Koiranpentu lapsiperheeseen?
Meillä on ollut koira, joka piti lopettaa. Koirakuume alkaa kuitenkin taas vaivata mieltä. Edellinen koira tuli siis meille ennen kuin meillä oli lapsia, mutta entäs toisin päin, kun perheessä on pieniä lapsia ja sitten tulisi sellainen uusi " riiviö" taloon, joka ei ole sisäsiisti, hampaat on naskalit, käytöstapoja vasta opetellaan...ym ym, mitä nyt koiranpennulta voi vaan odottaa. Kuitenkin samalla tasolla konttailee vuoden ikäinen lapsi, niin kuinkas tuollainen yhdistelmä oikein menee yhteen? Toivoisin kokemuksia teiltä kellä sama tilanne joskus ollut! Mietinnässä on erilaiset molossit.
Kommentit (9)
mutta tosiaan, silloin ei ollut pieniä lapsia, nuorin oli silloin jo 5, eli ymmärsi hyvin kuinka koiran kanssa toimitaan. Mutta nyt kun on tuollainen konttausikäinen talossa, niin siitä haluaisin kokemusta, millaisia järjestelyitä pennun ja taaperon kanssa eläminen vaatii. Niin, ja aiempi koiramme oli mastiffi, eli siis kokemusta molosseista on.
Se on kyllä totta, että olisihan se hyvä, että olisi oma piha, jolle voisi pennun päästää nopeasti pissalle. Aiemman koiran pentuaikana asuttiin rivitalossa, mutta nyt on tosiaan kerrostalo, joten ulos täytyy lähteä aina " pitemmän kaavan mukaan" .
Edelleenkin toivoisin kokemuksia pentu/taaperoikäisten yhteensovittamisesta:)
Ennestään meillä oli kaksi koiraa. Varmasti olisin ollut helisemässä ellei asuttaisi omakotitalossa. Virtaa riitti pennussa. En tunne molosseja juurikaan, mutta terrieri näykki kovasti ja roikkui millon lahkeessa millon sukassa ja varasteli kaikki lapsen lelut (edelleenkin harrastaa, jos vaan saa tilaisuuden..)
Kaipa se niin ihmisestä riippuu miten paljon jaksaa, pentu vaatii kuitenkin niin paljon aikaa ja lapsi myöskin. Meidän tuttavaperheessä lapsi oli vajaa vuoden, kun he ottivat ison koiran pennun. He eivät jaksaneet montaa kk ja koira sai uuden kodin.
Mä olen kyllä hirmu iloinen nyt, kun on kolme koiruutta. Ja hyvin nuo nuorimmaiset tulee toimeen, lapsi 2v11kk ja terrieri 11kk.
Kannatta miettiä asiaa tarkasti :)
Hei!
Meillä on nyt pari viikkoa ollut koiranpentu ja samassa talossa on 1,5-vuotias lapsi. En ole ihan varma voinko tätä suositella ;-) Olin unohtanut kuinka paljon koiranpentu pissailee lattialle ja välillä se lapsukainen ehtii jalkoineen läträämään ennenkuin olen kerennyt siivoamaan.
Olen samaa mieltä jonkun aiemman kirjoittajan kanssa, että jossain muussa kuin kerrostalossa tämä homma vielä toimii.
Terävät hampaat eivät ole vielä tuottaneet meillä ongelmia lapsen kanssa, koska koira kavahtaa kovaäänistä lasta. Tuttia se kyllä yrittää viedä lapsen suusta. Leluja en jaksa vahtia, leikkikööt molemmat samoilla leluilla. Lapseni ei enää laita niitä suuhun.
Itse odotan kovasti, että pentu oppisi sisäsiistiksi ja saisin siitä lenkkikaverin. Sen vuoksi tämän talven ja kevään sotkut jaksaa...
Meille tuli koira kun tyttö oli 8kk:tta ja olihan siinä hommaa saada koira sisäsiistiksi ja samalla vahtia neitiä ettei se ehdi syödä kakkoja ja tunkea itseään koiran pissilammikoihin =). Hyvin meillä kuitenkin on mennyt koiralla omat lelut lapsella omat tosin tahtoo kuitenkin olla niin että tyttö leikkii koiran leluilla ja koira tytön leluilla.
Meillä on rivitalo joten on ollut puolet helpompaa vain laskea koira pihalle ovesta ja antaa tehdä pissit ja kakat siihen myös naapurit on ollut ihania heidän lapset välillä " tappelee" siitä että kuka saa viedä koiraa pissille...
Eikä sitä sisäsiistiksi opettelua kuitenkaan kauaa kestä helpompaa olisi tietysti ollut jos olisi odottanut kesään asti jolloin tytön olisi voinut ottaa ulos mukaan ilman että täytyy pukea hirveää kasaa vaatteita päälle, mutta hyvin ollan kyllä pärjätty.
Niin ainut missä on suurempia ongelmia ollut on se että tyttö haluaa kaataa koiran vesikupin aina päällensä ja sitä joutuu vahtimaan paljon ja usein saa olla vaihtamassa vaatteita.
Tässä meidän perheen kokemukset tästä asiasta. Toivottavasti oli jotain apua =)
Nuo pissihommat ja lelujen " jakaminen" mietityttikin. Ja eipä sitä oikeastaan etukäteen tiedä, millainen temperamentti koiralla on, kuinka riehakas pentu se onkaan... Joo, vesikupin kaataminen onkin 1-veelle tuttua edellisen koiruuden myötä... Muutaman viikon päästä meille saapuu pieni doggi-pentu :)
Minäkin harkitsen koiran ostoa ja mietityttää että miten pennun pissalla käyttäminen kerrostalossa onnistuu esim. silloin kun puoliso ei ole kotona? Mulla tuo 1v9kk poika on sen verran mun perään et varmaa alkais itku ja huuto ku lähtisin viemään koiraa pissalle. Voiko kahta pientä lasta edes jättää yksin koiran pissityksen ajaksi...?
Meillä on nyt ollut vajaa 2kk ajan koirapentu talossa. Nuo pissitykset täytyykiin useinmiten hoitaa silloin, kun mies on kotona, tai isosisko 8v, koska pienen taaperon kanssa on aika hankala lähteä lenkittämään koiraa ulkona. Pari kertaa olen käyttänyt pentua rattaiden kanssa ulos, yleensä siinä yhteydessä, jos olen muutenkin lapsen kanssa lähtenyt ulos. Nyt kun pentu on 15 vk ikäinen, se osaa tehdä pissat sisällä sanomalehdelle. On osannut tehdä jo muutaman viikon ajan.
Meiän perheeseen kuuluu 2.8v ja 8kk muksut ja 16kk ja 3kk ja 7v koirat
Vanhin koira ei tule toimeen lasten kanssa ja asustaa alakerran entisessä autotallissa ja pääsee päiväuni aikaan aina ylös.
Mutta asiaan, tuo pikkupentu on on erittäin vilkas pointteri ja 16kk on mäyris, tulevat erinomaisesti toimeen lasten kanssa,välillä yritetään varastaa leluja ja nuolla liikaa....
Meillä on helpotettu vahtimista laittamalla portteja, ei tarvi olla sen kummempia kuin lehtikompostoriverkko, ei tarvitse koko kämppää vahtia kokoajan, toimii myös toisin päin ettei lapsi mene esim.polttamaan sormiaan kuumaan leivinuuniin. Lasten leikkialue on eristetty koirilta jos en itse ole ihan vieressä. Koirilla on myös " oma huone" , meidän toimisto, missä ne välillä saavat olla täysin rauhassa lapsilta.
-kirsi-
mutta osa niistä on sellaisia että tulee olla aikaa, taitoa ja mieluusti kokemustakin rodusta, jotta koiran elo perheessä sujuu.
Että molossia en ensimmäiseksi kyllä suosittelisi, mutta kuten sanottu, aktiivisesti ja järjestelmällisesti toimien niistä tulee hienoja perheenjäseniä. Moni on vielä työkoira, joten hommia pitäisi löytyä jossain muodossa.
Itse en vuosikkaan kanssa ottanut pentua vaan odotin tähän ihanaan kolmen vuoden uhmaan....mutta toisaalta moni on siinäkin onnistunut. Meillä on matka- ja vuorotyö, vanhempi koira ja kaksi alle kouluikäistä, joten aiemmin en kyllä tähän soppaan lisää " kasvatettavia" halunnut. Sisäsiisteyden opettaminenkin on helpompaa kun on oma piha. Kerrostalossa saa nähdä enemmän vaivaa. Ja hyvä aita pihalle...sillä kun pennun päästää ulos niin muksu tekee just silloin jotain mitä ei pitäis sisällä ja päinvastoin...silmiä saa olla selässä ja tutka täysillä.
Tästä varmaan löytyy keskustelua hakua käyttäen, aihehan nousee aina säännöllisin väliajoin esille. Onnea uuden perheenjäsenen suunnitteluun! Kaikki pulmat ovat ratkaistavissa, mutta runsaaseen ajankäyttöön koiran kanssa kannattaa varautua ekan vuoden ajan - ja kasvaa ne muksutkin siinä ja vaativat osansa. Ukosta puhumattakaan...