Mitä tehdä tällaisen työkaverin kanssa?
Neuvokaa nyt joku miten voisin fiksusti selvitä työkaverin kanssa joka vie voimat henkisesti.
Hoitoala (yllätyyys) ja silloin tällöin joudun työskentelemään samassa vuorossa kaksin erään vanhemman naisen kanssa. Hän marttyyrimaisesti sinkoilee paikasta toiseen sata lasissa ja samalla valittaa kun hän joutuu aina yksin tekemään kaiken ja kukaan muu (lue: minä) ei tee mitään. Haukkuu kaikki kollegat lyttyyn, mutta ikinä ei sano asioita henkilölle suoraan vaan aina kiekuu selän takana. Hänellä on ihan omia sääntöjä siitä kuinka rutiinien tulisi mennä, ja vain hänen tapansa on oikea. Puuttuu jatkuvasti muiden tapaan tehdä asioita, jotka ei ole merkityksellisiä hyvän hoidon kannalta. Esim. peitto pitää rullata kaappiin, ei jättää päiväpeiton alle.
Viikoinloppuisin työntekijöitä on vain kaksi, joista toinen tekee koko viikonlopun ns. jaettua vuoroa jossa työskennellään aamusta iltaan ja välissä on kolmen tunnin tauko. Arkena päivällä työntekijöitä on kuusi, iltaisin kaksi. Hoidettavia on kuitenkin aina sama määrä, 10. Tuo naisihminen tekee kaikkea sellaista mitä ei viikonloppuisin tai iltaisin kuulu tehdä: pesee pyykkiä, suihkuttaa asukkaita, viikkaa kaappeja, pyyhkii lattioita, sisustaa, järjestelee, laittaa hotellitason aamupalat, kahvittaa ja kakuttaa omaiset jne jne jne jne. En edes tiedä mihin aina häviää yhtäkkiä jotain puuhaamaan. Kaikki siis periaatteessa hyviä ja hienoja asioita. Jos on aikaa. Mutta kun ei ole. Kaikki asukkaat ovat raskashoitoisia tai muistisairaita, ovet siksi aina lukossa koska karkaavat muuten kylmään yöhön. Asukkaatkin hän pyrkii hoitamaan viimeisen päälle, mutta hermojen loppuessa mummojen tohvelit lentää ja muistisairas saa kovakouraista kyytiä.
Ongelma siis on että hän tekee liikaa, säntäilee ominpäin tekemään asioita niin ettei yhtään tiedä mitä hän seuraavaksi ajattelee. Sitten voivottelee, tuhahtelee, huutaa, kiroilee, heittelee tavaroita ym. kun toiset eivät lue hänen ajatuksiaan. Siis ihan pipipäinen vauhko. Ongelma ei tule ratkeamaan millään puhutteluilla kun on jatkunut jo vuosikymmeniä. Tämä näkyy sitten niin, että sijaisia ei ole, kesätyöntekijät lopettavat ennen aikojaan, vakituiset kaikkoavat muualle. Niin muutes minäkin, enää kaksi kuukautta siedettävänä. Aloitin kolme kuukautta sitten.
En siis näe muuta vaihtoehtoa kuin antaa asian olla ja siirtyä itse muualle. Ongelmana on vaan se että pelkään räjähtäväni niin että sanonkin vielä todella ikävästi takaisin.
Mitä te tekisitte? Vaikea ignoorata kyseistä ihmistä, koska tulee keskeyttämään työni koska tekee sen itse mukamas paremmin. Esim. vie kädestäni vaatteet jotka aion mummolle pukea ja valitsee sitten itse mieleisensä. Siis suoraansanottuna tällaista lievästi aggressiivista käytöstä. Hyökkii jopa päin jos aikoo tehdä vastoin hänen tahtoaan. Kerran tuli ja vei kahvipannun kun olin tarjoamassa eräälle asukkalle kahvia kun sitä pyysi. Tuo asukas kun kuulemma ei ennenkään ole pitänyt kahvista. Ihan pimeä muija.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Karjaise kunnolla vastaan seuraavalla kerralla. Kun ei kerran kaunis puhe eikä puhuttelutkaan auta. Ja anna tämä teksti hänelle, jos ei karjaisukaan auta.
Sinä tai kukaan muukaan et ole työpaikalla siinä asemassa, että menet karjumaan mitään kellekään työpaikalla. Ei edes hoitoalalla.
Vierailija kirjoitti:
Kuvailit juuri työkaverini. Valittaa että kukaan muu ei tee mitään ja itse hoitaa hauraita mummoja kovakouraisesti paiskoen, kun on niin kauhea kiire. Esimies onneksi tietää asiasta ja osaa kuunnella hänen muista tekemiään valituksia vähän sillä korvalla.
Onneksi tietää? No tekeekö se esimies asialle mitään?
Herää kysymys että, onko AP.lla itsellän jotakin salattavaa..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvailit juuri työkaverini. Valittaa että kukaan muu ei tee mitään ja itse hoitaa hauraita mummoja kovakouraisesti paiskoen, kun on niin kauhea kiire. Esimies onneksi tietää asiasta ja osaa kuunnella hänen muista tekemiään valituksia vähän sillä korvalla.
Onneksi tietää? No tekeekö se esimies asialle mitään?
Heh, samaan kiinnitin huomiota. Vastaus on että ei tee mitään. Muuten olisi jo toimittu. Näitä esimiehiä, jotka "on tietoisia" asiasta on paljon, mutta kuten hoitalalle ominaista on, heillä ei ole minkäänlaista munaa tehdä mitään vaan istuvat hiljaa kusi sukassa etteivät vaan joudu mukaan mihinkään ikävään ja raskaaseen. Trust me: olen nähnyt tämän kuvion niiiin monta kertaa viimeisen 20 vuoden aikana.
"laittaa hotellitason aamupalat, kahvittaa ja kakuttaa omaiset jne jne jne jne."
Jos vanhus tai vanhukset omaiset hankkivat hotellitason aamupalat ja kakut, niin eikö ne kuulu vanhusten syötäväksi? Mitä pahaa siinä on?
Tai kakuttaa omaisia?
Vai mitä varten hotellitason aamiaistarpeet ja kakut edes ovat osastolla, jos ne ei ole tarkoitettu potilaiden syötäväksi.
Kova työnteko voi johtua siitä, että muutoin työpäivä on tylsä. Itse usein pyrin työskentelemään lujaa ja varmasti usein ylimääräistä tehden, jotta kestän työpäivän tylsyyden.
Ehkä kolleegaasi voisi jossain tilanteissa rauhoittaa ja ohjata toimimaan rauhallisemmin, mutta eihän muuten kova työnteko negatiivinen asia ole.
Vierailija kirjoitti:
Huoli-ilmoitus.
Työuupumus eli burn out. Ihminen on sokea omalle käytökselleen. Jokainen joka on omalla työpaikallani palanut loppuun on ollut just tuollainen ettei siinä tekemisessä ole mitään järkeä.
Teillä on ap varmasti työpaikalla ohjeistus miten toimitaan, kun kohtaa esim epäasiallista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella pahalta kuulostaa, mutta samalta hyvin tutulta touhulta. Näitä ihmisiä on valitettavasti alalla ja he ovat äärimmäisen raskaita koillegoita. Näitä ihmisiä ei esihenkilöt saa kuriin, sillä jos saisi, se olisi tehty jo aikoja sitten. Joten sinun pitää vaan jättää se paikka ja etsiä sellainen, jossa tällaista tyrannia ei ole.
Kuriin? Potkisivat pihalle.
Se onkin niin helvetin helppoa.
Mene ensi töihin. Duunarit on jo töissä.Terveisin työtön.
Vierailija kirjoitti:
"laittaa hotellitason aamupalat, kahvittaa ja kakuttaa omaiset jne jne jne jne."
Jos vanhus tai vanhukset omaiset hankkivat hotellitason aamupalat ja kakut, niin eikö ne kuulu vanhusten syötäväksi? Mitä pahaa siinä on?
Tai kakuttaa omaisia?
Vai mitä varten hotellitason aamiaistarpeet ja kakut edes ovat osastolla, jos ne ei ole tarkoitettu potilaiden syötäväksi.
Kerran laskin henkilökunta (2) asukkaat (17) työaika per asukas oli kolme minuuttia tunnissa. Siinä huolehdit kaikkien kaikesta koska nykyään ei hoitopaikkoihin pääse jos on yhtään mitään kykyä itsellä, kukaan ei edes osaa käydä vessassa itse yksin. Jos pääseekin pytylle itse menemään niin pois pitää auttaa.
Aloittajan kuvailema toiminta pitäisi tehdä silloin kun on enemmän henkilökuntaa ja keskittyä tärkeimpiin asioihin. Miksi aamussa noin paljon ja illassa vähän, tasaisemmin jako?
Aloittajalle vinkki: paikkoja on paljon, työpaikkansa voi valita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella pahalta kuulostaa, mutta samalta hyvin tutulta touhulta. Näitä ihmisiä on valitettavasti alalla ja he ovat äärimmäisen raskaita koillegoita. Näitä ihmisiä ei esihenkilöt saa kuriin, sillä jos saisi, se olisi tehty jo aikoja sitten. Joten sinun pitää vaan jättää se paikka ja etsiä sellainen, jossa tällaista tyrannia ei ole.
Kuriin? Potkisivat pihalle.
Se onkin niin helvetin helppoa.
Sellanen nyt vaan kuuluu esimiesten tehtäviin. Eikö siinä muka ole syytä antaa potkuja jos on väkivaltainen asukkaita ja kollegoja kohtaan?
Melko monessa vanhusten hoivakodissa henkilökunta tarjoaa vanhuksen lähiomaisille kahvia, jos sattuu kahviaika, jos omaiset pitävät henkilökunnan kahvissa ja kahvileivissä ja tarjotaan myös muille vanhukselle.
Eikö se kuulu jo alkeellisimpiin käytöstapoihin ja näin osoitetaan kiitollisuutta.
Muuten joutuisi henkilökunta itse maksaa kahvinsa ja syötävänsä.
t. vanhuksen lähiomainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvailit juuri työkaverini. Valittaa että kukaan muu ei tee mitään ja itse hoitaa hauraita mummoja kovakouraisesti paiskoen, kun on niin kauhea kiire. Esimies onneksi tietää asiasta ja osaa kuunnella hänen muista tekemiään valituksia vähän sillä korvalla.
Onneksi tietää? No tekeekö se esimies asialle mitään?
Kuulemma on reilun kymmenen vuoden aikana ollut monta vakavaa keskustelua esimiehen ja kulloinkin tämän hankalan työkaverin hampaisiin joutuneen kesken. Ilmeisesti parhaimmillaan puhutteluun johtanut. Mikään ei ole muuttunut, etenkin uudet työntekijät joutuvat vuorollaan pureskeltaviksi.
Hänen ympärillään vain koetetaan tulla toimeen, varoittaa uusia työntekijöitä heti alkuun ja ajatella, että se nyt on sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"laittaa hotellitason aamupalat, kahvittaa ja kakuttaa omaiset jne jne jne jne."
Jos vanhus tai vanhukset omaiset hankkivat hotellitason aamupalat ja kakut, niin eikö ne kuulu vanhusten syötäväksi? Mitä pahaa siinä on?
Tai kakuttaa omaisia?
Vai mitä varten hotellitason aamiaistarpeet ja kakut edes ovat osastolla, jos ne ei ole tarkoitettu potilaiden syötäväksi.
Kerran laskin henkilökunta (2) asukkaat (17) työaika per asukas oli kolme minuuttia tunnissa. Siinä huolehdit kaikkien kaikesta koska nykyään ei hoitopaikkoihin pääse jos on yhtään mitään kykyä itsellä, kukaan ei edes osaa käydä vessassa itse yksin. Jos pääseekin pytylle itse menemään niin pois pitää auttaa.
Aloittajan kuvailema toiminta pitäisi tehdä silloin kun on enemmän henkilökuntaa ja keskittyä tärkeimpiin asioihin. Miksi aamussa noin paljon ja illassa vähän, tasaisemmi
Niin illassa ja yöllä on 2 työntekijää, niin tuskin yöllä omaiset kakkukahvittelevat tai syö vanhukset niitä hotellitason aamiaisia?
Ja edelleen, kenen syötäväksi ne hotelliaamisen tarpeet on tarkoitettu, ellei sitten vanhusten?
Henkilökunta kun itse maksaa kahvinsa ja eväänsä, omasta pussistaan
Homman ongelma on se että hän on tottunut tekemään paljon töitä ja ihan yksin. Sinuna katsoisin peiliin ja miettisin miten hitaasti sinä mahdat töitä tehdä, vai istutko mieluummin taukohuoneessa.
Tohvelit alkavat lennellä, kun tämä ihminen uupuu, kun kukaan muu ei tee siellä läheskään sitä mitä hän tekee.
Itse olen ollut juuri tuollaisessa työpaikassa, jonne tulee jatkuvalla syötöllä nuoria harjoittelemaan ja sitten seisovat koko ajan tumput suorina, eivätkä ymmärrä tehdä mitään. Eivät edes kehoituksesta, saati että kysyisivät mitä voisi tehdä, niiltä jotka tietävät.
Kuulostaa joustamattomalta ja hankalalta tyypiltä. Sellaiselta vanhan liiton jyrältä. En tiedä miten noiden kanssa pitäisi toimia. Voimia.
Kerro avoimesti esihenkilöllesi juuri tämä kaikki, mitä tässä kirjoitit.
Sen jälkeen, kun kohtaat tämän henkilön sellaisena hetkenä, kun hän toimii mielestäsi kohtuuttomasti tai typerästi, sano siitä hänelle, ja kerro, että olet keskustellut asiasta esihenkilön kanssa.
Tämän jälkeen toista tätä riittävän monta kertaa: kerro esihenkilölle, huomauta työkaverillesi. Tee kaikki aina rauhallisesti. Menetät mahdollisuutesi puuttua asiaan, jos itse joko puhut selän takana tai tiuskit ja räyhäät työkaverillesi.
Jossakin vaiheessa kannattaa sanoa tälle henkilölle, että aiot toistaa tätä niin monta kertaa siihen asti, että käyttäydyt asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Hänellä voi olla hoitamaton ADHD se on juuri tuollaista että ei tiedä mitä tekee ja miten tekee, ajankäyttöä ei osaa hallita ja kyllä siihen kuulu myös tuo että hermot menee helposti, ei osaa säädellä välttämättä tunteita, sanoa töksäyttää asioita toisille.
Voi hyvinkin olla ADHD:ta tai aspergeria. Tuo kaavoihin kangistunut toimintatyyli vähän viittaisi sellaiseen.
Jos rauhaa kaivataan, niin tässä maailmassa siihen edetään usein ystävällisyydellä, diplomatialla yms. positiivisella, ja se lähtee aina itsestä. Ei pidä odottaa ja luulla, että se toinen muuttuu ensin.
Moni kova kuori murtuu ystävällisyyden ja ymmärtäväisyyden edessä. Mutta tietysti ne eleet kuuluu olla aitoja, teeskentely ei auta. TJos oikeasti suhtautuu toiseen negatiivisesti, kyllä toinen sen vaistoaa.
Jos ei positiivinen suhtautumistapa ala tehdä muutosta, vaikka sitä hänelle jatkuvasti suodaan, niin sitten voi kokeilla asian suoraan puheeksi ottamista ja huomauttaa hänelle esim. kohteliaasti, että mukavasta työympäristöstä jokainen on vastuussa ja ottaa sitten puheeksi se, että koet hänen kanssaan työskentelyn vaikeaksi. Jne.
Kuriin? Potkisivat pihalle.