommilta.
Minun tuttavapiiriini kuuluu duunareista duunarein, jolla on laaja kokoelma klassista musiikkia ja hän myös tietää aiheesta tosi paljon. Sanoi tosin, etttä tehtaalla hän ei viitsi suuresti puhua siitä, miten tietty levy vie mukavasti iltaan työpäivän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunarina en ymmärrä mitä lapseni tekevät työssään. Mutta huomaa, minun ei tarvitsekaan, sehän on heidän työtään, ei minun.
En myöskään koe heita minään "turhan tekijöinä" enkä liioin itseäni tai muuta sukua parempina. Ihan tuossa poikakin teki pätki halot moottorisahalla polttopuiksi ja kengitettiin puuvaja. Vaikka ihan di. Tosin tietysti palkkansa on moninkertainen siihen mitä matalapalkkainen hankkii.
Tähän liittyen: osalla ns. käytännön työn tekijöistä on kummallinen kuvitelma, että se maisteri ei vaan VOI osata käyttää porakonetta tai moottorisahaa, ainakaan aiheuttamatta liutaa onnettomuuksia.
Ja toisaalta, eihän akateeminenkaan välttämättä sen enempää ymmärrä duunarin tai toisen akateemisen työstä, mikäli ei ole perehty
Kyllä. Todella yleinen ajatushan ihmisillä on se että oma työ on tärkeää, vaativaa ja raskasta, muiden työt turhia ja pelkkää käsien heiluttelua. Oikeastihan harva tietää juuri mitään siitä mistä se jonkun toisen työpäivä oikeasti koostuu.
Vierailija kirjoitti:
Oikeestiko muka jossain vielä kumarrellaan maistereita?
Joku taitaa itse olla vähän tärkeä ja ottaa itseensä sitten hyväntahtoisesta pilailusta jos joku vähän palauttelee maan pinnalle
Insinöörivitsit on vanhoja.
Miksi kumarrella yhtään ketään. Mutta miksi toisaalta aukoa päätään loputtomiin? Päänaukominen on lähinnä väsyttävää kuunneltavaa.
Palstalle on tullut 60- luku kun akateeminen tutkinto oli n. 11 prosentilla suuria ikäluokkia.
Keskustellaanko nykyaikana tosiaan vielä näin? Byääh, oon liian hieno ja fiksu sukulaisilleni. Ne vitsailee kun haluaisin keskustella vartijan kanssa aivokirurgian yksityiskohdista. Tai saksan kielen nyansseista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunarina en ymmärrä mitä lapseni tekevät työssään. Mutta huomaa, minun ei tarvitsekaan, sehän on heidän työtään, ei minun.
En myöskään koe heita minään "turhan tekijöinä" enkä liioin itseäni tai muuta sukua parempina. Ihan tuossa poikakin teki pätki halot moottorisahalla polttopuiksi ja kengitettiin puuvaja. Vaikka ihan di. Tosin tietysti palkkansa on moninkertainen siihen mitä matalapalkkainen hankkii.
Tähän liittyen: osalla ns. käytännön työn tekijöistä on kummallinen kuvitelma, että se maisteri ei vaan VOI osata käyttää porakonetta tai moottorisahaa, ainakaan aiheuttamatta liutaa onnettomuuksia.
Tämä on kummallinen ajatus joka kyllä on todella yleinen. Kun meidän suvun mökillä pitää kaataa puu, kutsumme kaatajaksi aina suvun a
Jep. Kai se on joku "jokaisella on omat vahvuutensa"-ajatus. Mikä sinällään pitää varmasti paikkaansa, mutta joillain niitä vahvuuksia vaan on enemmän kuin toisilla. On ihmisiä, jotka on vaan hyviä suunnilleen kaikessa mihin ryhtyy, ja niitä joilla on haasteita melkein joka osa-alueella. Ei se tietenkään tee kenestäkään ihmisenä sen parempaa tai huonompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis joku haluaa että vanhemmat ja suku jotenkin erityisen kunnioiitavasti suhtautuu tähän yliopiston käyneeseen? Ettei enää oke vasn Jani tai Niina vaan koko ajan muistetaan pokkuroida?
Miksi jonkun pitäisi tietää jonkun työtehtävät, eikö ne ole siellä töissä ne hommat?
Hienosti väärinymmärretty. Kudos.
Ilmiöhän on sama kuin laihoilla. Kyllähän laihaa saa dissata. Sitten jos on vielä akateeminen niin kaikki estot pois. Mutta menepä mainitsemaan pullealle duunarille että laihuttaisit sinäkin ja kouluttaudu akateemiseksi.
Itsetunto voi kai olla heikko vaikka olisi se korkeimmin koulutettu porukassa. Sit pitää ehotella että käypäs sinäkin sama tutkinto niin et ois noin tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lääkäri, suku suhtautuu kunnioittavasti ja arvostavasti. Sisko luki yliopistossa naistutkimusta, jostain syystä ei saa vastaavaa arvostusta.
Tässä taitaa olla taustalla se, että kaikki tietää mitä lääkäri tekee. Mutta esim. diplomi-insinööri. Jos ymmärrys ei riitä, mitä sellainen osaa tai tekee, niin johan semmoinen on turha.
Sisko on töissä kouluavustajana, kyllä suku tietää, mitä hän tekee.
Vierailija kirjoitti:
Palstalle on tullut 60- luku kun akateeminen tutkinto oli n. 11 prosentilla suuria ikäluokkia.
Keskustellaanko nykyaikana tosiaan vielä näin? Byääh, oon liian hieno ja fiksu sukulaisilleni. Ne vitsailee kun haluaisin keskustella vartijan kanssa aivokirurgian yksityiskohdista. Tai saksan kielen nyansseista.
Missä noin valitettiin? Todellisuus on sitä, että akateemisten arjesta ei puhuta mitään vaan keskityään suvun enemmistön asioihin. Näin ei kukaan kuvittele, että joku elvistelisi töillään millään tavoin. Akateeminen tutkinto 11 % ikäluokasta jo 60-luvulla kuulostaa kovin paljolle.
Monella jäi 60-luvulla opinnot siihen, että ei ollut varaa. Ei ollut opintotukea tai opintolainoja. Lähimmät yliopistot olivat kaukana, jopa lähimmät lukiot olivat saavuttamattomissa.
-ohis
Todella outo asenne. Meillä on nimenomaan jo duunari isoisästä lähtien kannustettu kouluttautumaan - sekä miehiä että naisia. Kirjoitan nyt siis sotia edeltävästä sukupolvesta. Kouluttautumista ei ole katsottu vinoon. Mahtavat sukulaisesi omata harvinaisen pienen ja pikkumaisen sielun. Itsetunnossakin taitaa olla vikaa. Anna mennä vaan kohti unelmiasi!
En ole akateeminen, enkä kummankaan suvun kanssa tekemisissä. Miksi itse olette? Sukulaiset on ankeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunarina en ymmärrä mitä lapseni tekevät työssään. Mutta huomaa, minun ei tarvitsekaan, sehän on heidän työtään, ei minun.
En myöskään koe heita minään "turhan tekijöinä" enkä liioin itseäni tai muuta sukua parempina. Ihan tuossa poikakin teki pätki halot moottorisahalla polttopuiksi ja kengitettiin puuvaja. Vaikka ihan di. Tosin tietysti palkkansa on moninkertainen siihen mitä matalapalkkainen hankkii.
Tähän liittyen: osalla ns. käytännön työn tekijöistä on kummallinen kuvitelma, että se maisteri ei vaan VOI osata käyttää porakonetta tai moottorisahaa, ainakaan aiheuttamatta liutaa onnettomuuksia.
Tämä on kummallinen ajatus joka kyllä on todella yleinen. Kun meidän suvun mökillä pitää kaataa puu, kutsumme kaatajaksi aina suvun a
Jep, mun tuttavapiirin akateemiset on hyvinkin taitavia käsistään. Meillä on kyllä suvussa myös käsityöläisiä ja taiteilijoita että ehkä se on perinnöllinen taipumuskin... Huvittaa kieltämättä nämä joittenkin ennakkoluulot.
Vierailija kirjoitti:
Palstalle on tullut 60- luku kun akateeminen tutkinto oli n. 11 prosentilla suuria ikäluokkia.
Keskustellaanko nykyaikana tosiaan vielä näin? Byääh, oon liian hieno ja fiksu sukulaisilleni. Ne vitsailee kun haluaisin keskustella vartijan kanssa aivokirurgian yksityiskohdista. Tai saksan kielen nyansseista.
Miksi kuvittelet että akateemiset haluaa keskustella tuommoisista aiheista työnsä ulkopuolella?! Eihän noista voi toisen akateemisenkaan kanssa puhua ellei ole just samalla alalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunarina en ymmärrä mitä lapseni tekevät työssään. Mutta huomaa, minun ei tarvitsekaan, sehän on heidän työtään, ei minun.
En myöskään koe heita minään "turhan tekijöinä" enkä liioin itseäni tai muuta sukua parempina. Ihan tuossa poikakin teki pätki halot moottorisahalla polttopuiksi ja kengitettiin puuvaja. Vaikka ihan di. Tosin tietysti palkkansa on moninkertainen siihen mitä matalapalkkainen hankkii.
Tähän liittyen: osalla ns. käytännön työn tekijöistä on kummallinen kuvitelma, että se maisteri ei vaan VOI osata käyttää porakonetta tai moottorisahaa, ainakaan aiheuttamatta liutaa onnettomuuksia.
Tämä on kummallinen ajatus joka kyllä on todella yleinen. Kun meidän suvun mökillä
Ehkä se stereotypia akateemisesta ihmisestä vain on "sosiaalisesti kömpelö autismin kirjon henkilö, joka on loistava teoreettisissa asioissa, mutta surkea käytännön taidoissa"?
En huomannut mitään vähättelyä tai pokkurointia tai mitään muutakaan poikkeavaa entiseen verrattuna, kun valmistuin FK:ksi v. 1985. Olin suvun ja perheen ainoa akateeminen muutaman vuosikymmenen ajan. Anoppi vain oli sitä mieltä, että olisi kannattanut mieluummin opiskella lääkäriksi.
Vanhemmat ovat ihan ok, vaikka eivät ymmärrä tai ole kiinnostuneita siitä mitä työkseni teen. Miksipä toisaalta tarvitsisikaan, ei työt ole ihmisessä kiinnostavinta enkä itsekkään koe tarvetta niistä jauhaa.
Sukulaiset sen sijaan jaksavat vähätellä, inttää ja kuittailla siitä miten "hieno" olen ja miten minulle ei varmaan kelpaa se ja tämä jne... Tähän vielä päälle se, että asun Helsingissä, joka on tietenkin merkki siitä, että olen jotenkin aivan pilalla. Hohhoijaa. Käyn enää hyvin harvoin heitä tapaamassa, varmaan ajattelevat että johtuu siitä että olen niin "ylpistynyt, oikeasti en jaksa sitä jatkuvaa kuittailua.