Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani harjoittivat ruumiillista kuritusta vielä v. 1984 jälkeenkin
03.12.2023 |
Muistan elävästi luunapit, ne kivuliaat, pistävät iskut ohimolla. Muistan tukistamisen, piiskaamisen vyöllä jne. Elettiin jo 90- luvun puoliväliä. Kyllä vanhempani aivan varmasti tiesivät, että tekivät väärin. Silti muistan usean kerran, kun minua kuritettiin fyysisesti. Outoa on se, että nyt aikuisena kun olen asiasta heiltä kysynyt niin kieltävät 100% ikinä tehneensä niin. Eli väittävät toisin sanoen minua valehtelijaksi. Miksi ihmeessä? Olen kuitenkin hyvin vastuullinen, täysijärkinen, koulutettu ja hyvissä töissä käyvä aikuinen ja nykyään vanhempi itsekin. Miksi ihmeessä keksisin jotain tuollaista omasta päästäni?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
nahkavyö viuhuu tässä perheessä edelleen.
IP ilmoitettu poliisille ja lastensuojeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin vanhemmat vielä 90-luvulla. Nyt kun itsellä on pieniä lapsia, en voi käsittää, miten joku voi olla niin julma. Ei ole itsellä tullut mieleenkään riuhtoa lasta tukasta pitkin lattioita, potkia lattialla itkevää lasta jne. vaikka miten suututtaisi. Nykyään meillä on etäiset välit, eikä minunkaan vanhemmat ymmärrä, että miksi.
Meillä ei ollut kotona minkäänlaista lämpöä tai positiivista kasvatusta. Lapsia oli kahdeksan, mitä ihmettelemme edelleen sisarusten kanssa, koska vanhemmat tuntuivat vihaavan meitä.
Lasten ruumiillinen kuritus on ollut Suomessa iät ajat tavallista. Uuden lain voimaantulon aikaan ei monellakaan ollut nettiä vielä käytössä, joten toisin kuin nykyään, laki "meni ohi" iloisesti suurimmalta osalta. Ihmiset jatkoivat totuttua kasvatustyyliä, jota suvuissa oli käytetty "aina". Nykyisin laki toki tunnetaan, ja jo lapsille päiväkodissa ja koulussa opetetaan, miten saa toimia. Kuitenkin vanhat tavat näkyvät edelleen, ei ole helppoa muuttaa totuttua kasvatustyyliä, jos perheessä on toimittu kuritus edellä. Laiva kääntyy hitaasti, mutta onneksi kehitystä on tapahtunut ja suurin osa perheistä osaa toimia ihan hienosti kasvatusasioissa.
AP:lle sanoisin, että toivottavasti löydät itsellesi rauhan asian suhteen. Uskon että muistat ihan oikein, vanhemmillesi asia on varmasti häpeällinen eivätkä he oman häpeäkasvatuksensa vuoksi vain kykene käsittelemään kipeää asiaa. Aiemmin fyysinen kuritus kun oli arkipäivää ja "kunnon vanhempien" tapa kasvattaa kunnon kansalaisia, tottelevia ja nöyriä lapsia. Nykyisin asia nähdään täysin toisenlaisena. Kontrasti on siis hyvin suuri. Menneisyyttä ymmärtämällä voi ymmärtää aiempia sukupolvia, vaikkei tekoja tarvitsekaan hyväksyä, saati itse jatkaa eteenpäin....me itse voimme muuttaa kehityskulkua perheessämme haluttuun suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Ikävää tuollainen. Meillä ei ollut 70-80-luvuilla.
Ei meilläkään. Tuollainen ruumiillinen kuritus oli vähän kuin täit ja kihomadot. Niitä oli ollut joskus muinaisuudessa, kun omat vanhemmat oli lapsia mutta moisesta barbariasta oli päästy sivistyksen pariin 1970-80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka lapsi repii leppäkertulta siipiä pois? Ja seuraa sen jälkeen miten leppäkerttu kärsii?
Psykopaatti.(eniten periytyvä persoonallisuushäiriö) Siitä saattaa nähdä viitteitä jo pienessä lapsessa, jolla voi olla taipumusta tunnekylmyyteen esimerkiksi eläinten kiduttamisen ja väkivallan muodossa. Epävakaat perheolot ovat kuin bensaa liekkeihin.
Narsisti tuli isona. Tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko tosissasi luulet, että narsistivanhemmat vuolaasti pahoittelisivat käytöstään ja pyytäisivät anteeksi? Sitä on valitettavasti turha odottaa. Ihan johdonmukaisen narsistisesti käyttäytyvät, kun kiistävät ja kyseenalaistavat muistisi ja mielenterveytesi.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin vanhemmat vielä 90-luvulla. Nyt kun itsellä on pieniä lapsia, en voi käsittää, miten joku voi olla niin julma. Ei ole itsellä tullut mieleenkään riuhtoa lasta tukasta pitkin lattioita, potkia lattialla itkevää lasta jne. vaikka miten suututtaisi. Nykyään meillä on etäiset välit, eikä minunkaan vanhemmat ymmärrä, että miksi.
Meillä ei ollut kotona minkäänlaista lämpöä tai positiivista kasvatusta. Lapsia oli kahdeksan, mitä ihmettelemme edelleen sisarusten kanssa, koska vanhemmat tuntuivat vihaavan meitä.
Ihmisen ydin syntyy lapsuudessa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea, huom vaikea korjata myöhemmin. Meitä 90-luvun lapsia muovasi myös kansakuntamme lippulaiva, päivähoitojärjestelmä, emmekä olleet niin omillamme kuin meidän vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan itsekim hyvin ne kaikki kivuliaat luunapit ja tukistamiset äitini puolelta 80-luvulla. Isä ei koskaan fyysisesti rankaissut, mutta osasi kyllä senkin edestä huutaa ja kirota meille lapsille.
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää tuollainen. Meillä ei ollut 70-80-luvuilla.
Ei meilläkään. Tuollainen ruumiillinen kuritus oli vähän kuin täit ja kihomadot. Niitä oli ollut joskus muinaisuudessa, kun omat vanhemmat oli lapsia mutta moisesta barbariasta oli päästy sivistyksen pariin 1970-80-luvulla.
Täit ja kihomadot riivaa edelleen lapsiperheitä vuonna 2023.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka palstamamma on viaton uhri.
Kasvakaa aikuisiksi.
Jollain tavalla "ymmärrän" (en hyväksy tietenkään) pikaistuksissa annetun luunapin siinä tilanteessa ja hetkessä, mutta sitä en vaan voi käsittää yhtään, miten on voitu tavallaan harkittuna rangaistuksena sen tilanteen jälkeen antaa kuritus jollain nahkavyöllä? Senhän on täytynyt sattua ihan järjettömästi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissasi luulet, että narsistivanhemmat vuolaasti pahoittelisivat käytöstään ja pyytäisivät anteeksi? Sitä on valitettavasti turha odottaa. Ihan johdonmukaisen narsistisesti käyttäytyvät, kun kiistävät ja kyseenalaistavat muistisi ja mielenterveytesi.
Lapsia tehdään silkasta itsekkyydestä tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeita. Narsistin käytös kumpuaa olemattomasta itsetunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Jollain tavalla "ymmärrän" (en hyväksy tietenkään) pikaistuksissa annetun luunapin siinä tilanteessa ja hetkessä, mutta sitä en vaan voi käsittää yhtään, miten on voitu tavallaan harkittuna rangaistuksena sen tilanteen jälkeen antaa kuritus jollain nahkavyöllä? Senhän on täytynyt sattua ihan järjettömästi!
Toki sattui. Mutta kivun unohtaa.
Sitä ei unohda, että hakattiin sisarusten nähden ja sisarukset nauroivat. Sisaruksista kasvoi narsisteja, oikein pahanlaatuisia sellaisia. Näin usean kymmenen vuoden jälkeen jälkiviisautena voin sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain tavalla "ymmärrän" (en hyväksy tietenkään) pikaistuksissa annetun luunapin siinä tilanteessa ja hetkessä, mutta sitä en vaan voi käsittää yhtään, miten on voitu tavallaan harkittuna rangaistuksena sen tilanteen jälkeen antaa kuritus jollain nahkavyöllä? Senhän on täytynyt sattua ihan järjettömästi!
Toki sattui. Mutta kivun unohtaa.
Sitä ei unohda, että hakattiin sisarusten nähden ja sisarukset nauroivat. Sisaruksista kasvoi narsisteja, oikein pahanlaatuisia sellaisia. Näin usean kymmenen vuoden jälkeen jälkiviisautena voin sanoa.
Sisarukset oppivat myös "kielimään" vanhemmille, että tulin useammin hakatuksi. Sisarukset oppivat nauttimaan hakkaamisen katselusta ja "vallasta" jo pieninä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissasi luulet, että narsistivanhemmat vuolaasti pahoittelisivat käytöstään ja pyytäisivät anteeksi? Sitä on valitettavasti turha odottaa. Ihan johdonmukaisen narsistisesti käyttäytyvät, kun kiistävät ja kyseenalaistavat muistisi ja mielenterveytesi.
Lapsia tehdään silkasta itsekkyydestä tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeita. Narsistin käytös kumpuaa olemattomasta itsetunnosta.
Mulle on sanottu, että mä en voi ikinä saada niin pyyteetöntä rakkautta kuin omalta lapselta, että jään valintani takia tässä elämässä ihmisenä kokonaan vaille jotain. Siksikö niitä lapsia tehdään, että saadaan rakkautta? Jota vaille jäätiin omassa lapsuudessa?
80 luvulla ollessani 4-7v pikkutyttö, sain noita luunappeja herkästi. Sattuivat tosi paljon, kerran isä antoi luunapin silmään ja meni mustaksi.. sitä äiti pakotti häntä pyytämään minulta anteeksi. Tukkapöllyä niin että jalat ilmassa riepoteltiin, repimistä käsivarresta jäi mustelmat.. pikkusisko sai ihan vauvana luunapin isältä, kun ei lopettanut itkua..muistan miten se kumahti vauvan otsaan ja itkeminen tietty meni ihan hysteeriseksi.
Omia lapsiani en ole kasvattanut väkivallalla.
Voihan ne osat vaihtua joskus kun vanhemmat ovat vanhoja. Voimasuhteet vaihtuvat.
"Muistan elävästi luunapit, ne kivuliaat, pistävät iskut ohimolla. Muistan tukistamisen, piiskaamisen vyöllä jne. Elettiin jo 90- luvun puoliväliä."
Olen -89 enkä muista, että olisin koskaan saanut luunappeja tai että olisi tukistettu, mutta vyöstä olen saanut vielä 2000-luvun puolella.
Vierailija kirjoitti:
nahkavyö viuhuu tässä perheessä edelleen.
Piiskaako vaimosi sinua toppi päällä vai rinnat paljaina?
Ikävää tuollainen. Meillä ei ollut 70-80-luvuilla.