Vanhempani harjoittivat ruumiillista kuritusta vielä v. 1984 jälkeenkin
Muistan elävästi luunapit, ne kivuliaat, pistävät iskut ohimolla. Muistan tukistamisen, piiskaamisen vyöllä jne. Elettiin jo 90- luvun puoliväliä. Kyllä vanhempani aivan varmasti tiesivät, että tekivät väärin. Silti muistan usean kerran, kun minua kuritettiin fyysisesti. Outoa on se, että nyt aikuisena kun olen asiasta heiltä kysynyt niin kieltävät 100% ikinä tehneensä niin. Eli väittävät toisin sanoen minua valehtelijaksi. Miksi ihmeessä? Olen kuitenkin hyvin vastuullinen, täysijärkinen, koulutettu ja hyvissä töissä käyvä aikuinen ja nykyään vanhempi itsekin. Miksi ihmeessä keksisin jotain tuollaista omasta päästäni?
Kommentit (40)
Vanhemmat harjoittavat ruumiillista kuritusta vielä vuonna 2023.
Vikan kerran taisi olla joskus vuosituhannen vaihteessa:)
M-92
Säädetään laki ja pufff ongelmat katoaa ja aika heittää hight five? Voiko naiviimpaa suhtautumista enää olla?
Sitä tapahtuu edelleenkin. Mikään ei ole muuttunut.
Kuinka vanha olit silloin kun vielä kuritettiin? Tarkoitan, että olitko niin vanha, että taatusti muistat sen, eikä muisto ole sekoittunut johonkin kuulemaasi tai näkemääsi?
Koita unohtaa. Itsekkin unohdin omani. Vasta kun luin tämän niin muistin nuo luunapit. Ne toki olivat pienimmät kuristukset. Rankinta oli se nahkavyöllä hakkaaminen teini iässä. No joo. Ne kaikki kannattaa vain unohtaa ja antaa anteeksi vanhemmilleen.
Olen syntynyt -91 ja vanhemmat kurittivat fyysisesti. Isääni melkein ymmärrän, mutta en ymmärrä: jo pikkupojasta lähtien otti turpaan omalta isältään, joten ei osannut muuta kasvatustapaa. Itse en ole omille lapsilleni tuota jatkanut.
Vierailija kirjoitti:
Koita unohtaa. Itsekkin unohdin omani. Vasta kun luin tämän niin muistin nuo luunapit. Ne toki olivat pienimmät kuristukset. Rankinta oli se nahkavyöllä hakkaaminen teini iässä. No joo. Ne kaikki kannattaa vain unohtaa ja antaa anteeksi vanhemmilleen.
Rankinta kuitenkin oli se, että lukivat päiväkirjat ja sieltä löysivät ne hakkaamisen aiheet, viinan, tupakat ja pojat.
nahkavyö viuhuu tässä perheessä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -91 ja vanhemmat kurittivat fyysisesti. Isääni melkein ymmärrän, mutta en ymmärrä: jo pikkupojasta lähtien otti turpaan omalta isältään, joten ei osannut muuta kasvatustapaa. Itse en ole omille lapsilleni tuota jatkanut.
Suomen suurin epätasa-arvo on vieläkin käsittelemättä, sotavuodet. Olemme ylpeitä sotasankareistamme, mutta edelleen vaikenemme siitä millaisia miehiä sodista kotiutui.
- kolmannen polven sotainvalidi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita unohtaa. Itsekkin unohdin omani. Vasta kun luin tämän niin muistin nuo luunapit. Ne toki olivat pienimmät kuristukset. Rankinta oli se nahkavyöllä hakkaaminen teini iässä. No joo. Ne kaikki kannattaa vain unohtaa ja antaa anteeksi vanhemmilleen.
Rankinta kuitenkin oli se, että lukivat päiväkirjat ja sieltä löysivät ne hakkaamisen aiheet, viinan, tupakat ja pojat.
Isä hakkasi nahkavyöllä ja äiti risu tai puukepillä.
Meillä uhkailtiin väkivallalla kuitenkaan ei oikeasti lyöty mutta se ns uhka oli aina "läsnä" myöhemmin sain tietää että äitiin isä kohdisti fyysistä pahoinpitelyä meille muille taas henkistä.
Niinpä. Minun äitini on tukistanut lapsiani vielä 2020-luvulla. Loukkaantui, kun siitä huomautti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita unohtaa. Itsekkin unohdin omani. Vasta kun luin tämän niin muistin nuo luunapit. Ne toki olivat pienimmät kuristukset. Rankinta oli se nahkavyöllä hakkaaminen teini iässä. No joo. Ne kaikki kannattaa vain unohtaa ja antaa anteeksi vanhemmilleen.
Rankinta kuitenkin oli se, että lukivat päiväkirjat ja sieltä löysivät ne hakkaamisen aiheet, viinan, tupakat ja pojat.
Isä hakkasi nahkavyöllä ja äiti risu tai puukepillä.
Pikkusiskot nauroivat vieressä kun hakattiin. Niitä ei hakattu koskaan.
No siskoista on tullut narsisteja. Ovat pahoja. Hyvin pahoja ihmisiä. Repivät pieninä jo hyönteisistä siipiä.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -91 ja vanhemmat kurittivat fyysisesti. Isääni melkein ymmärrän, mutta en ymmärrä: jo pikkupojasta lähtien otti turpaan omalta isältään, joten ei osannut muuta kasvatustapaa. Itse en ole omille lapsilleni tuota jatkanut.
Hyväksyminen ja ymmärtäminen on kaksi eri asiaa. Ymmärrän äitiäni, mutta en hyväksy hänen tekojaan.#ällöäitimyytti
Kuka lapsi repii leppäkertulta siipiä pois? Ja seuraa sen jälkeen miten leppäkerttu kärsii?
Meillä myös. Olen syntynyt 1992.
Sain tukkapöllyä ja remmiä, pahinta kaikessa kuitenkin oli että vanhempani rankaisivat myös lemmikkejäni joskus rankaistaakseen minua. Muistan erään tosi kylmän talvipäivän kun isä heitti hamsterihäkin lumihankeen. Kaniani retuutettiin turkista, joskus korvista ja uhattiin päästää päiviltä.
Jos olet vanhempiesi kanssa asian ottanut oikein puheeksi, niin oletko mahtanut käydä terapiassa? Jotkut terapeutit hakemalla hakevat näitä muistoja, jotka sitten selittävät sitä ja tätä. Niitä kutsutaan myös valemuistoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuka lapsi repii leppäkertulta siipiä pois? Ja seuraa sen jälkeen miten leppäkerttu kärsii?
Psykopaatti.(eniten periytyvä persoonallisuushäiriö) Siitä saattaa nähdä viitteitä jo pienessä lapsessa, jolla voi olla taipumusta tunnekylmyyteen esimerkiksi eläinten kiduttamisen ja väkivallan muodossa. Epävakaat perheolot ovat kuin bensaa liekkeihin.
Muistan myös ne huoneet, joissa mikäkin kuritus tapahtui, muistan, mikä oli "syy" kuritukseen, muistan, kumpi vanhempi oli kurittamassa. En voi olla keksinyt niitä omasta päästäni. Ap