Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys, masennus, ahdistus ja vaikea elämäntilanne ei ole tekosyy heittää omaa elämää roskakoriin ja olla välittämättä itsestä
06.12.2023 |
Treenatkaa, pitäkää mieltä virkeänä, liikkukaa, syökää terveellisesti !! kehittäkää itseänne salaa muilta ja iskekää sittenkun aika on oikea!
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just joo. Ei tällä pienellä eläkkeellä juuri osta muuta kuin makaroonia ja jauheliaa. Tosin nyt tein sijoituksen ja ostin perunoita.
en voi käsittää tuota että "ei tällä eläkkeellä osta muuta kuin makaronia ja jauhelihaa" kun itse taas syön kuin kuningas vaikka elän työkkärin tuilla. teen viikossa 2-3kertaa pizzaa sekä syön kaikkea muutakin herkkua.
ruokaan menee päivittäin noin 25e ja sillä saa tehtyä aika hyviä ruokia ainakin omasta mielestäni
Sulla hyvä tuki!! Ja joku muu maksaa kaikki muut menot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ällöttää nämä tietyt itsesäälissä vellovat ihmiset...itseäni kiusattiin yläasteella, lukiossa ei oikeastaan yhtään kaveria, mitä nyt välillä ehkä kolmen tyypin kanssa puhuin. Intissä olin se outo ja vältelty tyyppi. AMK:ssa en käynyt kuin parissa opiskelija-bileissä kun siellä syrjittiin. Ja itse asiassa ihan ensimmäisessä duunissa minua oltiin nimitelty selkäni takana. En ole koskaan ollut suosittu. Kavereita on ollut vain vähän. Silti olen käynyt jo yli 15 vuotta salilla, aina töissä, myös AMK:n aikana, enkä koskaan ole nostanut opintotuen lisäksi mitään muita tukia, ei siis sossutukea eikä mitään, ja missään terapioissa en ole käynyt koskaan. Ja ärsyttää ihan v...sti nämä "no oli vähän hankalaa niin menin sit VERONMAKSAJIEN rahoilla terapiaan 3 vuodeksi ja silti täs masentaa ja valitan vaan joka asiasta ja tää mun ongelma on paljon pahempi ku sun ongelma...päläpälä, nars nars", jotka mielestään ovat maailman huonoite
Kukaan tässä ketjussa ei ole valittanut niin paljon kuin sinä😅
Masennus ei ole valinta. Kaikki masentuneet olisivat mieluummin masentumatta. Sehän on mm. aivokemiaa. Terapiasta maksetaan aina myös itse. Sinne "pääsee" lääkärin lähetteellä, jos Kela suo.
Mielestäsi olisi siis parempi, ettei kukaan muukaan saisi apua, koska sinä et ole tarvinnut sitä? Ja ihmiset vaan kurjistuisivat entuudestaan?
Vierailija kirjoitti:
On tuossa provoaloituksessa totta toinen puoli. Ainakaan ei kannata ulkoistaa omaa toipumistaan ns. ammattiavulle. Sen saaminen on epävarmaa ja toimivuus sattumanvaraista. Oman jaksamisen mukaan on vain aloitettava itsensä kampeaminen takaisin elämänsyrjään kiinni. Hienoa on, jos saa siihen tukea, mutta aina sitä ei vain ole saatavilla..
Itsellä meni toistakymmentä vuotta toipumiseen. Paha unettomuus kun on sellaista, et mikään "ota itseäsi niskasta kiinni ja vaan nuku" höpinä ei auta.
Tein kyllä itsekin asioita, sen mukaan kuin kykenin. Aloin täyttää tiskikonetta...alkuun siihen meni muutama tunti, kun suunnittelin sitä....annoin auringon paistaa kasvoille, vaikka alkuun se suorastaan sattui...
Lopulta aloin saada myös ammattilaisapua ja se jännästi sit nopeutti toipumista ja unikin tuli lopulta. Siitä sit opinnot käyntiin ja maisterin paperit kohta kädessä.
Olisko sitä apua voinut saada vähän aiemmin? Olisko minusta tullut nopeammin tuottavampi yhteiskunnan jäsen?
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun miettii junan alle hyppäämistä niin on kuule ihan samantekevää, mitä joku hetken mielihyvää tuottava asia tekee pitkällä tähtäimellä.
Aikanaan, kun lääkäri totesi keskisyvän masennuksen (vei työkyvyn), ohje oli, että saan tehdä vain asioita, jotka tuottavat edes vähän mielihyvää, ruoka mukaan lukien....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä ole rahaa syödä terveellisesti ja kehittää itseään.
Onko porkkanan, kaalin, perunan, kananmunan, papujen ja linssien syöminen kallista?
Ei itsessään, edullisia raaka-aineita. Mutta jaksaakseen välittää, miettiä ruokia mitä valmistaa jne. vaatii edes kohtuullisen mielenvireen.
Laitan meillä kaikki ruuat, viikolla lähinnä kasvista ja tykkään tosi paljon.
Silloin kun olin huonossa jamassa, ei vähempää voinut kiinnostaa hyvä ja terveellinen ruoka. Silloin syötiin sitä, mitä helpoimmin sai. Masentuneena kehon koostumus muuttuu jopa hormoonitasolla. Mieliteot ohjaavat helposti epäterveelliseen suuntaan ja kierre on valmis. Vasta kun aloin muutenkin jaksamaan, jaksoin taas panostaa hyvään ravintoon.
Hoitaja/terapeutti sanoi, et maailman turhin asia on pohtia laihtumista, kun siihen ei ole voimavaroja. Koska se on tuomittu epäonnistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, just oikein!
Eikä Tyhmyys ole mikään syy olla auttamatta lähimmäistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuossa provoaloituksessa totta toinen puoli. Ainakaan ei kannata ulkoistaa omaa toipumistaan ns. ammattiavulle. Sen saaminen on epävarmaa ja toimivuus sattumanvaraista. Oman jaksamisen mukaan on vain aloitettava itsensä kampeaminen takaisin elämänsyrjään kiinni. Hienoa on, jos saa siihen tukea, mutta aina sitä ei vain ole saatavilla..
Itsellä meni toistakymmentä vuotta toipumiseen. Paha unettomuus kun on sellaista, et mikään "ota itseäsi niskasta kiinni ja vaan nuku" höpinä ei auta.
Tein kyllä itsekin asioita, sen mukaan kuin kykenin. Aloin täyttää tiskikonetta...alkuun siihen meni muutama tunti, kun suunnittelin sitä....annoin auringon paistaa kasvoille, vaikka alkuun se suorastaan sattui...
Lopulta aloin saada myös ammattilaisapua ja se jännästi sit nopeutti toipumista ja unikin tuli lopulta. Siitä sit opinnot käyntiin ja maisterin paperit kohta kädess
Elämän päätarkoitus ei ole olla yhteiskunnan tuottava jäsen, joten ei haittaa että meni aikaa. Nämä jutut vaatii aikaa.
Voi luoja näitä "asiantuntijoita". Mut eiks hei sillai oo kiva, et näitä surkimuksia löytyy? Miten muuten voisitte tuntea ylemmyyttä??