Kuinka paljon pienet lapset saavat nykyään käyttää älylaitteita?

Meillä 2,5 v. Ei ole koskaan annettu pelata mitään pädillä tai puhelimella. Päiväkodissa on ehkä kokeillut. Päivässä katsotaan puhelimelta pari muutaman minuutin lastenohjelmaa tai kuunnellaan pari lastenlaulua. Pikkukakkosen saa katsoa telkkarista, joka päivä ei tule katsottua. Lapsi ei itse saa käyttää puhelinta, vaan lastenohjelman aikana puhelin on aikuisen kädessä tai pöydällä. 

Tietoisesti on tässä vaiheessa haluttu pitää erossa pelaamisesta, eikä lapsi sitä kaipaa. Luetaan kirjoja, leikitään, tutustutaan lautapeleihin jne. Ruutuaikakin on rajattua ja on päiviä, jolloin ei tule katsottua ollenkaan. Ehkä ollaan joidenkin mielestä nipoja, mutta eritetään pienen lapsen kohdalla pitkittää tätä leikkiaikaa ilman ruutua mahdollisimman kauan. 

Mun lapsista nuorempi on aina ollut ihan superkiinnostunut kaikista koneista ja laitteista, myös älylaitteista. Äidin älykello oli ihan ykkösjuttu vauvana. Pienenä sai katsella kännykkää vain hyvin satunnaisesti. Nyt 5-vuotiaana pelaa rajattua valikoimaa pelejä ja joskus katsoo videoita. Tykkää myös ottaa kuvia ja kulkea ympäri kämppää tekemässä videoita itsestään 😅 On sitä sorttia että takuulla koukuttuisi helposti vaikka johonkin peleihin, joten joutuu kyllä rajaamaan. Isompi lapsista ei koskaan ole ollut yhtä kiinnostunut eikä hänellä ole vielä omaa älypuhelinta vaan puhelinkello. Luulen että meillä lapset kyllä käyttää älylaitteita keskivertoa vähemmän, ainakin kun vertaa tuon kakkosluokkalaisen kavereihin. 

Meillä 6-v ja 4-v käyttää erittäin harvoin älylaitteita. Pikku kakkosen pelejä saa kerran pariin viikkoon pelailla. Eskarissa kyllä saa tarpeeksi pädillä olla isompi. Me ei ns. pelätä tyhjiä hetkiä, jos pitää matkustaa tai odottaa (vaikkapa ravintolassa, bussissa, autossa, kaupan kassalla tms.). Katsellaan maisemia tai muita ja jutellaan lapsen kanssa. Moni voisi kyseenalaistaa laitteiden tarpeen, eikä lähtöään kannattaisi opettaa lapsia täyttämään tyhjät hetket älylaitteilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä tulee autossa istumiseen tai odotteluun julkisella paikalla: on todella paljon muutakin tekemistä, mitä lapsille voi iskeä käteen. Kirjoja, piirtotauluja, fidget-leluja. Ja sitä kitinää ja hankalaa oloa pitää opetella sietämään, myös kanssamatkustajien. Jos joku urpo kommentoi, itseään ja lastaan voi puolustaa jämäkästi ja asiallisesti.

Ja jokaisella on toki aina työpäivän aamuna ja työpäivän jälkeen mukana muutama lastenkirja, piirrotaulu, fidget-leluja jne.

Meillä on autossa lapselle useampikin kirja, pieni lapio ja pieniä autoja. Jos lähdetään koko perheenä johonkin, niin pakkaan kassiin aina jonkun pienen auton tai vastaavan, jolla lapsi voi leikkiä esim. ravintolassa ruokaa odottaessa. Hyvin on toiminut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä puhelimessa niin rassaa?

Miksei kauhistella sitä että lapset on nykyään vaipoissa jopa 3-vuotiaiksi? Sillä on paljon suurempi vaikutus lapsen elämään kuin sillä katseleeko lapsi jotain vaikka sitten puhelimelta vai ei.

Huvuttavinta on, että usein sitä että lapsi käyttää älylaitetta, paheksuu eniten ne vanhemmat, joiden omat lapset istui tattien lailla tv:n edessä ja videoita katsellen. Ei se puhelin sen kummempi viihdyke ole.

Se siinä rassaa että aivot mätänee ja motoriikka jää kehittymättä, kun vain kököttää hiljaa liikkumatta kännykkä kädessä, jotkut jopa kellon ympärystän putkeen useana päivänä viikossa. 

Sitten on kultakalan keskittymiskyky ja eläkeläisen fysiikka jo peruskoulussa. 

Miten se eroaa 80- ja 90-luvusta, jolloin oli ihan normia että lapset töllöttää tv:ta jopa tunteja päivässä, ja hypermarketeissa sekä mäkkäreissä oli lastennurkkaus missä oli tv viihdykkeenä?

"Miten se eroaa 80- ja 90-luvusta, jolloin oli ihan normia että lapset töllöttää tv:ta jopa tunteja päivässä, ja hypermarketeissa sekä mäkkäreissä oli lastennurkkaus missä oli tv viihdykkeenä?"

Lastenohjelmia tuli ehkä puolisen tuntia päivässä. Mäkkäreissä ja hypermarketeissa ei asuttu.

Sarjaa tuli yhtenä iltana viikossa, sitten odotettiin taas viikko seuraavaa jaksoa. Ja varmasti tuolloinkin oli heitä, jotka tuijottivat kaikkea mahdollista televisiosta, mutta vähemmistössä he olivat. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä 6-v ja 4-v käyttää erittäin harvoin älylaitteita. Pikku kakkosen pelejä saa kerran pariin viikkoon pelailla. Eskarissa kyllä saa tarpeeksi pädillä olla isompi. Me ei ns. pelätä tyhjiä hetkiä, jos pitää matkustaa tai odottaa (vaikkapa ravintolassa, bussissa, autossa, kaupan kassalla tms.). Katsellaan maisemia tai muita ja jutellaan lapsen kanssa. Moni voisi kyseenalaistaa laitteiden tarpeen, eikä lähtöään kannattaisi opettaa lapsia täyttämään tyhjät hetket älylaitteilla. 

Minä olen tehnyt aina niin, että aina ensin istutaan rauhassa aikamme ja jutellaan jne, mutta sitten jos näyttää ettei malta niin sitä älypuhelintakin voi käyttää apuna. Kotona ei tosiaan ihan pienet saaneet katsoa ollenkaan. 

Mun lapset käyttävät älylaitteita melkein koko hereilläoloajan, on älyvaatetta, älykelloa ym.

Puhelinta tai tablettia tai pelikonsoleita ei ole käytössä.

Vierailija kirjoitti:

 

"Miten se eroaa 80- ja 90-luvusta, jolloin oli ihan normia että lapset töllöttää tv:ta jopa tunteja päivässä, ja hypermarketeissa sekä mäkkäreissä oli lastennurkkaus missä oli tv viihdykkeenä?"

 

Lastenohjelmia tuli ehkä puolisen tuntia päivässä. Mäkkäreissä ja hypermarketeissa ei asuttu.

Sarjaa tuli yhtenä iltana viikossa, sitten odotettiin taas viikko seuraavaa jaksoa. Ja varmasti tuolloinkin oli heitä, jotka tuijottivat kaikkea mahdollista televisiosta, mutta vähemmistössä he olivat. 

Entäs ne lapset, jotka pelasi aamusta iltaan pleikkaria? Tätähän tapahtui jo ysärillä. Ja videonauhuritkin oli keksitty, niiltä pystyi katsomaan. Ysärin lapsena muistan kyllä hyvin että sitä telkkaria pystyi helposti katsomaan paljon enemmän kuin puoli tuntia päivässä, ja monilla kavereilla oli nintendoja ja pleikkareita. 

Kyllä mulla oli aina kirja laukussani mukana, kun lapseni olivat siinä iässä, että istuivat vaunuissa. Lisäksi juttelimme aina paljon ja lapseni kyselivät jatkuvasti. Lapsillani on nykyään hyvä luku-, kirjoitus- ja puhetaito.

Ruotsissa kaavaillaan uutta ohjeistusta pienten lasten ruutuaikaan. Ruotsin lastenlääkäriliitto on julkaissut ensimmäiset kansalliset ohjeet, joiden mukaan alle kaksivuotiiaiden lasten ei tulisi käyttää käyttää älylaitteita tai katsoa televisiota ollenkaan. Myös 25-vuotiaiden lasten tulisi kuluttaa aikaa ruutujen edessä enintään tunnin verran päivässä.

 Kaksi ensimmäistä vuotta lapsen elämästä ovat kriittisiä aivojen kehitykselle. Jos kehitys häiriintyy, on sitä vaikea paikata myöhemmin, jos se edes on mahdollista, Ruotsin lääkäriliiton puheenjohtaja, professori ja lastenlääkäri Ulrika Ådén kertoi TV4:lle aiemmin.

 Tutkimukset osoittavat, että pienet lapset kehittyvät huonommin sekä kielellisesti että älyllisesti, jos heillä on paljon ruutuaikaa, kertoi Ådén ruotsalaismedia Dagens Nyheterille aiemmin.

Niin, onneksi on edetty tuosta ysärin ajasta ja tehty paljon tutkimuksia pelaamisen haitoista. Luultavasti näissä tämän päivän peliaddiktoituneissa aikuisissa on todella paljon noita ysärin pleikkalapsia

Sillä on eroa tuijottaako lapsi sitä ruutua passiivisesti vai onko aktiivinen toimija ja pelaa jotain fiksua oppimispeliä/piirtää/kuvaa ja editoi ohjelmoi... Ja joo, en nyt oleta että taapero tekee ohjelmointia, taapero voi opetella vaikka kirjaimia ensin .

Vierailija kirjoitti:

Niin, onneksi on edetty tuosta ysärin ajasta ja tehty paljon tutkimuksia pelaamisen haitoista. Luultavasti näissä tämän päivän peliaddiktoituneissa aikuisissa on todella paljon noita ysärin pleikkalapsia

 

Niin varmaan on, mutta niitä pleikkalapsia on paljon ihan kunnollisissa työssäkäyvissä koulutetuista aikuisissa. Joilla on nyt omia lapsia, ja he ajattelee ettei siitä pelaamisesta voi olla haittaa kun ei heille itselläkään ollut. Eikä monet välitä myöskään ikärajoista, kun itsekin katsoivat mitä sattuu ihan valvomatta eivätkä traumatisoituneet. Nykyajan pelit ja älylaitteet on vaan kehittyneet huomattavasti koukuttavammiksi ja realistisemmiksi. 

Vierailija kirjoitti:

 

"Miten se eroaa 80- ja 90-luvusta, jolloin oli ihan normia että lapset töllöttää tv:ta jopa tunteja päivässä, ja hypermarketeissa sekä mäkkäreissä oli lastennurkkaus missä oli tv viihdykkeenä?"

 

Lastenohjelmia tuli ehkä puolisen tuntia päivässä. Mäkkäreissä ja hypermarketeissa ei asuttu.

Sarjaa tuli yhtenä iltana viikossa, sitten odotettiin taas viikko seuraavaa jaksoa. Ja varmasti tuolloinkin oli heitä, jotka tuijottivat kaikkea mahdollista televisiosta, mutta vähemmistössä he olivat. 

Missä niin huono ohjelmatarjonta oli?

Pelkästään arkiaamuisin lastenohjelmia tuli kyllä tuntien ajan, useammaltakin kanavalta.  Iltapäivälla ja illalla ohjelmia tuli myös. Viikonloppuisin vielä enemmän. Puhumattakaan jo 90-luvulla tarjolla olleista kanavista missä lastenohjelmia esitettiin lähes koko ajan. Käytännössä kaikilla oli myös vhs ja videoilla kaikki 90-luvun suosikit.

Huvittaa että joidenkin mielestä se että lapsi katsoo puhelimesta ohjelmaa ravintolakäynnin tai kauppareissun ajan on ihan kauheaa. Samalla oli ihan normia, että 90-luvulla lapset istui siellä mäkkärissä ja muissakin ruokapaikoissa sen tv:n ääressä, samoin niiden kauppareissujen ajan.

Katsokaa Pisa- tuloksia. Kuunnelkaa eskari- tai ekaluokkalaisten opeja. Keskittyminen, oppiminen on huomattavasti parempaa niillä, joille on luettu ääneen kotona säännöllisesti. Levottmuus on ilmiselvää oppilailla, jotka ovat tottuneet viihdyttämään itseään vaikka puhelimen videoilla yms. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulla oli aina kirja laukussani mukana, kun lapseni olivat siinä iässä, että istuivat vaunuissa. Lisäksi juttelimme aina paljon ja lapseni kyselivät jatkuvasti. Lapsillani on nykyään hyvä luku-, kirjoitus- ja puhetaito.

Mun lapsi sai joskus katsoa kännykkää vaikka bussimatkoilla, harvoin kannoin mitään kirjoja tai muutakaan ylimääräistä mukana. Oppi lukemaan nuorena, on hyvä luku-, kirjoitus- ja puhetaito. Se, että joskus sai katsoa kännykkää ei estänyt juttelemasta ja kyselemästä asioita, kirjojakin ehti lukea ihan siellä kotona. 

Oma tyttö on jo 10-vuotias, mutta vastaan kuitenkin. Pienempänä sai käyttää älylaitteita vain sellaisissa tilanteissa, kun olimme kahdestaan kotona ja oli pakko saada lapsi paikalleen hetkeksi, että sain tehtyä jotain. Oli todella ehtivä ja kiipesi esim. kirjahyllyyn tai ruokapöydälle heti, kun silmä vältti, ellei vahdittu tai ollut liimattuna älylaitteeseen. 4-vuotiaana rauhoittui ja saattoi leikkiä tunteja huoneessaan. Silloinkin sai kyllä käyttää älylaitetta pitkillä auto-/lento-/junamatkoilla osan aikaa. Nykyisin saa käyttää aika rajattomasti koulun loppumisen ja iltakuuden välillä ennen kuin puhelimesta menee sovellukset kiinni. En ole nyt kokenut tarpeelliseksi rajoittaa enempää, kun illoista iso osa menee kuitenkin harrastuksissa, lukee kirjoja päivittäin ja koulu sujuu erinomaisesti. 

Liian paljon. Toisaalta he myös oppivat ja kehittyvät. Kyllä meillä kaikki osasivat tieten alle 3 vuotiaana etsiä lastenohjelmat älylaitteilta, YouTube, areena, tiktokit. Paremmin osaavat kuin itse. Eskari käyttää kyllä jo tuntikausia. Toki muutakin tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Ravintoloissa olen nähnyt kun syöttötuolissa istuva pieni lapsi katsoo ipadia koko kahden tunnin ajan. Vanhemmat seurustelevat keskenään, lapsi tuijottaa eteensä, liikkumatta, ottamatta kontaktia.   Olihan järkyttävää katsottavaa.  

Varmaan moni järkyttyi, kun meidän pienet lapset katsoivat iPadia häissä. Mutta luota nyt vain: vielä enemmän olisivat järkyttyneet jos he olisivat juosseet ympäriinsä.