Poika 3,5 v käyttäytyy huonosti tarhassa

Meidän poika myös 3,5v. ja uhmaa ollut ilmassa enemmän ja vähemmän jo ennen kuin täytti 2. Tarhassa on toistaiseksi mennyt hyvin, mutta oikeastaan jo odotan, että sieltä kohta kuuluu samaa mitä teillä, sillä kotona ja kodin ulkopuolella. Pikkusisko syntyi marraskuussa ja sehän tietysti nyt harmittaa, vaikka onkin kiitettävästi jättänyt siskon rauhaan ja pitää tästä vilpittömästi.



Tuntuu, että kaikesta yrityksestä (isä ja poika lomalla kotona, äidin ja isän kanssa kahdenkeskisiä juttuja, positiivista palautetta, riittävä uni ja ulkoilu yms.) meno on välillä ihan uskomatonta, eli ei usko mitään, tekee koko ajan jotain kiellettyä, ei lopeta sitä ennen kuin sanotaan vihaisesti tai kädestä pitäen keskeytetään, jolloin suuttuu niin että lyö tai huutaa tai nimittelee tai tekee jotain muuta kiellettyä. Jäähyltä karkaa tai tekee siellä jotain päätöntä, mihin on pakko puuttua. Meillä ei ole riittävän hyvää jäähypaikkaa, joten siirrymme lelujen takavarikointiin eli uhkaamme ottaa lelun pois, jos ei tottele ja myös toteutamme sen niin, ettei lelua saa samana päivänä takaisin.



En osaa sanoa mitään oikeaa vastausta (olisinkin meedio, jos osaisin ;-)), mutta yhdessä kanssasi ihmettelen, mistä niin teidän kuin meidänkin pojan käytös johtuu.



Oma poikani ei ole erityisen vaikea, aikamoisen vilkas kylläkin, eli välillä menee myös oikein hyvin ja hän tottelee, asiat sujuvat kivasti ja silloin myös muistamme kehua häntä. Koen, että hän myös on melko herkkä. Meillä vedetään miehen kanssa yhtä köyttä kasvatus- ja muissakin asioissa. Riitelemme hyvin vähän ja maltillisesti, että perhe-elämän pitäisi olla kunnossa. Ihmettelen, kauanko tätä uhmaa eri muodoissaan voi jatkua, kun vanhemmat ja tarhan henkilökuntakin on johdonmukaista. Päivittäin meillä kuitenkin monta kertaa joudutaan tilanteeseen, jossa poika lyö tai yrittää sitä, karjuu meille tai nimittelee eli tekee asioita, joihin on pakko puuttua. Kuvittelin joskus, että muutama kymmenen toistoa riittäisi keskimääräiselle lapselle, että sen jälkeen riittäisi vain huomautus tyyliin, muistathan, että ei saa lyödä.



Olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että kun puutumme ei-toivottuun käytökseen, annamme aina luvallisen käyttäytymismallin: " Taidat olla vihainen, voit sanoa, että minä olen tosi vihainen. Muista, että ei saa lyödä."



Nyt taisin jo poiketa aiheesta, mutta tiedoksi siis, että hyvin samanlaisten ongelmien kanssa täällä painitaan. Voimia selvittää tilannetta. Ymmärrän huolesi.



- tiukkis

Meillä nimittäin kohta 4-vuotias poika on muuttunut syksyn mittaan aikamoiseksi macho-mieheksi. Puheet ja teot ovat välillä aivan käsittämättömiä. Meidän poika on aina ollut enemmänkin sellainen rauhallinen ja vähän ujokin, mutta nyt on meno muuttunut täysin. Hän saattaa käydä läpsimässä kavereitaan tai jos on kaveri kylässä, saattaa alkaa yllyttämään vierasta tekemään jotain tuhmuutta, esim. rikkomassa jotain tavaraa. Sitten ihmettelee kirkkain silmin miksi häntä torutaan, kun toinen sen teki. Kerhossa tms. saattaa meno mennä tosi villiksi, varsinkin jo kerho-ohjaajan auktoriteetti ei riitä. Hoitopaikassaan (käy 2 x viikossa perhepäivähoitajalla) käyttätyy kuulemma aina kiltisti.



Meillekin on kyllä syntynyt toinen lapsi 5 kuukautta sitten, mutta en kyllä jaksa uskoa, että pojan meininkin pikkusisaresta johtuisi. Enemmänkin tosiaan luulen, että tähän ikään liittyy pojilla joku ihme itsetunnon paisuminen. Niin monella tutun lapsella näyttäisi olevan juuri nyt meneillään samantyyppinen vaihe.

teidän rangaistuskeinot kuulostivat. jäähypenkki on hyvä, samoin lelun pois ottaminen. Rinnalle kannattaa kuitenkin tuoda myös jotain, joka kannustaa edelleen enemmän käyttäytymään kaunissti. esim tarrataulu, johon lapsi saa tarran oltuaan päivän (tai puolipäivää) nätisti. kun tarroja on tarpeeksi, saa jonkin uuden lelun tai muuta kivaa. Toinen hyvä on purkki, jossa esim palloja. aina kun käyttäytyy hyvin, saa pallon, ku käyttäytyy huonosti otetaan vastaavasti pallo pois. Ja siinäkin sitten jostain määrästä saa jonkin palkinnon.



itseään ei kannata alkaa syyllistämään (helpommin sanottu kuin tehty kylläkin), lapset vaan ovat eri luonteisia. Jos tuntuu ettei omat voimat enää riitä, kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan. Mitä jutun perusteella ymmärsin, niin kuulostaa että teillä kasvatus on kohdallaan. Toivottavasti jaksatte jatkossakin pysyä tiukkana ja pitää rajat, mutta kuitenkin antaa mahdollisimman paljon positiivista palautetta lapsellenne. Toivon mukaan tilanne paranee ajan myötä!!

Meillä tuollainen käytös liittyi siihen, ettei poika vielä oikein osannut leikkiä yhteisleikkejä - eli oli sosiaalisilta taidoiltaan muita jäljessä. Ja yritti saada kavereiden huomion aivan väärällä tavalla.

Siinä mielessä - pitää tarkkaan harkita noita rangaistussysteemejä, jos lapsi ei ihan oikeasti vielä pysty kontrolloimaan itseään noissa tilanteissa , eikä siis ole tahallaan tuhma. Tällöin rankaisu lisää vaan negatiivisen palautteen kierrettä. Tarkoitan nyt siis näitä kotona lelun takavarikointi juttuja, jos päiväkodissa tapahtuu jotain. Tietysti tilanteeseen pitää heti puuttua, kun nyrkki nousee, mutta jotenkin tuntuu, että rangaistus pitäisi tapahtua heti siellä päiväkodissa ja kotona voidaan sitten takavarikoida leluja ,kun siellä ollaan tuhmasti. Tuon ikäisillä kun ei välttämättä ole vielä kovin pitkä muistikaan vaan rangaistuksen pitää tulla suht välittömästi - samoin kuin palkkion ja ehkä mielummin kannattaisi palkita hyvästä käytöksestä. Päiväkodissa hoitajien kannattaa myös kiinnittää huomiota leikin ohjaamiseen ja luoda tilanteita, joissa poika pääsee esim leikkimään yhden kaverin kanssa, jos leikki isommassa ryhmässä ei onnistu tai jos poika ei osaa itse oikeanlaisin keinon sitä yhtä kaveria leikkiin pyytää. Näin poika oppii leikin taitoa ja itse tunto kohoaa ja sosiaaliset taidot paranevat.

Kotiin voi tietty sitten vaikka kutsua yhden kaverin kerrallaan leikkimään.

Päiväkodin hoitajien kanssa on joskus ollut ohimennen puhetta, että poikaamme harmittaa, jos hänen paras kaverinsa siellä ei leiki hänen kanssaan. Hänellä on siis tarhassa yksi kaveri ylitse muiden, joka taas kuulemani mukaan on kiinnostunut myös muiden tarhakavereiden seurasta (toki omakin poikamme välillä leikkii muidenkin kanssa). Olemme joskus olleet leikkimässä tämän tarhakaverin kotona ja hän myös meillä.



Toisaalta poikamme on tarhan tätienkin mielestä hyvä leikkimään myös yksinään. Olimme kerran lastenkutsuilla, joilla poika jumittui päivänsankarin huoneeseen leikkimään autoleikkejä käytännössä koko vierailun ajaksi samalla kun kaikki muut lapset katsoivat videoita. Tämä kiinnitti huomioni ja mietitytti jälkikäteen. Kotona keskenään ollessamme poika leikkii välillä yksin, mutta suurimmaksi osaksi hän vaatii jonkun läsnäoloa samalla, kun hän leikkii omaa leikkiään.



Voi siis hyvinkin olla, että poika reagoi sosiaalisten taitojensa puutteeseen. Voisitko hessufa vielä kommentoida, kuinka vanhana oma lapsesi alkoi oppia vaadittavia taitoja? Kävikö/käykö teillä paljon muita lapsia/vierailitteko itse paljon muiden lapsien luona? Meillä on aika vähän lapsikontakteja tarhan ulkopuolella. Siskonsa kanssa poika tietysti leikkii, mutta se on tiukkaa kisailua, kun poika haluaa haalia kaikki lelut itselleen, aina hän haluaa juuri siskolla olevan tavaran ja muutenkin siskon pomoilu on aika rankkaa.

että silloin, kun olemme olleet tekemisissä harvojen muiden tuntemiemme lapsiperheiden kanssa, poikaa ei useimpien lasten seura näytä hirveästi kiinnostavan. Vähän hän voi heidän kanssaan olla tekemisissä ja sitten taas siirtyä omien juttujensa pariin. Tuon lempparitarhakaverin seurassa hän sen sijaan viihtyy tiiviisti ja puhuu usein kotona, kuinka hän haluaisi kutsua tämän omaan kotiimme katsomaan sitä ja sitä lelua. Pitäisikö samat lapset vain sitkeästi kutsua kylään uudestaan ja uudestaan, jotta yhteisleikit siitä lähtisivät kulkemaan?

Minulle tuli mieleen myöskin se, että rangaistus kotona ei välttämättä tuo mitään tulosta, lapsi pettyy entistä enemmän, kun ei ihan täysin osaa yhdistää rangaistusta tekoonsa. Erityisesti jos rangaistus on " yleisestä huonosta käyttäytymisestä päiväkodista" . Jos luulette (koska minä en tietenkään juuri teidän poikaa tunne) että rangaistuksella on jotakin tehoa niin pitäisi ainakin selkeästi eriyttää että " nyt otamme auton pois päiväksi koska potkaisit tarhassa maijaa" tmv.



Kuulostaa tosiaan siltä, että koska lapsesi tuntuu viihtyvän ihan hyvin itsekseen eikä sillä tavalla kaipaa kavereita niin ehkä hän ei myöskään ihan vielä hallitse yhdessäolon taitoa. Musta voitte kuitenkin ihan hyvin kutsua tuota yhtä kaveria kylään, oppiihan poika hänenkin kanssaan. Sen perusteella mitä kuvailit kasvatuksestanne ja perhetilanteesta, niin uskoisin että vaiva poistuu itsestääkin kunhan ikä ja taidot karttuvat.



Sitten vielä loppuun: mä luulen että näillä pikkusisaruksilla on kyllä osaa asiaan vaikka sitä ei suoranaisesti osaisikaan siihen yhdistää. Meidän sekä esikoisella että keskimmäisellä on ollut erinäisiä oireilua (omituista käytöstä) sanotaan muutamaa viikkoa ennen sisaruksen syntymää aina siihen asti että pikkusisarus on ollut noin vuoden vanha. Kuitenkin ovat aidosti tykänneet pikkusisaruks e/i staan ja osaoittanneet tälle rakkautta.

Mulla on ollut työurani aikana muutama sellainen poikalapsi ryhmässäni, jotka ovat olleet poikaporukassa oman tiensä kulkijoita. Yleensähän nimenomaan pojat ovat laumana, hyväksyvät useamman lapsen samaan leikkiin ja tulevat helpommin mukaan jo aloitettuun leikkiin. Tottakai on niitä parhaitakin kavereita, mutta tytöillä enemmän näkee näitä lukkiutumisia yhteen leikkikaveriin, kolmas pyörä on hankala ja kesken leikin ei mahdu kukaan mukaan.



Joka tapauksessa nämä pojat ovat nimenomaan joutuneet hankaluuksiin niissä tilanteissa, joissa tietyt säännöt poikalaumassa täytyy hyväksyä. Näitä sääntöjä on mm. roolien, lelujen tms. jakaminen ja yleensä tämän tehtävän saa suosituin poika ja pari muuta sitten mukailee järjestelyjä. Hiljaisimmat vain tyytyvät nyökyttelemään ja toimimaan annettujen sääntöjen mukaan. Yhteistä näille kuvaamilleni erilaisille pojille on, että he eivät halua muiden sanelevan roolejaan vaan alkavat hurjiksi ja käyttäytmään ei-toivotulla tavalla. Leikki sujuu hyvin yhden kaverin kanssa (yleensä se yksi ja sama kaveri, jollain lailla samanhenkinen tai sitten joku tyttö), mutta jos kaveri on ryhmässä, valitsee poika mielummin yksinleikin ja oman intuition toteuttamisen laumakäyttäytymisen sijaan.



Välttämättä kyse ei siis ole vain sosiaalisten taitojen kehittymättömyydestä, kun vertaa saman ikäisiin, vaan se voi myös olla lapsikohtainen piirre iästä riippumatta. Minä olen pääasiassa ollut esiopetusryhmässä, jossa on 5-6-vuotiata ja nämä kohtaamani pojat ovat olleet omia ihania persooniaan ja omien teidensä kulkijoita aina. On tärkeää oppia huomaamaan myös lapsen omat toiveet ja taipumukset ilman että häntä väkiin yrittää totuttaa tai opettaa johonkin, mikä ei ole hänen oma juttunsa. Tietenkään sosiaalisia taitoja ei ikinä voi liiaksi harjoitella ja ne ovat erittäin tärkeitä yhdessäolon kannalta, mutta meitä on niin moneksi.



Vielä tuosta rankaisupuolesta. Selkeät säännöt ja rajat ovat hyväksi, mutta ennenkuin lähdetään kotona rankaisemaan päiväkodissa tapahtuneista asioista, pitää olla vanhempana erittäin hyvin perillä, mitä tilanteessa on tapahtunut ja mikä on saanut lapsen toimimaan niin ja lapsen pitää itse päästä ajatuksissaan takaisin tilanteeseen, jotta voi kertoa oman näkemyksensä. Juttele hoitajien kanssa lapsen taidoista, hänen lempileikeistään ja siitä, missä tilanteissa kiusaamista erityisesti tapahtuu (vapaan leikin alkaessa, leikin jo alettua jne.). Monesti myös se, mitä lapsi mieluiten leikkii, kertoo hänen sosiaalisista taidoistaan.



Pojista ja heidän ajatusmaailmastaan on myös hyvä kirjoja, kuten Sinkkosen " Elämäni poikana" . Minulle kolmen pojan äitinä se on tuonut paljon valaisua siihen, miten erilailla pojat ajattelevat ja toimivat. Näkeehän sen aikuisista (putkiaivo)miehistäkin ;-)

Eli itsellä ainakin menee lapsen uhmatessa kommentointi jatkuvaan kieltämiseen tai muuhun negatiiviseen palautteeseen. Sitten kun lapsi oikeasti leikkii hienosti, niin sitä on vain tyytyväinen ja ei sano mitään.



Eli olen nyt koettanut kehua lasta aina kun hän tekee jotain oikein tai jos vaikka leikkii hienosti itsekseen tai muiden kanssa. Näin siis koettanut lapselle kertoa että tämä on se oikea tapatoimia.



Riitelyn yhteydessä en huomioi lasta vaan jatkan keskustelua vasta sitten kun lapsi on rauhoittunut. Tämä voi teillä olla vaikeaa, meillä kun taas on perusluonteeltaa rauhalliset lapset.



Ja toki lelun voi ensin uhata ottaa pois ja sitten jos peli jatkuu niin ottaakin pois. Itse en lähtisi rankaisemaan päiväkodissa tapahtuneita asioita vaan käsittelisin ne päiväkodin ja lapsen kanssa keskustellen heti hoitopäivän jälkeen.



Hyvästä käytöksestä toki voisi myös palkita eli saat jotain mieleistä, jos käyttäydyt jossain määritetyssä tilanteessa kauniisti x kertaa. Meillä tätä on käytetty nukkumaan menoon liittyen ja jos on kiltisti menty nukkumaan niin aamulla voi laittaa rastin/tarran taulukkoon.



Valtavan paljon kärsivällisyyttä se varmasti vaatii!