Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Surullisten ajatusten pyöriminen päässä yksin ollessa
02.12.2023 |
On hyvä mies ja aikuiset lapset, on lapsuudenperhe, vanhemmat ja siskarukset, on kavereita, ihanat työkaverit ja mukavat asiakkaat, hyvin sosiaalinen työ. Olen aina työssäni kohdannut vaikeita asioita ja tapahtumia, ikäviä kohtaloita, mutta ne ei jää vaivaamaan. Elämässä on kaikki muutenkin ok ja kunnossa. Enkä ole läheisriippuvainen.
Kun olen yksin kotona, puuhailen koti- tai käsitöitä, ulkoilen koiran kanssa, järjestelen tai korjailen vanhan maatilan rakennuksia. Saan aikani hyvin kulumaan.
Mutta mistä voi johtua, että tosi usein yksin ollessani ajaudun silti synkkiin ajatuksiin? Joudun valitsemaan tarkkaan mitä katson tv:stä, koska jos siellä on jotain surullista, en pääse siitä yli. Tai selatessani vaikka instaa jos tulee surullinen video, laittaa mielen matalaksi. Vaikka muiden seurassa sen saisin ohitettua ihan helposti. Vaikka ei olisi mitään syytäkään, ei videoita tms vaan vain hetki hiljaisuutta, voi nousta vedet silmiin. Tulee hirveä ikävä kaikkia menetettyjä rakkaita, viimeisiä tapaamisia, märisen jopa sitä miltä sukulaisen tyttöystävästä tuntuu, kun miehensä kuoli nuorena. Kuin kaikki maailman surut vyöryisi päälle samaan aikaan.
Onko kellään ollut samanlaista ja oletteko jotenkin päässeet tästä eroon?
Kommentit (6)
Alkoivatko ne ikävät tapahtumat jo lapsuudessasi vai vasta aikuisena?
Olin juuri aikeissa kirjoittaa oman avauksen, että millä pitkittyneestä / pysyväksi jääneestä surusta pääsee eroon, kun elämä EI ole kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on lapsuudessa muodostunut C-PTSD, se muovaa hermoston ja mieltä loppuiäksi. Ehkä sinullakin?
Olen pitänyt itsestään selvänä sitä jo teinistä asti, että valitsen tarkkaan, millaista musiikkia, ohjelmia tms. valitsen, koska ne vaikuttavat vahvasti siihen, aliviritynkö tai yliviritynkö. Viihdyn parhaiten normaalitilan ja lievän ylivireen paikkeilla. Mieli kuitenkin lähtisi helposti lamaantuneeseen alivireyteen, joten hermostoa pitää herätellä liikkumalla, iloisella tai reippaalla musiikilla, jollain aktivoivalla.
Ilmeisesti onnistut suremaan omia menetyksiäsi? Yksi vaihtoehto olisi se, että et oikein osaa käsitellä omia tunteitasi, joten suret "toisten puolesta", koska osaat olla empaattinen heitä kohtaan, vaikka omat tunteesi omia asioitasi kohtaan ovatkin lukossa.
Luulen että ahdistushäiriössä joka on yleinen voi tulla aina uusi huoli ja lisää, sitten on taakka harteilla. Tai jos luet sotauutisia, ei sieltä tule mitään kivaa taajuutta. Sun pitää siirtyä positiivisemmille taajuuksille, kokeile mikä voisi olla avuksi - onko se rummutus, luonnon ääni vai pitääkö nostaa verensokeria tms. Onko vitamiininpuutosta. Mutta on tyypillistä että ihmisen pää yrittää käsitellä asioita. Mutta sitten voisi päästä jo johonkin tulokseen niissä joskus. Ja tunteissa. Irrottaa osasta. Lähettää hyviä ajatuksia menetetylle ihmiselle, jonnekin. Alkoholi pois? Juoko mies, mikä viba hänestä siirtyy suhun, olette kuitenkin tiiviisti yhdessä. Entä somen ihmiset tai tv:n vaikutus, työpaikka. Entä teetkö liikaa, vaaditko liikaa itseltäsi, onko kivaa vapaa-aikaa kotona. Mitä uutta kivaa voit keksiä, mistä pidät. Aika monille oli viime lokakuu ja marraskuu haasteellisia, osa kipeänäkin.
Suruja ja ikäviä asioita on ollut lapsena, mutta uusia on tullut aikuisena. Mikä on tottakai normaalia elämää. Mielestäni olen suruja käsitellyt mutta on joitain asioita joita en edelleenkään voi hyväksyä, kuten nuoren läheisen menetys.
En katso ahdistavia tv-ohjelmia, enkä missään nimessä sotauutisia ja vastaavia. Viihdyn työssäni mm. siksi että työpäivää voi lähes täysin rytmittää oman halun mukaan, eli kuormitusta ei sieltä tule liikaa. Olen kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen elämääni ja pidän pimeästä ajastakin, eli syksy ei ole mitenkään vaikeaa.. Tämä on ihan ympärivuotista. Alkoholia en käytä ollenkaan.
Mielenkiintoisia huomioita teiltä, pitääpä googletella noita.
Ap
Mitä sinua auttaa se, ettet hyväksy nuoren ihmisen kuolemaa, kun hän kuitenkin on kuollut eli et hyväksy todellisuutta? Luulisi, että se aiheuttaa ongelmia. Voisitko olla masentunut? Miten työssä jaksaminen? Elämänilo? Elinvoima?
Alue: Aihe vapaa
Ja olen siis käynyt psykologin juttusilla pariinkin otteeseen, ja todettu että menneisyydessä on paljon ikävää, mutta nykyään asiat kuitenkin tosi hyvin niin ei psykologitkaan ole alkaneet vanhoja lukkoja availla, mitä ehkä olisin kaivannut. Toteavat vaan että nythän asiat on kuitenkin hyvin. No daa. Ja enhän mä tietenkään edes tiedä että johtuuko tuo asioiden vyöryminen päälle menneestä, vai mistä.
Ap