Iso leikkaus ja lapsen kehitys sekä kasvu

tuuvis:

Hei!

Löytyykö täältä ketään jonka lapsi on ollut isossa leikkauksessa. Oma tyttöni (nyt 1,5v) on menossa reilun kuukauden päästä isoon leikkaukseen ja mietin sen vaikutusta kehitykseen ja kasvuun. Sairaalassaoloa tulee kolmisen viikkoa (jos kaikki menee hyvin) josta noin viikko tehohoidossa.

Ovatko lapsenne taidot taantuneet pitkän sairaalassaolon aikana? Kuinka nopeasti hän on taas ottanut ne takaisin kiinni?

Entäpä kasvu; onko lapsenne kasvanut lainkaan sairaalassa ollessaan ja toipilasaikanaan?

Hei Tuuvis!

Meidän kuopuspoikamme oli isossa selkäleikkauksessa reilu vuosi sitten (11/05) synnynnäisen selkävikansa (rakennepoikkevuus selkärangassa sekä kylkiluissa).

Hän oli leikkauksen aikaan 1 v 9 kk.

Itse leikkaus oli iso ja vaativa (kesti reilun 8 h tuo toimenpide).

Oli ensimmäisen vuorokauden teho-osastolla (tämä oli jo ennakkoon tiedossamme, yleinen käytäntö näin ison leikkauksen jälkeen), josta siirtyi kirurgiselle osastolle 9:ksi päiväksi.

Itse olin liki koko ajan mukana sairaalassa, vaihdellen välillä niin, että mies sairaalassa pojan luona, ja minä kotona (kotona lisäksi tuolloin -02 syntynyt keskimmäinen lapsemme, kotihoidossa molemmat, sekä murkkuikäinen tytär).

En hennonnut jättää kipeää ja äidissä kovasti kiinni olevaa pientä potilasta sairaalaan yksin, joten yövyin sairaalassa, patjalla pojan sängyn vierellä.

Poikamme toipui yllättävän hyvin leikkauksesta, mutta oli toki kipeä (ja vahvoissa lääkkeissä) ja tarvitsi entistäkin enemmän vanhempiaan, etenkin muhun " ripustautui" .

Väittäisin, että henkisesti taantui jonkin verran, ja hirvittävä tutti-unirätti riippuvuus kasvoi yks kaks, ja toki nämä hänelle suotiin, + muu hellittely ym. ekstrahuomio.

Poika oli pitkään vielä leikkauksen jälkeenkin entistäkin enemmän kiinni mussa, ymmärrettävästi.

Hänellä oli käytössään 4 kk:n ajan tukikorsetti leikkauksen jäljiltä, mikä esti/hidasti hänen liikkumistaan, sekä hankaloitti hoitamistaankin (pesut, vaipanvaihdot yms.), mutta onnekseni sain olla kotona (hoitovapaalla) hoitaen itse poikaa, joten ei tarvinnut vieraalle hoiviin jättää, ei olisi tullut mitään.

Taantumasta ja taidoista:

Kuten kerroin, riippuvuus tuttiin-unirättiin-äitiin kasvoi. Itkuherkkyyttä oli myös. Kipulääkitystä sai kotonakin vielä, ja uskonkin, että oli enemmän henkistä kipuilua kuin fyysistä, siinä vaiheessa.

Muutoin niin iloinen ja ylienerginen poikamme oli ajoittain tosi apea ja surullinen :( Tosin ilonpilkahduksiakin oli :)

Toki jo itse liikkuminenkin kun hänellä oli vaikeaa (tasapainottelu tukikorsetin kanssa), se varmasti lannisti muutoin niin eläväistä poikaa.

En koe että olisi fyysisesti taantunut, ainakaan mitään " pysyvää" , mutta tuo henkinen puoli oli kyllä kovilla.

Tosin uusia taitojakaan ei tuona aikana tullut, ymmärrettävästi.

Kasvu:

Pituuskasvu tuntui junnaavan paikoillaan pitkään leikkauksen jälkeen.

Poikamme on tosin tuon selkäpoikkemansa takia ehkes vähän keskivertoa lyhyempi, ja tulee aavistuksen keskivertoa lyhyemmäksi jäämäänkin.

Nyt vasta viime kuukausina, kun leikkauksesta on reilun 1 v aikaa, on tullut selkeä notkahdus pituuskasvuun.

Samoiten, en tiedä liittyykö juuri tuohon, mutta puheenkehityksensä on edistynyt viime aikoina hurjasti.

Ja mikä ihaninta, hän on taas oma iloinen ja energinen itsensä :)

Meille on, suureksi pettymykseksemme (ja peloksemme) todettu, että poikamme selkä tulee kenties vaatimaan uuden leikkauksen :(

(ajatuksena lääkäreillä oli alkuun, että tuo yksi operaatio riittäisi)

Kontrolleja on ollut, ja kaikki meni alkuun tosi hyvin, nyt viime käynnillä lääkäri tuosta mahd. tulevasta leikkauksesta varoitteli, ja arvata saattaa, kuinka meidän vanhempien sydämet särkyivät :`(

Seuraavaan vuoteen ei ole odottevissa vielä operaatiota, mutta aika näyttää milloin, jos semmoista tarvitaan.

Lääkärit ja hoitajat olivat aivan ihania, ei valittamisen sanaa saamastamme palvelusta Helsingin Lastenklinikalla :)

Toivoivat, että me vanhemmat kykyjemme mukaan osallistumme poikamme hoitoon, ja uskonkin, että läsnäolostani/olostamme oli hyötyä sikälikin, että osasimme paremmin käsitellä toipilasta poikaa kotiutuessaan, kun saimme aitiopaikalta nähdä ammattilaisten tavan toimia.

Rankka kokemus oli koko perheellemme, täytyy myöntää :(

Saanko udella, mitä teidän lapselta leikataan/operoidaan?

Hurjan paljon voimia tulevaan!

Jos haluat privaatisti kirjoittaa, niin muumimamma-04@luukku.com

Hei,

pojallemme tehtiin n 3 kk iässä iso operaatio synnynnäisen ihomuutoksen poistamiseksi. Koko selän iho kuorittiin ja annettiin sitten kasvaa uudestaan. Koska hän oli pieni eikä vielä osannut kääntyä ( onneksi ) nukutettiin ja hoidettiin vatsallaan n 2 seuraavaa kuukautta.

Kipulääkkeenä poikamme sai aluksi morfiinia suoneen ja sitten myöhemmin panadolilla mentiin. Sairaalassa olimme ensi alkuun 1,5 vkoa josta vain operaatiota seuraavan pvn tehohoidossa. Sitten on oltu kontrolleissa ja muutamassa operaatiossa ( esim ihonsiirto ) jälkeenpäin.



Poikamme on kehittynyt ihan ikätasollaan ja on liikkunut kovastikin reippaasti ja nopeasti. Ilmeisesti vatsalla pito kohensi lihaksia ja edesauttoi sitten positiivisesti.

Mitään erityisiä ongelmia ei tullut nukkumisen ym suhteen, oppi itse asiassa nukahtamaan yksikseen sairaalassa ja sitä on sitten jatkettu.



Nyt poikamme on yli 2 vuotias ja vasta 2-vuotisneuvolassa näkyi, että pituuskasvussa on ollut viivästymää. Noin puolen vuoden kohdalta kahteen vuoteen on tullut suoraan kohti ns 0-käyrää, jonka siis tavoitti 2 -vuotiaana. Sitä ennen vaan neuvolassa todettiin, että mennään -1 tms käyrällä, mutta se on varmaan hänen omaa tasoaan.



Meillä siis se onni, että operaatio tehtiin niin pienenä, ettei itse potilas sitä muista.