Onko täällä ketään naista, joka on vakituisessa työssä?

Sosiaalialalla. Hain virkaa ja sain sen.

Osa-aikatöissä, jatkuu toistaiseksi, palkattiin 56-vuotiaana.

Vaihdoin alaa vähän alle viisikymppisenä (täydentävä yliopistotutkinto) ja runsaasta kokemuksestani huolimatta en saanut enää vakituista paikkaa, joten ryhdyin yrittäjäksi. Olen ratkaisuuni tyytyväinen eli tulot ovat suuremmat ja vapaa-aikaa on enemmän. Työskentelen sote-alalla.

Olen vakityössä, 41-vuotias. Ensin oli määräaikainen sopimus, mutta minut vakinaistettiin tänä vuonna.

Edellinenkin työ alkoi määräaikaisuudella ja määräaikaisuuksia ketjutettiin useita ennen kuin vakinaistettiin. Olen alalla, josta vaikea saada työtä.

Määräaikaisuuksiahan ei saisi ketjuttaa, mutta jos niitä ketjutetaan, niin pyydä vakipaikkaa - työnantajalla velvollisuus muuttaa vakituiseksi, jos useita ketjutettuja sopimuksia samassa työssä takana.

Minä en ole ikinä saanut vakityötä suoraan, aina alkaa määräaikaisuudella. Tuntuu, että halutaan ensin testata onko minusta mihinkään. En tiedä onko sukupuolella vaikutusta. Lapset on jo tehty, mutta eihän työnantaja sitä voi tietää. 

Kyllä DI. 33-vuotiaasta vakituisessa työsuhteessa. Irtisanottiin 54 v. Puolivuotta määräaikaisena, kunnes löytyi uusi vakituinen työsuhde.

27v sh, pari vuotta kerkesin olla yo-sairaalan vuodeosastolla ennen kuin vakkarin sain.

Vielä etsin vakityötä, alalla ylitarjontaa. 

Vakitöissä turvallisuusalalla (vartija/jv.). Suoritin turvallisuusalan perustutkinnon 35-vuotiaana ja siitä suoraan töihin.

Joo, on tietty näitä matalapalkka-aloja mutta parempi sekin kuin työttömänä. Ei siis mikään meikän unelma-ala mutta ainakin töitä piisaa.



N39

Olen ollut vakitöissä, sitten työttömänä ja uudellenkouluttautunut DI jonka jälkeen taas vakitöissä kunnes isohko suomalaisfirma lopetettiin. 52 vuotiaana 2 vuoden työttömyyden ja varmaan satojen hakemusten jälkeen sain nykyisen työni ihan normaalilla hakumenettelyllä kun suostuin muuttamaan pääkaupunkiseudulle. Ensin määräaikaisena mutta sitten vakinaistettiin ja tietotekniikka-alalla projektijohdossa.

Sain eka vakipaikan 29 vuotiaana, toisen 36 vuotiaana ja tämän viimeisen 42 vuotia@na. En ole ollut työttömänä ikinä, kuin kerran 2 viikkoa tokan ja kolmannen vakipaikan välissä. Senkin omasta tahdosta.

Ensimmäisen vakipaikkani sain 39-vuotiaana. Sitä ennen määräaikaisissa työsuhteissa jo opiskeluajoista lähtien eikä työttömyyskausia ole ollut mutta töiden vuoksi olen vaihtanut kaupunkeja ja maita. Kohta jäänkin eläkkeelle tuosta vakipaikasta. 

Erityisluokanopettaja, viran sain alle vuosi valmistumisen jälkeen 25-vuotiaana.

N50 sossun eläkevirassa.

Vaihdoin alaa 30-vuotiaana ja opiskelin farmaseutiksi. Vakityössä ollut heti valmistumisesta asti.

50-vuotias, kohta kaksi vuotta täynnä keskisuuren yrityksen hallintotehtävissä. Sitä ennen yli 30 vuotta osittain määräaikaisena, osittain vakituisissa työsuhteissa. Vakituisesta työsuhteesta lähdin tähänkin. 

34v. Korkeakoulutettu, hyvinvointialueella töissä. Vakityön sain n. 4v sitten kun olin palaamassa kuopuksen hoitovapaalta takaisin työelämään. Puolisen vuotta etsin silloin töitä ennen kuin tärppäsi. 

26, vakityössä valtion leivissä. Meillä on siitä hyvä työpaikka (ja liitto joka vahtaa tätä), että nuoretkin naiset vakinaistetaan, kunhan vaan on avoin virka ja muutama perusehto täyttyy. Monilta muualla olevilta tutuilta kyllä sitten kuullut huonompaa

Vierailija kirjoitti:

N50 sossun eläkevirassa.

Ana mule rahaa.

t.Ahmed

Hoitoala. Vakituisessa työssä ollut jo 30 vuotta.

OTM valtiolla. Sain vakipaikan äitiyslomani aikana virkaan, jonka sijaisuutta olin hoitanut, talossa 2 vuotta ennen vakinaistamista.