Suhtautumisongelma. Ystäväni on asumuserossa

Kysy miten menee ja haluaako hän puhua asiasta. Itse en sen kummemmin miettisi toisen asioita - jos haluaa jutella, voin olla kuuntelevana korvana, mutta jos ei halua, en vaivaisi asialla mieltäni. 

Kysy miten menee ja yritä välttää kerskailemasta omalla mahdollisesti toimivalla avioliitollasi. Asia voi olla hänelle kipeä ja häpeällinen, vaikka erot ovatkin yleisiä. Toisaalta tuollaisessa tilanteessa hän saattaa kaivata nimenomaan seuraa joka ei muistuta tilanteesta, joten menkää hänen ehdoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Kysy miten menee ja haluaako hän puhua asiasta. Itse en sen kummemmin miettisi toisen asioita - jos haluaa jutella, voin olla kuuntelevana korvana, mutta jos ei halua, en vaivaisi asialla mieltäni. 

Entä jos olisit kuullut sen muualta, ystävä ei ole itse kertonut erosta. Pitäisikö esittää tietämätöntä ja odottaa, että ystävä kertoo joskus itse? Vai ottaa puheeksi?

T. Ei ap, vain muuten kiinnostunut

Vierailija kirjoitti:

Kysy miten menee ja yritä välttää kerskailemasta omalla mahdollisesti toimivalla avioliitollasi. Asia voi olla hänelle kipeä ja häpeällinen, vaikka erot ovatkin yleisiä. Toisaalta tuollaisessa tilanteessa hän saattaa kaivata nimenomaan seuraa joka ei muistuta tilanteesta, joten menkää hänen ehdoillaan.

Tätä mietinkin. Sitä sanoo helposti esim. että "mieheni mielestä" tai " mieheni sanoi".Ilmeisesti tuollaisia sanomisia pitäisi sitten välttää. Mutta eikö se ole vähän paapomista, kun kyseessä aikuinen ihminen? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy miten menee ja yritä välttää kerskailemasta omalla mahdollisesti toimivalla avioliitollasi. Asia voi olla hänelle kipeä ja häpeällinen, vaikka erot ovatkin yleisiä. Toisaalta tuollaisessa tilanteessa hän saattaa kaivata nimenomaan seuraa joka ei muistuta tilanteesta, joten menkää hänen ehdoillaan.

Tätä mietinkin. Sitä sanoo helposti esim. että "mieheni mielestä" tai " mieheni sanoi".Ilmeisesti tuollaisia sanomisia pitäisi sitten välttää. Mutta eikö se ole vähän paapomista, kun kyseessä aikuinen ihminen? Ap

No en nyt usko että vastaaja tarkoitti kerskailulla ihan tuota. Sinänsä en ymmärrä, miksi toisit keskusteluun mitä mieltä miehesi on asioista - who cares?

Aistinko pientä ylimielisyyttä ap sinussa?

Onko teidän tuttavapiirissä erot harvinaisia? Ja kyllä, avioero on häpeällinen monissa piireissä. Se halutaan usein pitää omana tietona esim työpaikalla. Ole hänelle ystävä ja vältä kehumista omilla asioilla. Voit sinäkin päätyä eroamaan tai päätyä leskeksi. Ei elämästä koskaan tiedä. 

Miksi sinua arveluttaa oman miehesi mielipide? Onko miehesi tämän toisen osapuolen kaveri tai tuttu? Ja hänen mielestään siksi tämä asumusero väärin ja typeryyttä?

Wow kun jaksaa aina ihmetyttää, miten aikuiset ihmiset ei osaa olla ihan vaan normaalisti asioiden edessä. Kyllä, elämään kuuluu myös hankalat asiat. Ystävät hankalat asiat on hänen hankalia asioita, joten se miltä sinusta nyt tuntuu, on ihan toisarvoista. Miksihän sinä oot tietoinen asiasta muuta kautta kuin suoraan ystävältäsi? Ehkä hän tietää ettet osaa suhtautua normaalisti, joten hän ei ole jaksanut kertoa. Eli ehkä et olekaan niin hyvä ystävä kuin luulet? 

Anna hänelle tilaa ja anna olla. Kertoo sitten itse, kun on hänestä sen aika. Ei ole vaikeaa. Tai ainakaan pitäisi olla. Hyvä hetki opetella pois minäkeskeisestä maailmankuvasta.

Oman eroni aikana, kunnes aika auttoi, en sietänyt ketään muita kuin äitiäni ja yhtä ystävää lähelläni. Vaikka muut ei tarkoittaneet pahaa, niin se kaikenlainen "suhtautuminen" vaan ärsytti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy miten menee ja haluaako hän puhua asiasta. Itse en sen kummemmin miettisi toisen asioita - jos haluaa jutella, voin olla kuuntelevana korvana, mutta jos ei halua, en vaivaisi asialla mieltäni. 

Entä jos olisit kuullut sen muualta, ystävä ei ole itse kertonut erosta. Pitäisikö esittää tietämätöntä ja odottaa, että ystävä kertoo joskus itse? Vai ottaa puheeksi?

T. Ei ap, vain muuten kiinnostunut

Luulen, että hän itse kertoo, jos häneltä kysyy jotain viattoman tietämätöntä perhe- elämään liittyvää, vaikkapa miten teidän perhe viettää joulun?

Vierailija kirjoitti:

Aistinko pientä ylimielisyyttä ap sinussa?

Anteeksi kuinka! Ap

Vierailija kirjoitti:

Wow kun jaksaa aina ihmetyttää, miten aikuiset ihmiset ei osaa olla ihan vaan normaalisti asioiden edessä. Kyllä, elämään kuuluu myös hankalat asiat. Ystävät hankalat asiat on hänen hankalia asioita, joten se miltä sinusta nyt tuntuu, on ihan toisarvoista. Miksihän sinä oot tietoinen asiasta muuta kautta kuin suoraan ystävältäsi? Ehkä hän tietää ettet osaa suhtautua normaalisti, joten hän ei ole jaksanut kertoa. Eli ehkä et olekaan niin hyvä ystävä kuin luulet? 

Anna hänelle tilaa ja anna olla. Kertoo sitten itse, kun on hänestä sen aika. Ei ole vaikeaa. Tai ainakaan pitäisi olla. Hyvä hetki opetella pois minäkeskeisestä maailmankuvasta.

Oman eroni aikana, kunnes aika auttoi, en sietänyt ketään muita kuin äitiäni ja yhtä ystävää lähelläni. Vaikka muut ei tarkoittaneet pahaa, niin se kaikenlainen "suhtautuminen" vaan ärsytti. 

Kyllä hän kertoi itse. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy miten menee ja haluaako hän puhua asiasta. Itse en sen kummemmin miettisi toisen asioita - jos haluaa jutella, voin olla kuuntelevana korvana, mutta jos ei halua, en vaivaisi asialla mieltäni. 

Entä jos olisit kuullut sen muualta, ystävä ei ole itse kertonut erosta. Pitäisikö esittää tietämätöntä ja odottaa, että ystävä kertoo joskus itse? Vai ottaa puheeksi?

T. Ei ap, vain muuten kiinnostunut

Luulen, että hän itse kertoo, jos häneltä kysyy jotain viattoman tietämätöntä perhe- elämään liittyvää, vaikkapa miten teidän perhe viettää joulun?

 

Ai v* miten säälitävää. Asia ei kuulu kenellekään, siitä kerrotaan kun itse halutaan. Vaikka tietää, niin sitä voi vaan olla " tietämättä" . Elämä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy miten menee ja haluaako hän puhua asiasta. Itse en sen kummemmin miettisi toisen asioita - jos haluaa jutella, voin olla kuuntelevana korvana, mutta jos ei halua, en vaivaisi asialla mieltäni. 

Entä jos olisit kuullut sen muualta, ystävä ei ole itse kertonut erosta. Pitäisikö esittää tietämätöntä ja odottaa, että ystävä kertoo joskus itse? Vai ottaa puheeksi?

T. Ei ap, vain muuten kiinnostunut

Luulen, että hän itse kertoo, jos häneltä kysyy jotain viattoman tietämätöntä perhe- elämään liittyvää, vaikkapa miten teidän perhe viettää joulun?

 

Kamalaa manipulointia. Musta voi kysyä ihan normaalisti, mitä kuuluu, ja jos kaveri alkaa puhua ihan muusta niin jättää itsekin kaivelematta juuri tätä asiaa. Kertoo sitten kun on itse siihen valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aistinko pientä ylimielisyyttä ap sinussa?

Anteeksi kuinka! Ap

Siltä se kuulostaa, kun kirjoitat aikuisen ihmisen paapomisesta. Sun ystävä on asumuserossa, herranjestas! Suhtaudu niin, että olet tukena sen verran kuin hän sitä kaipaa, tai jos ei niin annat tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä hän kertoi itse"

Siis ystäväsi kertoi sinulle olevansa asumuserossa ja nyt mietit, että pitäisikö sinun olla niin kuin et tietäisi koko erosta? Tarkoitatko että haluaisit puhua eron syistä, mutta et uskalla? Pelkäät loukkaavasi häntä?

Mulla oli ap:n kaltaisia kavereita, kun erosin. Jotkut halusivat kertoa, että heidän miehensä ei ymmärrä asiaa, kun olivat silloisen mieheni kavereita. Jotkut taas yrittivät saada meitä vielä jatkamaan yhdessä, ja loput vaikenivat kuin muuri.

Keltään en saanut tukea. Muutamat näistä erosivat itsekin myöhemmin, mutta en kääntänyt selkää vaan olin ystävä.

En ottaisi asiaa puheeksi lainkaan. Kaikki ihmiset eivät halua puhua kaikista asioista edes ystävilleen. Tai sitten asioissa ei ole yksinkertaisesti mitään puhuttavaa. 

Erosin itse pitkäaikaisesta miesystävästä ja koin ärsyttävänä sen, että osa ihmisistä halusi väkisin puhua asiasta kanssani. Olimme ajautuneet vuosien mittaan henkisesti erilleen toisistamme ja olin tehnyt ns. surutyön asian suhteen mielessäni pikku hiljaa jo parin vuoden ajan. Eron tultua olin pelkästään helpottunut, eikä minulla ollut mitään tarvetta puhua asiasta. 

Koin jotenkin tunkeilevana sen, että osa halusi ns. tukea, vaikka tarvetta tuelle ei edes ollut. Osa halusi tietää yksityiskohtia, vaikka niissä ei ollut mitään ihmeellistä eikä dramatiikka kun vain kasvoimme erillemme. Joskus tuntuu että ero oli suurempi ongelma ja ihmettelyn aihe kaikille muille paitsi itselle u.

Hän kyllä itse puhuu kun on sopiva hetki. Varmasti ei itsekään tiedä mitä tekisi tai sanoisi. Menkää yhdessä vaikka jouluostoksille, syömään, kuntosalille...mikä on tapana ollut. Hän tarvii nyt muutakin kuin eron pohdintaa.

Vierailija kirjoitti:

Hän kyllä itse puhuu kun on sopiva hetki. Varmasti ei itsekään tiedä mitä tekisi tai sanoisi. Menkää yhdessä vaikka jouluostoksille, syömään, kuntosalille...mikä on tapana ollut. Hän tarvii nyt muutakin kuin eron pohdintaa.

Minusta tuo olisi outoa käyttäytyä kuin ei tietäisi asiasta mitään vaikka tietääkin. Pitäisi koko ajan varoa mitä uskaltaa kysyä ja mitä ei. Jos ollaan kavereita, niin sanoisin suoraan, että niin kuulin teidän asumiserosta ja voimia kovasti, mutta en nyt yksityiskohtia alkaisi kysellä.