Jaksaisitko itse palauttaa lapsen 28 kertaa jäähypenkille? (eilinen lapsityrannit)

Sitä minä vain jäin miettimään, että eikö ole mitään muuta konstia rauhoittaa lapsi kuin (minun mielestäni) aika nöyryyttävällä ja alistavalla tavalla istuttaa kerta toisensa jälkeen penkille? Muistaako lapsi edes lähes tunnin jälkeen mistä alun perin oli kyse? En siis ole mikään ns. vapaan riehunnan kannattaja ja tietysti pitää kieltää jne. mutta onko ihan todellakin kaikista oikein tapa huudattaa aika pientä lasta yli puoli tuntia sen takia, että rangaistus tulee noudatettua oikein? Tuosta jäähypenkistä kun näyttää tulleen melkein muotijuttu, mutta kai siinäkin menee jossain raja, jolloin se toimii hyvin ja milloin huonosti. Huonosti siinä mielessä, että siitä tulee nöyryytys.



ap

aiemmin lyömällä ja henkisellä mollaamisella, huutamisella ja kiroilulla. Se se nöyryyttävää on, ei johdonmukaisuus.

Kyseenalaistankin ainoastaan sen, onko jäähypenkki noin yleensä aina paras ja parhaalla tavalla kasvattavin rankaisumuoto. Paneeko se tuntien taistelun jälkeenkin vielä lapsen miettimään, oliko omissa tekosissa jotain vikaa, vai meneekö se jo " kiduttamalla saadun tunnustuksen" puolelle? Muistivatkohan esim. ne ohjelman 3-vuotiaat enää, mistä hyvästä he pyysivät anteeksi vanhemmiltaan?



ap/11

Meilläkin tehoaa ihan muunlainen kasvatus ja todellakin on saatu hienoja nuoria aikaiseksi.

Oleellista on se, että hän oppii, ettei vanhemmille kannata riehua eikä miten tahansa saa käyttäytyä. Aikuisen näkökulmasta se on toki epäreilua ja hirmuvaltaa ja mitä vielä, mutta lapselle se on turvallista. Kolmivuotiaan on hyvä tietää, että on asioita jotka eivät muutu ja joihin voi luottaa. Vaikka se olisi se, että äiti on aina oikeassa. Sitten isompana on aika oppia, että äitikin on joskus väärässä, mutta ihan pienelle on turvallista, että äiti on oikeassa ja äiti päättää, mitä tehdään.



Tämä tietenkin siinä tapauksessa, että vanhempi on tavallisen tervejärkinen ja johdonmukainen kasvattaja, ei pahoinpitelevä tai oikukas komennoissaan.