Jaksaisitko itse palauttaa lapsen 28 kertaa jäähypenkille? (eilinen lapsityrannit)
Ja kuinka paljon aikaakin siihen operaatioon kului? Yli puoli tuntia ja lapsi oli kolmevuotias. Mulla on kyllä nuorempi lapsi, mutta aikamoiselta kidutukselta kuulosti sekin, vaikkei perheen muutkaan konstit sen parempia olleet.
Kommentit (25)
Ohjelmassahan lasta " muistutettiin" istunnon jälkeen syystä, miksi hän joutui istunnolle. " Koska löit isää jne..." Tarkoitus on nimenomaan istunnon jälkeen saada lapsi ymmärtämään mitä teki väärin ja miksi siitä seurasi rangaistus. Ei ole tarkoitus rankaista lasta rankaisemisen vuoksi, vaan saada lapsi ymmärtämään mitä teki väärin (ja mistä rangaistus seurasi).
Ja HUOM! Vain alussa tuonne jäähypenkille tarvitsee lapsi viedä " miljoona" kertaa. Sen jälkeen johdonmukaisuus palkitaan--> kun lapsi sinne joutuu, hän istuu siellä kunnes tullaan hakemaan.
Näin toteutettuna tuo ei todellakaan ole mitään nöyryytystä vaan sitä mitä pitääkin; rangaistus kun lapsi on toiminut selkeästi vastoin sääntöjä.
En minäkään mikään jäähypenkkifani ole, mutta kertoisitko mitä tilalle?? Mikä on sinun mielestäsi " kasvattavin" rangaistusmuoto, kun kerran jäähypenkin kyseenalaistat? Mielelläni kuulen kaikki paremmat keinot....
Vierailija:
Kyseenalaistankin ainoastaan sen, onko jäähypenkki noin yleensä aina paras ja parhaalla tavalla kasvattavin rankaisumuoto. Paneeko se tuntien taistelun jälkeenkin vielä lapsen miettimään, oliko omissa tekosissa jotain vikaa, vai meneekö se jo " kiduttamalla saadun tunnustuksen" puolelle? Muistivatkohan esim. ne ohjelman 3-vuotiaat enää, mistä hyvästä he pyysivät anteeksi vanhemmiltaan?
ap/11
- emme koskaan kiellä " älä sylje" ,, vaan sanomme esim " ei ole hyvä tapa sylkeä, koska joku voi astua sen päälle ja olisiko sinusta mukava astua jonkun syljen päälle" tai kysymme " miksi syljet, auttaako se sinua jollain tavalla, olisko jotain muuta ratkaisua" .
- keskustelemme lapsen kanssa rauhallisella ja selvällä äänellä, lapsen korkeudelta (kyykistys) suoraan silmiin katsoen. jotta lapsi tietää, että hänelle tosiaan puhutaan. kuuntelemme myös lasten mielipidettä ja vaikka se poikkeaa omasta mielipiteestämme, niin yritämme löytää jonkun yhteisen kompromissin, esim sylkeä voi käydä vessan lavuaarissa (ei ihmisten päälle) tai ulkona johonkin kohtaan maahan (ei liukumäkeen)
- meillä ei huudeta koskaan lapsille, emme käytä henkistä tai fyysistä väkivaltaa lapsiin (ei tukistamista tms), ei uhkailuja (jää sinä tänne, äiti lähtee nyt kotiin), ei nöyryyttämistä, emme kiellä lapsia, emme kiroile miehen kanssa lasten kuullen (no joskus voi suusta päästä `menikö uunissa pullat ihan mustiksi, möhköfantti sentään`), emme riitele miehen kanssa. lapset eivät (ainakaan kotona) opi mitään pahoja.
- joskus saattaa tulla erimielisyyksiä lasten kanssa kumoikos saa leikkiä jollain lelulla tai pelata ekka jotain peliä. mutta näissä tilanteissa arvomme lorun muodossa kumpikos saa sen lelun tms ja toiselle järjestämme muuta mukavaa
- lapset saavat paljon rakkautta, hellyyttä, kahdenkeskistä aikaa molempien vanhempien kanssa, heillä lämpimät välit isovanhempien/kummien/tätejen/lastenvahtien yms aikuisten kanssa ja tavallaan oppivat, että on muunkinlaista elämää... ei ole tarvis hakea huomiota hölmöillä teoilla. esim hoidin kerran lasta joka oli tottunut tosi paljon rangaistuksiin ja aikansa yritti kaikella ärsyttää mua, jotta saisi jotain rangaistusta ja saisi huomiota, mutta mun huomio ei ollut jäähypenkki, vaan syli. kyllä siitäkin lapsesta tuli kiltimpi ja rauhallisempi kun sai syliä vaikka oli 5vee eikä tarvinut tehdä tuhmuuksia jotta sai sitä huomiota muiden lasten keskeltä.
- listaa voisi jatkaa pitkällekin, mutta on kiire lähtee neuvolaan :) Mutta olemme miehen kanssa kärsivällisiä, lapsirakkaita ja ymmärrämme, ettei pieni lapsi itsestään kaikkea osaa vaan lasten kanssa täytyy opetella asioita (ulkona täytyy käydä jotta pysyy virkeenä, tielle ei saa juosta koska autot voi ajaa päälle jne). Kumpakaan meitä ei ole rankaistu millään tavalla lapsuudessa ja meillä aika samanlaiset käytännöt ollut molempien lapsuudenperheissä joita myös itse käytämme. miehellä 3 sisarusta ja mulla 7 ja kaiksta tullut hyvin menestyneitä tasapainoisia aikuisia.
Ei minulla mitään suoraan korvaavia keinoja ole, eikä minusta sillä tavalla voi ajatellakaan. Itse ainakin etsin keinot tilanteen mukaan. Meillä ei kyllä kovin paljon rankaisuja vielä tarvitakaan, koska lapsi on sen verran pieni. En tarkoittanut sitä, että jäähypenkki olisi huono ja joku toinen rankaisu parempi. Pikemminkin pohdiskelin sitä, millä tavalla ja miten toteutettuina jäähypenkki toimii tarkoituksenmukaisesti, ja mikä se tarkoitus lopulta on ja meneekö raja jossain. Vastauksessasi olikin useita hyviä näkökulmia.
Itse ainakin yritän miettiä, mitä milläkin kasvatuskeinolla haetaan, etteivät ne ole vain keinoja keinojen vuoksi. Minun lapsuudessani " se" keino oli tukistaminen ja vanhempieni lapsuudessa piiska ja heidän lapsuudessaan piiska piiskan hakemisen lisäksi. Kaikkia em. keinoja pidetään nykyään enemmän tai vähemmän nöyryyttävinä (ja lisäksi ruumiillinen kuritus on kiellettyä), silloin niitä perusteltiin ihan samoin sillä, että lapsi oppii, että vanhempia täytyy aina totella. Ihan hyvä se on oppiakin, mutta konstit on monet ja mikä niissä konsteissa oikeasti opettaa oikeita asioita, sitä tässä olen mietiskellyt.
ap
Vierailija:
En minäkään mikään jäähypenkkifani ole, mutta kertoisitko mitä tilalle?? Mikä on sinun mielestäsi " kasvattavin" rangaistusmuoto, kun kerran jäähypenkin kyseenalaistat? Mielelläni kuulen kaikki paremmat keinot....
Ensimmäisen lapsen kohdalla meilläkin toimi tuo " kävelisitkö mielluumin kuin juokset, ettei tule vahinkoa" -tyyppinen ohjaava kasvatus, eikä mitään jäähynurkkia ole tarvinnut käyttää.
Toinen lapsi onkin sitten ollut menevämpi, vilkkaampi ja temperamenttisempi tapaus. Joten lapset ovat yksilöitä, mutta jokaisella on oltava selkaät säännöt ja kuri. Mitä tahansa ei voi eikä saa tehdä.
se on paikka jossa tilanne pysäytetään, saadaan riehuvaan lapseen kontakti. Se voidaan tehdä täysin kunnioittavasti ja opettavaisesti -miksi ihmeessä te PELKÄÄTTE olla auktorteetteja lapsillenne? Heti jos näyttää siltä että aikuinen määrää lasta, aletaan kiljua kuinka se on niin nöyryyttävää. Mitä se ei ole.
En laskenut, miten monta kertaa jouduin pojan palauttamaan penkille, mutta puolen tunnin taistelun jälkeen luovutin vuoron isälle. Hän sai sitten homman luistamaan vartin kuluessa. Penkillä istuttuaan poika oli rauhallisempi, mutta kysyi " saanko mä jonkun palkinnon, kun istuin noin kauan" . Eli todellakin piti mieleen palauttaa, miksi sinne alun perin mentiinkään!
Mutta mieluummin jäähy kuin ne perheen omat alkuperäiset sadistiset rangaistusmenetelmät. Hyi olkoon!
jossa kieriskellään kiukusta lattialla huutaen? Miten tällaiset raivarit lopetetaan?
Meillä jäähypenkki toimii hyvin, jos lapsi tekee jotain kiellettyä, ts. esim. pomppii sohvalla tai vetää pistoketta seinästä tai rämpsyttää valoja. Ensin varoitetaan, sitten viedään arestiin miettimään. Arestin lopuksi pyydetään anteeksi " anteeksi, että rämpsytin valoja" ja sovitaan halauksella.
En itse pidä uhkailu-kiristys-lahjonta -kasvatusta parhaana mahdollisena tapana, mutta juuri muita toimivia tapoja en ole löytänyt. Pelkkää keskustelua saa tietynlaisten lasten kanssa harrastaa ikuisuuksiin asti ilman tulosta. Lisäksi lapsilla ei läheskään aina ole valmiuksia käsitellä tekojensa seurauksia (jos karkaan parkkipaikalla voin jäädä auton alle ja vammautua). Siksi lapsen on tyydyttävä siihen, mitä aikuinen sanoo joskus ihan ilman selityksiä.
Oleellista minusta on, että ohjeet annetaan selvästi ja lapselle annetaan onnistumisista positiivista palautetta. Lisäksi ohjeita tulee olla rajallinen määrä ja ennenkaikkea, annettuja ohjeita pitää noudattaa, vaikka vanhemmista tuntuisi miltä.
Minulta jäi varmaan ohjelmassa huomaamatta se, että lapsille kerrottiin uudelleen, miksi olivat jäähypenkillä. Minulle jäi siitä mielikuva, että lapsi vain roikotettiin aina uudestaan penkille ja lopuksi kun se oli siinä istunut tarpeeksi kauan, käskettiin lasta pyytämään anteeksi, antamaan hali ja pusu vanhemmalle. Se ei minusta näyttänyt kovin kunnioittavalta ja opettavaiselta, vaan enemmän nöyryyttävältä. Sitä minä tässä olen yrittänyt ajaa takaakin, että ei keino sinänsä ole hyvä, ellei sitä käytetä hyvin. Minusta näytti tuossa jaksossa, että keinoa käytettiin vain keinon takia eli istutettiin lasta penkillä koska pitää istua. Mutta kuten sanottu, minulta varmaankin jäi sitten osa jutuista huomaamatta.
ap
Vierailija:
se on paikka jossa tilanne pysäytetään, saadaan riehuvaan lapseen kontakti. Se voidaan tehdä täysin kunnioittavasti ja opettavaisesti -miksi ihmeessä te PELKÄÄTTE olla auktorteetteja lapsillenne? Heti jos näyttää siltä että aikuinen määrää lasta, aletaan kiljua kuinka se on niin nöyryyttävää. Mitä se ei ole.
olet tosiaan katsonut ohjelmaa valikoiden. Kaikissa näissä ohjelmissa joissa jäähypenkkiä käytetään, korostetaan sitä että lapsi tietää mistä on kysymys.
Aika erikoinen myös näkemys että aikuinen on välittömästi diktaattori osoittaessaan lapselle voivansa määrätä. Mielestäni se on täysin normaalia ja erittäin suotavaa, toivoisin kaikkien lasten tietävän etteivät he määrää.
Näin lapsella on loppujen lopuksi parempi olla. Ihmisen vapaus on silloin suurimmillaan, kun se on äärimmäisen tiukasti rajattu (erään psykologin sanoma totuus). Eikä tällä tarkoiteta mitään keskitysleirejä vaan tavallista elämään. Kun on selkeät säännöt, on myös selkeät sävelet.
Lapselle voi toki antaa päätäntä valtaa sellaisissa asioissa, joihin hän kykenee ja jotka ovat hänen juttujaan.
Eli:
-otatko tikkarin vai lakun
-luetaanko satu vai pelataanko peli
-otatko nalle puh vai tiikeri paidan
jne.
Tässä jaksossa ilmeisesti meni selitysvaihe ohi. Siitäkään huolimatta en aivan varauksetta suhtaudu jäähypenkkiin rangaistuksena.
Näkemykseni EI ole, että aikuinen on välittömästi diktaattori osoittaessaan lapselle voivansa määrätä. Luit itse edellisen viestini valikoiden. Aikuinen toimii mielestäni kuin diktaattori, jos hän perusteettomasti, ilman syytä, nöyryyttäen tai muuten mielivaltaisesti käyttää valtaa lapseensa. Auktoriteetin on mielestäni myös syytä pohtia omia vallankäyttökeinojaan ja -syitään, sillä auktoriteetti ansaitaan - diktatuuriin sen sijaan voi pakottaa.
ap
Vierailija:
olet tosiaan katsonut ohjelmaa valikoiden. Kaikissa näissä ohjelmissa joissa jäähypenkkiä käytetään, korostetaan sitä että lapsi tietää mistä on kysymys.
Aika erikoinen myös näkemys että aikuinen on välittömästi diktaattori osoittaessaan lapselle voivansa määrätä. Mielestäni se on täysin normaalia ja erittäin suotavaa, toivoisin kaikkien lasten tietävän etteivät he määrää.
Onpa kiva kun lapsista on kasvanut fiksuja koululaisia =) Kyllä se sitkeys kasvattaessa vaan kannattaa.
Meillä taitaa onneksi olla tosi kiltit lapset, ei ole edes tarvinnut miettiä tuollaista. Ehkä siksi tuntuu, että en pystyisi...
Mitä itse sitten tekisit? Ellei 20 kertaa tehoa niin sanoisit että no ei tarvii sitten?? Se vasta loistoidea oliskin....
vain erittäin vilkkaat ja liikkuvaiset =) t. 3
Nykyään riittää, mainitseekin sanan jäähypenkki... eli taannoinen jaksaminen kannatti:)
vilkkaat muksut meilläkin, mutta sopivassa määrin kiltit, että tehoaa muunlainen kasvatus kun kuri ja rangaistus.
Vierailija: