Onko ok toivoa joululahjaa, joka ei sovi antajan arvoihin?
Eli anoppi kysyi toiveita, enkä tarvitse oikeasti mitään, mutta lahjoitus esim. kodittomille kissoille (kissakriisi, populaatiot) tai muuhun eläinsuojeluun olisi lähinnä sydäntä. Anoppi kuitenkin vihaa eläimiä, eikä suostu tällaista antamaan kun kerroin asian. Hän sanoi, että voi lahjoittaa ihmisille, elukoille ei koskaan. Oikein sihahti vastauksen loukkaantuneena/vihaisena.
Vaihdanko toivetta vai sanon, ettei hanki sitten mitään. Olemme hyvin erilaisia ihmisiä ja mietin jo, etten mene sinne koko jouluna.Miehen mielestä ei kannata alkaa riidellä tällaisesta, vaan minä vaihdan toivetta anopin mielen mukaiseksi ja menemme totta kai paikalle. Mitä te tekisitte?
Kommentit (19)
Mulle ihan sama muistaako anoppi vai ei. Jos kysyt mitä tekisin. Eli jos sanon etten tarvii mitään, jatketaan siitä..
Vierailija kirjoitti:
Nyt olisi aloittajan ja ehkä anopinkin hyvä miettiä hetkinen vapaaehtoisuuden käsitettä. Lahjan antaminen ja vastaanottaminen perustuvat vapaaehtoisuuteen. Samoin jouluvierailut.
Eli hän voi antaa millaisen lahjan haluaa, oman mielensä mukaisen, mutta mun ei tarvitse ottaa sitä vastaan?
No verrataan tähän jos sanon anopille haluavani lahjaksi kasillisen lantaa, ei se tarkota et sen ois pakko kehdata mennä ostamaan sitä mulle. Lanta sanalla voit korvata maan ja taivaan välillä mitä vaan. Tai että tietyn uskovaisen ois pakko tehdä mulle verilettuja. Tai ylipäätään yhtään mitään. Ap on outo, kun mitään ei tarvii ja vaatii anopilta mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt olisi aloittajan ja ehkä anopinkin hyvä miettiä hetkinen vapaaehtoisuuden käsitettä. Lahjan antaminen ja vastaanottaminen perustuvat vapaaehtoisuuteen. Samoin jouluvierailut.
Eli hän voi antaa millaisen lahjan haluaa, oman mielensä mukaisen, mutta mun ei tarvitse ottaa sitä vastaan?
Bingo! Asia selvisi kahdeksassa minuutissa.
Eri
Taas niin keksimällä keksitty kun olla ja voi 🙄
Ihan muuten vain kysyn: miten joku voi vihata eläimiä? Kyllä mä ymmärrän että vaikka koiria voi pelätä ja kissojakin... ja sitten voi olla tottumaton toimimaan minkään eläimen kanssa. Mutta että vihata? Hevosia, lehmiä, lintuja, lampaita, niitä koiria ja kissoja... Mitä ihmiselle on voinut sattua, että vihaa eläimiä? Ja kai sitten vihaa luontoakin koska luonto ja eläimet ovat yhtä. Tämä hämmästyttää ja haluaisin tietää, minkälaisessa perheessä tuollainen ihminen on kasvanut.
Tässä on sama asia kuin juhlatarjoilussa: teet tarjottavat ihan oman mielesi mukaan, mutta allergikot, kasvissyöjät, vegaanit, ibsit jne. valitsee itse mitä syövät/voivat syödä tai ovat syömättä
Vierailija kirjoitti:
No verrataan tähän jos sanon anopille haluavani lahjaksi kasillisen lantaa, ei se tarkota et sen ois pakko kehdata mennä ostamaan sitä mulle. Lanta sanalla voit korvata maan ja taivaan välillä mitä vaan. Tai että tietyn uskovaisen ois pakko tehdä mulle verilettuja. Tai ylipäätään yhtään mitään. Ap on outo, kun mitään ei tarvii ja vaatii anopilta mitä haluaa.
"En halua mitään" ei kelvannut anopille vaan ostaa väkisin jotain ja kysyi toivetta. Toivekaan ei kelpaa vaan pitää sittenkin päättää itse mitä pakkohankkii. Ongelma lienee se, että mun odotetaan olevan kiitollinen lahjasta, jota en halunnut. Sekä se, että mulle sihistään alentavasti ja epäkunnioittavasti, vaikka toiveeni oli täysin normaali.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on sama asia kuin juhlatarjoilussa: teet tarjottavat ihan oman mielesi mukaan, mutta allergikot, kasvissyöjät, vegaanit, ibsit jne. valitsee itse mitä syövät/voivat syödä tai ovat syömättä
Eiks tää nyt oo aika törkeetä jos tietää allergiat...?
Pystytkö keksimään mitään ihmisiä auttavaa järjestöä, jolle voisit lahjoituksen pyytää? Jokin sellainen neutraali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No verrataan tähän jos sanon anopille haluavani lahjaksi kasillisen lantaa, ei se tarkota et sen ois pakko kehdata mennä ostamaan sitä mulle. Lanta sanalla voit korvata maan ja taivaan välillä mitä vaan. Tai että tietyn uskovaisen ois pakko tehdä mulle verilettuja. Tai ylipäätään yhtään mitään. Ap on outo, kun mitään ei tarvii ja vaatii anopilta mitä haluaa.
"En halua mitään" ei kelvannut anopille vaan ostaa väkisin jotain ja kysyi toivetta. Toivekaan ei kelpaa vaan pitää sittenkin päättää itse mitä pakkohankkii. Ongelma lienee se, että mun odotetaan olevan kiitollinen lahjasta, jota en halunnut. Sekä se, että mulle sihistään alentavasti ja epäkunnioittavasti, vaikka toiveeni oli täysin normaali.
Mä sain viimeksi ei halutun lahjan anopilta. Olin silloin anopilla. Kas kummaa, kotiin lähtiessä " unohdin" lahjan sinne. Tai jos " ei mitään tarvii" ei riitä, arpa sitten kiitos. Ei muuta, muuta en ota vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No verrataan tähän jos sanon anopille haluavani lahjaksi kasillisen lantaa, ei se tarkota et sen ois pakko kehdata mennä ostamaan sitä mulle. Lanta sanalla voit korvata maan ja taivaan välillä mitä vaan. Tai että tietyn uskovaisen ois pakko tehdä mulle verilettuja. Tai ylipäätään yhtään mitään. Ap on outo, kun mitään ei tarvii ja vaatii anopilta mitä haluaa.
"En halua mitään" ei kelvannut anopille vaan ostaa väkisin jotain ja kysyi toivetta. Toivekaan ei kelpaa vaan pitää sittenkin päättää itse mitä pakkohankkii. Ongelma lienee se, että mun odotetaan olevan kiitollinen lahjasta, jota en halunnut. Sekä se, että mulle sihistään alentavasti ja epäkunnioittavasti, vaikka toiveeni oli täysin normaali.
Mä sain viimeksi ei halutun lahjan anopilta. Olin silloin anopilla. Kas kumm
Sähän olet oikein kunnon törppöjuntti 🐷
No, v ittui luahan se olisi. Kai ton älyät itsekin jos vähänkään mietit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No verrataan tähän jos sanon anopille haluavani lahjaksi kasillisen lantaa, ei se tarkota et sen ois pakko kehdata mennä ostamaan sitä mulle. Lanta sanalla voit korvata maan ja taivaan välillä mitä vaan. Tai että tietyn uskovaisen ois pakko tehdä mulle verilettuja. Tai ylipäätään yhtään mitään. Ap on outo, kun mitään ei tarvii ja vaatii anopilta mitä haluaa.
"En halua mitään" ei kelvannut anopille vaan ostaa väkisin jotain ja kysyi toivetta. Toivekaan ei kelpaa vaan pitää sittenkin päättää itse mitä pakkohankkii. Ongelma lienee se, että mun odotetaan olevan kiitollinen lahjasta, jota en halunnut. Sekä se, että mulle sihistään alentavasti ja epäkunnioittavasti, vaikka toiveeni oli täysin normaali.
Mä sain viimeksi ei halu
Anoppi tuntenu mut liki 20 vuotta. Tyyliin teetä lahjaksi, vaikka en juo. Juon kahvia. Mitä mä niillä.? Että " sellaset" muistamiset kyllä voi unohtaa sinne jonnekkin. Veetuilua se ennemmin on kun muistamista. Yleensä lahjoihin panostetaan sentään, että saaja tykkää.
Sovitte tietenkin, että aikuisten kesken ei lahjoja.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on sama asia kuin juhlatarjoilussa: teet tarjottavat ihan oman mielesi mukaan, mutta allergikot, kasvissyöjät, vegaanit, ibsit jne. valitsee itse mitä syövät/voivat syödä tai ovat syömättä
Eiks tää nyt oo aika törkeetä jos tietää allergiat...?
Eiks nyt oo aika törkeetä jos tietää ap:n toiveet...?
Mitä ap olet tehnyt, jotta yleensä olisit oikeutettu joululahjaan?
Banaali aloitus.
Nyt olisi aloittajan ja ehkä anopinkin hyvä miettiä hetkinen vapaaehtoisuuden käsitettä. Lahjan antaminen ja vastaanottaminen perustuvat vapaaehtoisuuteen. Samoin jouluvierailut.