Ihastuminen parisuhteessa. Kuolivatko tunteesi omaa miestä kohtaan?

Miehenä vastaan. Vaimon ihastumista harrastuskaveriinsa ja tunteiden jäähtymistä minua kohtaan ei voinut olla huomaamatta vaikka muuta koittikin väittää.

Aikuinen nainen käyttäytyi kuin rippikoulutyttö ihastustaan kohtaan samalla kun minua kohtaan käyttäytyi niinkuin samanainen rippikoulutyttä olisi käyttäytynyt käytöstapoja vaativaa isäänsä kohtaan.

Minulla kuoli myös tunteet vaimoa kohtaan, eikä tuo ihastuminenkaan kantanut sen pitemmälle. Poltti näppinsä ja siltansa kahteen suuntaan ja ihan hyvä niin.

Miehenä vastaan minäkin, että ei kuollut. Sehän siinä niin raastavaa onkin.

Tunnen syvää kiintymystä, arvostusta ja kunnioitusta vaimoani kohtaan. Hän on minulle rakas, välitän hänestä enkä halua loukata häntä.

Silti tunnen romanttisia tunteita, yhteenkuuluvuutta, ihastusta ja seksuaalista vetoa työkaveria kohtaan.

Olen yrittänyt pitää nämä tunteet sisälläni, mutta se käy koko ajan vaikeammaksi. Huomaan ajattelevani työkaveriani koko ajan ja elämä tuntuu apaattiselta. Kaipaan hänen lähelleen ja töissä ne hetket, kun saan olla hänen kanssaan, ovat euforisia. Samaan aikaan tunnen syyllisyyttä tunteistani, vaikka en ole tehnyt mitään väärää.

Jättäkää ne vanhat kumppanit ja tulkaa kokeilemaan kuinka ruoho on todella vihreämpää aidan takana.

Naisena vastaan: kyllä kuoli. Toki sitä ennen aviomies oli suoraan sanonut, että haluaa avioeron eikä minua enää rakasta. Mutta ei sitten lähtenyt. 

Minä sitten ihastuin toiseen, mutten tehnyt mitään. Mies hommasi salarakkaan ja sai sitten vasta jätettyä minut.

Vierailija kirjoitti:

Naisena vastaan: kyllä kuoli. Toki sitä ennen aviomies oli suoraan sanonut, että haluaa avioeron eikä minua enää rakasta. Mutta ei sitten lähtenyt. 

Minä sitten ihastuin toiseen, mutten tehnyt mitään. Mies hommasi salarakkaan ja sai sitten vasta jätettyä minut.

 

Eihän tuossa sitten tunteet ihastumiseen kuolleet, vaan ensin kuoli tunteet ja sitten ihastuit toiseen.