Suhtautumisongelma. Ystäväni on asumuserossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy miten menee ja yritä välttää kerskailemasta omalla mahdollisesti toimivalla avioliitollasi. Asia voi olla hänelle kipeä ja häpeällinen, vaikka erot ovatkin yleisiä. Toisaalta tuollaisessa tilanteessa hän saattaa kaivata nimenomaan seuraa joka ei muistuta tilanteesta, joten menkää hänen ehdoillaan.

Tätä mietinkin. Sitä sanoo helposti esim. että "mieheni mielestä" tai " mieheni sanoi".Ilmeisesti tuollaisia sanomisia pitäisi sitten välttää. Mutta eikö se ole vähän paapomista, kun kyseessä aikuinen ihminen? Ap

Jos sanoo helposti "mieheni mielestä", niin silloin on jo viimein aika itsenäistyä ja kertoa vain omia mielipiteitään ja elää omaa elämää, eikä elää miehen kautta.

Kait naisillakin voi olla omia mielipiteitä, eikä toitottaa muille, miehen mielipiteitä, muuten kuulostaa miesriippuvuudelta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy miten menee ja yritä välttää kerskailemasta omalla mahdollisesti toimivalla avioliitollasi. Asia voi olla hänelle kipeä ja häpeällinen, vaikka erot ovatkin yleisiä. Toisaalta tuollaisessa tilanteessa hän saattaa kaivata nimenomaan seuraa joka ei muistuta tilanteesta, joten menkää hänen ehdoillaan.

Tätä mietinkin. Sitä sanoo helposti esim. että "mieheni mielestä" tai " mieheni sanoi".Ilmeisesti tuollaisia sanomisia pitäisi sitten välttää. Mutta eikö se ole vähän paapomista, kun kyseessä aikuinen ihminen? Ap

Miksi ihmeessä et voi olla oma itsesi ja kertoa omat mielipiteesi, vaan haluat puhua ystävällesi miehesi kautta ja hänen mielipiteitä. 

Ei se ole paapomista, vaan nämä "mieheni mielestä" naiset,  eivät pysty itsenäiseen ajatteluun, eivät pysty omiin mielipiteisiin, vaan elää elämänsä miehen kautta.  Ja se on surullista ja henkinen kasvu jäänyt kesken. 

Juu. Säälittäviä nämä"minun mies sitä ja tätä" naiset. Ja kun heillekin eroja tulee, ovat aivan hukassa. Kun ei oo sitä omaa elämää ole ollut. No, ovat kyllä helppo saalis naista etsiville miehille.

Voit kysyä miten voi. Älä säälittele ja oleta että ystäväsi on murheen murtama, jollei hän itse niin kerro. Et voi tietää josko hän onkin prosessoinut asiaa päässään jo monta vuotta.

Älä kysele yksityiskohtia erosta ja sen syistä, jollei ystävä itse halua kertoa. Vrt kun minun kissani kuoli, yksi tuttava halusi ehdottomasti tietää miten lemmikin ruumiista oikein "hankkiudutaan nykyään eroon". Vähän saa olla tilannetajua, tai mielellään paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy miten menee ja haluaako hän puhua asiasta. Itse en sen kummemmin miettisi toisen asioita - jos haluaa jutella, voin olla kuuntelevana korvana, mutta jos ei halua, en vaivaisi asialla mieltäni. 

Entä jos olisit kuullut sen muualta, ystävä ei ole itse kertonut erosta. Pitäisikö esittää tietämätöntä ja odottaa, että ystävä kertoo joskus itse? Vai ottaa puheeksi?

T. Ei ap, vain muuten kiinnostunut

Olen tuollaisissa tilanteissa esittänyt tietämätöntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä hän kertoi itse"

Siis ystäväsi kertoi sinulle olevansa asumuserossa ja nyt mietit, että pitäisikö sinun olla niin kuin et tietäisi koko erosta? Tarkoitatko että haluaisit puhua eron syistä, mutta et uskalla? Pelkäät loukkaavasi häntä?

 

Mietin, pitäisikö ottaa se puheeksi tukemismielessä vai olla hienotunteisesti hiljaa, ettei kääntäisi veistä haavassa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ap:n kaltaisia kavereita, kun erosin. Jotkut halusivat kertoa, että heidän miehensä ei ymmärrä asiaa, kun olivat silloisen mieheni kavereita. Jotkut taas yrittivät saada meitä vielä jatkamaan yhdessä, ja loput vaikenivat kuin muuri.

Keltään en saanut tukea. Muutamat näistä erosivat itsekin myöhemmin, mutta en kääntänyt selkää vaan olin ystävä.

Millaista tukea olisit kaivannut? Ja asumuserohan ei välttämättä ole lopullinen. Ap

Voi olla että olen tuo kaverisi :) 

Saa kysyä ihan vapaasti. Olen kuitenkin huono selittämään näin monimutkaisia asioita tyhjentävästi, joten ota huomioon, että tuskin saan kerrottua kaikkia puolia asiasta kerralla, vaikka yrittäisin. Ei ne sinun miehesi mielipiteetkään haittaa yhtään, ei vaikka olisi minun mieleni "puolella". Olisi ihan kiinnostavaa kuulla, mitä juttuja se laittaa minusta tai tilanteestamme liikkeelle. Hän lienee joka tapauksessa juorunnut kaveripiirilleen meidän suhteestamme jo vuosikausia.

Mutta kiitos vaan miettimästä. Voin koko ajan paremmin. Vaikka olenkin surullinen siitä, että omat arvot ja toiveet elämälle eivät näiltä osin ole toteutuneet. Siinä mielessä epäonnistunut olo. Mutta avioliittoni oli vähän niin kuin joku tiputtelisi pisaran kerrallaan päähän tai hakkaisi lusikalla otsaan - näennäisesti niin pientä, mutta jatkuessaan tuhoaa sekä fyysisen että psyykkisen terveyden. Pakko lähteä, jos aikoo vielä elää. En on ole katkera tai ahdistunut, olen vaan onnellinen kun on oma tupa ja oma lupa. Toki vielä on tekemistä, että toivun vuosikausien henkisestä uupumuksesta.

En ole niitä ihmisiä, jotka kokisivat itse hyötyvänsä siitä että puhelee omia asioitaan ympäriinsä. Siksi en kauhean oma-alotteisesti huutele tästäkään asiasta. Mutta ei ole ongelmaa myöskään puhua siitä silloin kun istahdan jonkun kanssa niin pitkäksi aikaa alas, että on aikaa ruveta puhumaan jotain, joka on enemmän kuin jokapäiväistä kohteliaisuuksien tai työasioitten vaihtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä hän kertoi itse"

Siis ystäväsi kertoi sinulle olevansa asumuserossa ja nyt mietit, että pitäisikö sinun olla niin kuin et tietäisi koko erosta? Tarkoitatko että haluaisit puhua eron syistä, mutta et uskalla? Pelkäät loukkaavasi häntä?

 

Mietin, pitäisikö ottaa se puheeksi tukemismielessä vai olla hienotunteisesti hiljaa, ettei kääntäisi veistä haavassa. Ap

"Mitä kuuluu? Miten voit?" Eikä "Hui kamalaa kun sinulla oli se asumusero niin olet nyt varmaan ihan rikki ja elämä on ihan jamalaa, niin kerropas nyt mitenkä täti voi auttaa".

Vierailija kirjoitti:

Kysy miten menee ja yritä välttää kerskailemasta omalla mahdollisesti toimivalla avioliitollasi. Asia voi olla hänelle kipeä ja häpeällinen, vaikka erot ovatkin yleisiä. Toisaalta tuollaisessa tilanteessa hän saattaa kaivata nimenomaan seuraa joka ei muistuta tilanteesta, joten menkää hänen ehdoillaan.

Tämä. Älä ylistä kuinka ihana sinun miehesi on ja kuinka onnellinen olet kun saat olla hänen kanssaan. Näin äitini teki minulle kun minulla oli vaikeaa mieheni kanssa. 

Tarjoa parisuhdeneuvoja kunnon korvausta vastaan.

Riippuu. 

minä en ota esiin kolmansilta osapuolilta kuulemiani asioita, jotenkin et ole itse kertonut minulle naimisiin menemisestäsi tai lapsen syntymästäsi, niin on turha odottaa minun ottavan niitä asioita esiin. Sanon tämän myös aina myös jos joku ihmettelee miksi en esim. onnittele asiasta x. Jos et ole kertonut minulle, niin en tiedä asiasta. Yleensä kaikki tämän ymmärtävät.

Olen lopettanut sen miettimisen mitä kenellekin voi ja saa sanoa jo silloin kun huomasin ettei muutkaan niin tee. Joten puhun lapsestani ja miehestäni myös sellaisille joilla ei lasta tai miestä ole. 

on ollut niinkin että minulla ei ole ollut puolisoa eikä nämä silloin ole itsekään vältelleet omistaan puhumista. Olisi outoa jos nyt valittaisivat siitä että puhun itse miehestäni, eiväthän hekään olleet puhumatta silloin kun heillä vielä puoliso oli.

Sokea tuttavani kyllä sanoo aina että "nähdään", joten ehkä oman miehen saa mainita asumuserossa olevalle. Ap

Itse puhun lapsettomalle ystävälleni mieluummin vaikka itsestäni kuin lapsistani. Tai puhun työttömälle ystävälleni mieluummin mistä muusta vaan kuin työstäni.

Koska tiedän että heille lapsettomuus, työttömyys ovat kipeitä asioita. 

En kysyisi mitään. Ellei kiinnosta se asia. Toinen kertoo itse jos tuntuu siltä. Luultavasti ei ole mitään uutta kerrottavaa. Jos hän tarvitsee kuuntelijaa, ehkä puhuu sitten.