Yksinäisyys, masennus, ahdistus ja vaikea elämäntilanne ei ole tekosyy heittää omaa elämää roskakoriin ja olla välittämättä itsestä

Olen yksinäinen ja katkera.

Kehitän itseäni ja kerään materiaalia.

Jonain päivänä isken.

Yksinäisille on vaikea saada ystäviä koska kukaan ei kelpaa. On kokeiltu.

Juuri näin

Jos se ei ole tekosyy niin sitten se on ihan oikea syy.

Kyllä ällöttää nämä tietyt itsesäälissä vellovat ihmiset...itseäni kiusattiin yläasteella, lukiossa ei oikeastaan yhtään kaveria, mitä nyt välillä ehkä kolmen tyypin kanssa puhuin. Intissä olin se outo ja vältelty tyyppi. AMK:ssa en käynyt kuin parissa opiskelija-bileissä kun siellä syrjittiin. Ja itse asiassa ihan ensimmäisessä duunissa minua oltiin nimitelty selkäni takana. En ole koskaan ollut suosittu. Kavereita on ollut vain vähän. Silti olen käynyt jo yli 15 vuotta salilla, aina töissä, myös AMK:n aikana, enkä koskaan ole nostanut opintotuen lisäksi mitään muita tukia, ei siis sossutukea eikä mitään, ja missään terapioissa en ole käynyt koskaan. Ja ärsyttää ihan v...sti nämä "no oli vähän hankalaa niin menin sit VERONMAKSAJIEN rahoilla terapiaan 3 vuodeksi ja silti täs masentaa ja valitan vaan joka asiasta ja tää mun ongelma on paljon pahempi ku sun ongelma...päläpälä, nars nars", jotka mielestään ovat maailman huonoiten kohdeltuja ihmisiä, vaikka totuus voi olla aivan toinen. Minä en ole edes seurustellut ja silti olen pärjännyt elämässäni. Ärsyttää nämä jotka aina huomioh...raavat ja keräävät sääliä "masennuksellaan". On minullakin on pe...leesti vastoinkäymisiä ja ihmiset ovat hankalia yms., mutta jotenkin kummasti olen työtä tehnyt, koulut käynyt ja pitänyt painoindeksini ylipainon alla. Kumma juttu. Sijoituksiakin on sattunut kertymään. Ja maksan joka kk asuntolainaa ja sijoituksiin kertyy myös rahaa. Elän melko kurinalaisesti. Eiköhän tähänkin viestiin tule kymmeniä alapeukkuja kun nämä oman elämänsä uniikit lumihiutaleet tulevat kymmenientuhansien etuoikeutettujen veroeurojen itseensä käyttäneet haukkumaan ja alapeukuttamaan nar...sismissaan.

Rakkaus on lääke. Tuntea olevansa rakastettu ja rakastaa takaisin. Rakastukaa siis ihmiset! Se voi olla rakkautta mitä tahansa kohtaan.

Niin, marttyyrin ja uhrinviittaa on helppo käyttää. Mutta jos haluaa menestyä elämässä, täytyy ensin heittää se "parkaminä" pois ja ns. "uudestisyntyä". Tai vähintäänkin hyväksyä itsensä. Ammattiapua kannattaa katsoa jos tuntuu ettei itse siihen pääse.

Mihin pitää iskeä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ällöttää nämä tietyt itsesäälissä vellovat ihmiset...itseäni kiusattiin yläasteella, lukiossa ei oikeastaan yhtään kaveria, mitä nyt välillä ehkä kolmen tyypin kanssa puhuin. Intissä olin se outo ja vältelty tyyppi. AMK:ssa en käynyt kuin parissa opiskelija-bileissä kun siellä syrjittiin. Ja itse asiassa ihan ensimmäisessä duunissa minua oltiin nimitelty selkäni takana. En ole koskaan ollut suosittu. Kavereita on ollut vain vähän. Silti olen käynyt jo yli 15 vuotta salilla, aina töissä, myös AMK:n aikana, enkä koskaan ole nostanut opintotuen lisäksi mitään muita tukia, ei siis sossutukea eikä mitään, ja missään terapioissa en ole käynyt koskaan. Ja ärsyttää ihan v...sti nämä "no oli vähän hankalaa niin menin sit VERONMAKSAJIEN rahoilla terapiaan 3 vuodeksi ja silti täs masentaa ja valitan vaan joka asiasta ja tää mun ongelma on paljon pahempi ku sun ongelma...päläpälä, nars nars", jotka mielestään ovat maailman huonoite

Jos tietäisit mitä on oikea masennus tai muu mielenterveysongelma niin noin et sanoisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ällöttää nämä tietyt itsesäälissä vellovat ihmiset...itseäni kiusattiin yläasteella, lukiossa ei oikeastaan yhtään kaveria, mitä nyt välillä ehkä kolmen tyypin kanssa puhuin. Intissä olin se outo ja vältelty tyyppi. AMK:ssa en käynyt kuin parissa opiskelija-bileissä kun siellä syrjittiin. Ja itse asiassa ihan ensimmäisessä duunissa minua oltiin nimitelty selkäni takana. En ole koskaan ollut suosittu. Kavereita on ollut vain vähän. Silti olen käynyt jo yli 15 vuotta salilla, aina töissä, myös AMK:n aikana, enkä koskaan ole nostanut opintotuen lisäksi mitään muita tukia, ei siis sossutukea eikä mitään, ja missään terapioissa en ole käynyt koskaan. Ja ärsyttää ihan v...sti nämä "no oli vähän hankalaa niin menin sit VERONMAKSAJIEN rahoilla terapiaan 3 vuodeksi ja silti täs masentaa ja valitan vaan joka asiasta ja tää mun ongelma on paljon pahempi ku sun ongelma...päläpälä, n

"Jos tietäisit mitä on oikea masennus tai muu mielenterveysongelma niin noin et sanoisi. "

AINA toi sama klisee! On oikeasti olemassa PALJON ihmisiä, jotka eivät vain ARVOSTA omaa elämäänsä! Sen takia olen aina tykännyt Saw-leffoista. Jigsaw näyttää epäkiitollisille ihmisille heidän paikkansa. Tässäkin yksi hyvää elämää viettänyt ihminen, joka ei arvostanut sitä...ja ei, ei kiinnosta typerät "no ku se on ihan subjektiivinen kokemus, jota ei voi mitenkään mitata tieteellisin tavoin, höhöhöö!":

https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000009290223.html

Vierailija kirjoitti:

Niin, marttyyrin ja uhrinviittaa on helppo käyttää. Mutta jos haluaa menestyä elämässä, täytyy ensin heittää se "parkaminä" pois ja ns. "uudestisyntyä". Tai vähintäänkin hyväksyä itsensä. Ammattiapua kannattaa katsoa jos tuntuu ettei itse siihen pääse.

Mitä helvettiä selität 😅 Kuvitteletko oikeasti, että ns ammattiapu tai terapia työstää ihmisestä menestyjää?

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on lääke. Tuntea olevansa rakastettu ja rakastaa takaisin. Rakastukaa siis ihmiset! Se voi olla rakkautta mitä tahansa kohtaan.

Ei voi olla. On illusorista rakastaa rakastamisen vuoksi. Ihan höpö höpöä.

Kun luulet jo menettäneesi kaiken on jäljellä vielä tulevaisuus

On tuossa provoaloituksessa totta toinen puoli. Ainakaan ei kannata ulkoistaa omaa toipumistaan ns. ammattiavulle. Sen saaminen on epävarmaa ja toimivuus sattumanvaraista. Oman jaksamisen mukaan on vain aloitettava itsensä kampeaminen takaisin elämänsyrjään kiinni. Hienoa on, jos saa siihen tukea, mutta aina sitä ei vain ole saatavilla..

Ei se tekosyy olekaan. Ei jaksa enää ja itsearvostus on mennyt pohjamutiin epäonnistumisten myötä. Miksi siis vaivautua oman itsen takia?

Vierailija kirjoitti:

Niin, marttyyrin ja uhrinviittaa on helppo käyttää. Mutta jos haluaa menestyä elämässä, täytyy ensin heittää se "parkaminä" pois ja ns. "uudestisyntyä". Tai vähintäänkin hyväksyä itsensä. Ammattiapua kannattaa katsoa jos tuntuu ettei itse siihen pääse.

Tämä on muuten todella pelottava ja raskas prosessi. Vaikea käydä läpi yksin. Monella ei ole ammattilaiseen varaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä ole rahaa syödä terveellisesti ja kehittää itseään.

Onko porkkanan, kaalin, perunan, kananmunan, papujen ja linssien syöminen kallista?

Otapa nyt, ap, itseäsi niskasta kiinni. Siten sinunkin elämäsi kääntyy hyvään suuntaan.

Ap ei ymmärrä sanojen syy ja tekosyy eroa.

Siinä vaiheessa kun miettii junan alle hyppäämistä niin on kuule ihan samantekevää, mitä joku hetken mielihyvää tuottava asia tekee pitkällä tähtäimellä.