Lapsi sai myönteisen eläkepäätöksen (ei mt-ongelmia) olo sekä helpottunut että surullinen
Taustatietoina hänellä on nepsy-diagnoosi, joka on kuitenkin niin lievä, että pystyi käymään peruskoulun, teoria-aineista äidinkieltä lukuunottamatta numerot 8-10 normaaliopetuksessa ja opettajistakin 80 % tykkäsi ja onnekseen sattui rauhalliseen luokkaan. Hän on niitä, jotka eivät häiriköi, mutta ei sitten oikein tehnyt muutakaan, eli kaikkeen piti olla ohje että toimi. Hän sai käytyä ammattikoulun hyvin arvosanoin ja opettajat kertoivat, että ei tarvitse tukitoimia, täällä on ilman diagnoosia porukkaa, joiden kanssa se aika menee, "Jesse" (nimi muutettu täysin erilaiseksi kuin oikea nimi) on yksi luokan helpoimmista. Amiksessa kun piti antaa selkeät ohjeet kaikille, niin se toimi ja labroissa hän loisti. Amk:hon pääsi heittämällä, mutta siellä se ei onnistunut epäsäännöllisen lukujärjestyksen, esitlelmien, ryhmätöiden ja oman toiminna ohjauksen vuoksi, stressi myös laukaisi sairauden. Hänellä on autoimmuunisairaus, joka asiantuntijoiden mukaan saattaa kytkeytyä tuohon nepsyyn. Lisäksi on kolmas lievä juttu, joka ei estäisi työntekoa. Työkokeilussa on mennyt loistavasti, mutta korona sotki kuviot kun projekti mihin teki, loppui ja työpaikan muut porukat aloittivat etätyöt. Hän pystyi tekemään hyvin kun sai vain kirjalliset ohjeet mitä tehdään. Älyllisesti hän on todettu joillain osa-alueilla jo lapsena (ei ole kuitenkaan asperger, piirteitä siitä on todettu vähän olevan) huomattavasti ikätasoa edellä, kun taas joissain oli reilusti jäljessä, erityisesti motoriikaassa haasteita.
Perus- ja ammattikoulun jälkeen olin toiveikas, että paikka löytyy, koska hänellä on osaamista sellaiselle alalle, missä nuo fyysiset sairaudet ei haittaa. Hän ei itse edes ollut halukas alunperin hakemaan eläkettä, mutta lääkärit ja neurologian poli oli sitä mieltä, ettei hän ole työkykyinen. Eläke tuli myös helposti, ensimmäisellä hakemisella yhden ainoan kuntoutustukijakson jälkeen. Nyt on vähän olo että mitäs nyt? Mitä hän voisi tehdä? Voisiko löytää kuitenkin jonkun osa-aikaisen työn. Lääkäri sanoi että sellainen olisi sopiva, mutta tätä nuorta ei voi laittaa sellaiseen kuntoutukseen, missä on ongelmanuoria, koska kyseessä on rauhallinen ja päihteetön nuori. Ongelma vain on se, että nykyään ei enää osa-aikatöitä ole. Kiitos että sain purkautua. Hän tarvitsee apua vielä, on oppinut jo paljon omatoimisuutta ja hoitaa laskunsa ja asuntonsa asiat hyvin. Mutta uusissa asioissa omatoimisuus puuttuu yhä, vaikka sitä on harjoiteltu vuosia, pienestä pitäen. Kun sanotte, että erityislapsia ei ole kasvatettu, niin väitän, että meillä on käytetty siihen aikaa 10xenemmän mitä normaalien lasten, ihan miehen sisaruksiakin llapsineen seuraamalla huomaa tämän (minulla ei ole sisaruksia). Suvussa on toinenkin erityinen. Meillä on myös terve lapsi. Tämä erityinen oli todella helppo vauva, joten ei ollut estettä hankkia toista. Tutkimukset aloitettiin, kun puhetta ei ruvennut tulemaan.
Kommentit (58)
Ap vielä. Vaikka sanotte että töitä on, niin sairauden vuoksi on rajoittunutta. En halua tunnistamisen vuoksi kertoa tarkemmin, mutta hän henkisesti kyllä pärjäsi kaupassa, mutta ympäristö fyysisesti laukaisi tuolloin ei-aktiivisena olleen sairauden. Raskas fyysinen työ ei sovi. Kovin moni ei tunnu nyt tajuavan, että kyseessä on työkyvyttömyysseläke, jonka pääasiallsiena perusteena on ollut fyysinen sairaus. Ei ole mt-ongelmia, hän on pirteä ja keskittymiskykyinen, jaksaa hoitaa raha-asiansa hyvin (vuokranantaja on tuttu, sai asunnon suhteilla ja on kertonut, että vuokra tulee säntillisesti ajallaan), asunto nyt ei ole supersiisti, mutta ei mikään lääväkään vaan peruskunnossa pitää sen. Jaksaa ja yrittää ulkoilla vähän joka päivä, tekee ruokaa ihan raaka-aineista itse, kun on hyvä päivä. Kun on väsynyt, kokkaa eineksiä tai tilaa ruokaa ja pitää kuitenkin säännölliset ruoka-ajat omien sanojensa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Sairaan pitkä sepustus. Onko ap:llä kaikki kunnossa, kun ei tiivistäminen onnistu?
Sulla ei ole asiat kunnossa jos pidät tuota pitkänä etkä tuon vertaa osaa keskittyä tekstin lukemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voisiko kysyä jostain kaupasta vaikka hyllytystyötä? Se lienee helppo ja yksinkertaista?
Vapaaehtoistyö, esim lukemaan vanhainkotiin. Kokemusasiantuntijaksi nuorille, joilla sama diagnoosi? Varmaankin lapsesi tarvitsee tuuppausta kaikkiin töihin, mutta kun pääsee kiinni hommaan, niin monikin suorittava homma voisi onnistua?
Voi olla aika turhauttavaa hyllyttää, jos on kognitiivisissa taidoissa osin keskivertoa vahvempi.
Kuvittelisin ongelmaksi enemmän sen, että ko. työssä voi kohdata hyvinkin aggressiivisia ihmisiä, jotka purkavat kiireensä ja kiukkunsa hyllyttäjään, kun eivät löydä jotain tarjoustuotetta.
Mäkin olen tk-eläkkeellä ja olen pidempään katsellut työpaikkailmoituksia, että jos jaksamisen rajoissa jotain osa-aikaista löytyisi. Ei oikein ole mitään soveltuvaa, ja syy on se, että osa-aikatyöt on melkein kaikki läsnäoloa vaativia. Etänä ja omaan tahtiin tehtävät hommat menee terveille ja koulutetuille. Jos on koulutettu mutta sairas (kyvytön lähityöhön) niin sitten ei oikein mitään löydy, paitsi puhelinmyyntiä. Korjatkaa jos olen väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap. Itse näin työelämästä syrjäytyneenä keski-ikäisenä ja masentuneena sanon, että joku osa-aikatyö olisi hänelle hyvä. En tiedä, mistä sellaisen löytäisi. Kuitenkin kokoaikainen kotona olo masentaa ihmisen. Jotain vapaaehtoistyötä ja rytmi päivissä pitäisi olla.
Hyvin sanottu, samaa mieltä asiasta myös.
Tuli mieleen vapaaehtoistyö, esim vanhuksen ulkoiluttaminen palvelutaloissa tms
voi apua, näitä lasten tukirahadiagnooseja. kehitysvammaisetkin käy suomessa töissä. ap ei mene ihan täysillä.
Opiskelu jos se kerran on sopinut hänelle tähänkin saakka.
Vierailija kirjoitti:
voi apua, näitä lasten tukirahadiagnooseja. kehitysvammaisetkin käy suomessa töissä. ap ei mene ihan täysillä.
Kehitysvammainen voi olla useinkin fyysisesti työhön kykenevämpi kuin fyysisesti sairas ei-vammainen. Eikä kehitysvammaiset pääse mihin tahansa. Huomaathan, että kehtiysvammaisista työnantaja saa usein tukea kun työllistää, fyysisesti sairaasta harvemmin saa.
No ehkä annat hänen sitten tehdä mitä huvittaa. Onhan hän jo täysi-ikäinen ja saa päättää itse asioistaan.
Hevosharrastuksessa ja pimeissä töissä on nuorilla sairaseläkeläisillä pitkä perinne, joten sinne vaan. Varo ettei saa keklua kylkiluihe vällii!
Vierailija kirjoitti:
No ehkä annat hänen sitten tehdä mitä huvittaa. Onhan hän jo täysi-ikäinen ja saa päättää itse asioistaan.
Tarvitsee vielä apua ja pyytääkin sitä. Sanotaan nyt sairaudesta sen verran, että se on etenevä ja luultavasti jossain vaiheessa edessä on, ettei voi kävellä.
Jos eläkepäätös on ihan viime ajan asia, kannattaa ehkä antaa hiukan aikaa sen sulatteluun. Se ei ole pelkästään huono juttu, vaan tärkeä perustuki olemassa taustalla, vaikka keksisi millaisia opiskelu- tai työvaihtoehtoja jatkossa. Nyt voisi keskittyä rauhalliseen, mukavaan arkeen ja siltä pohjalta kuulostella, mitä kiinnostavia mahdollisuuksia ja esimerkiksi uusia ihmissuhteita elämä tuo. Mitään ei ole menetetty tuon eläkepäätöksen takia.
Oli tuuria, ei muuta, sitä ne 16-40-Vuotiaiden eläkepäätökset on.
Mitä töitä ammattkoulussa tehdään työharjoittelussa etätöitä?
Eli ammattikoulu sujui hyvin ja töissä sujui hyvin. Mutta amk ei. Miksi ei jatkettu ammattitöissä? Kuulostaa oudolle. Saiko hän kuntoutusta missään vaiheessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voisiko kysyä jostain kaupasta vaikka hyllytystyötä? Se lienee helppo ja yksinkertaista?
Vapaaehtoistyö, esim lukemaan vanhainkotiin. Kokemusasiantuntijaksi nuorille, joilla sama diagnoosi? Varmaankin lapsesi tarvitsee tuuppausta kaikkiin töihin, mutta kun pääsee kiinni hommaan, niin monikin suorittava homma voisi onnistua?
Voi olla aika turhauttavaa hyllyttää, jos on kognitiivisissa taidoissa osin keskivertoa vahvempi.
Kuvittelisin ongelmaksi enemmän sen, että ko. työssä voi kohdata hyvinkin aggressiivisia ihmisiä, jotka purkavat kiireensä ja kiukkunsa hyllyttäjään, kun eivät löydä jotain tarjoustuotetta.
Elän ilmeisesti jossain omassa kuplassani, koska asiakkaana en ole nähnyt aggressiivisia asiakkaita ruokakaupassa käydessäni. Joskus olen jotain kysynyt hyllyttäjältä ja lähinnä ilahtunut, kun hän auttanut. Jos ko. henkilö ei ole tiennyt on hän kysynyt toiselta henkilöltä tai sitten olen jatkanut itse etsimistä.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä annat hänen sitten tehdä mitä huvittaa. Onhan hän jo täysi-ikäinen ja saa päättää itse asioistaan.
Tarvitsee vielä apua ja pyytääkin sitä. Sanotaan nyt sairaudesta sen verran, että se on etenevä ja luultavasti jossain vaiheessa edessä on, ettei voi kävellä.
Miksi siis puhut kuin hän olisi saanut nepsy diagnoosin perusteella eläkkeen.
Ap tässä, siis työntekijät jotka ovat hoitaneet hänen asiaansa, ovat sanoneet, että hänelle sopivia osa-aikatöitä ei ole hyvin tarjolla nykyään ja työkokeilut ovat useimmiten sellaisissa paikoissa, mitä ei voi suositella. Huomatkaa, että nyt ei puhuta mt-ongelmien takia sairauseläkeläisestä, vaan fyysinen sairaus on päädiagnoosi, miksi eläke myönnettiin, nepsy on vain siinä sivussa edesauttamassa asiaa.