Lue keskustelun säännöt.
Hidastuuko työelämän ulkopuolella?
28.11.2023 |
Onko muilla tunnetta, että päivässä ei ehdi tehdä juuri mitään?
Herään klo 7, kävelen parin tunnin lenkin, käyn kaupassa ja laitan ruokaa. Kuuntelen äänikirjaa ja seuraan uutisia. Päivä on jo mennyt.
Kommentit (70)
Miksi pitäis edes tehdä mitään jossei ole mitään tehtävää. Parasta on kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olette päässeet takaisin työelämän rytmiin?
Menemällä töihin.
Ihan helposti kävi. Monta vuotta työttömänä ja nukuin vieläpä aamuisin pidempään. Sitten klo 8.00 työpaikalle 5 päivänä vkossa. Ei ongelmaa. En kyllä nauti aikaisista aamuusta.
Osa-aikainen, epäsäännöllinen keikkatyö on mukavaa. Ja ajattelen sen olevan jopa luontevaa meille ihmisille. Ennenvanhaan hommia painettiin kesällä enemmän ja talvella oli sitten muuta kuin niitä peltotöitä ym.. sopivaa vauhtelua. Ja joskus pitempiä pätkiä vaan huilattiin ja ladattiin akkuja.
Olen hypännyt oravanpyörästä ja löytänyt itselleni tämmöisen työn. Joskus on todella hektistä ja viikot kuluu hujauksessa. Toisinaan taas ei. Ja se on ihanaa.
Silloin sekä työstä, että vapaa-ajasta osaa nauttia.
Työelämä on nykyään tosi monella alalla tauotonta puurtamista. Siksi ihmiset palaa loppuun .
Jos on pitkään työttömänä, niin kyllähän sitä jämähtää. Jotkut pienetkin asiat vaatii enemmän ponnistelua kuin hyvässä vireessä ollessa. Se kun löytää sen tasapainon ja itselleen sopivan työn.
Osa-aikatyö on ihanaa. Olen onnekas kun saan tehdä sellaista. Leikatkoon tuista, mulla on niin pienet menot ettei haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa-aikainen, epäsäännöllinen keikkatyö on mukavaa. Ja ajattelen sen olevan jopa luontevaa meille ihmisille. Ennenvanhaan hommia painettiin kesällä enemmän ja talvella oli sitten muuta kuin niitä peltotöitä ym.. sopivaa vauhtelua. Ja joskus pitempiä pätkiä vaan huilattiin ja ladattiin akkuja.
Olen hypännyt oravanpyörästä ja löytänyt itselleni tämmöisen työn. Joskus on todella hektistä ja viikot kuluu hujauksessa. Toisinaan taas ei. Ja se on ihanaa.
Silloin sekä työstä, että vapaa-ajasta osaa nauttia.
Työelämä on nykyään tosi monella alalla tauotonta puurtamista. Siksi ihmiset palaa loppuun .
Mikä ala?
Ruoasta ruokaan. Sitten nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruoasta ruokaan. Sitten nukkumaan.
Sama fiilis. Miten ennen ehdin omat ruoat ja vielä valmistaa ruoan ja syöttää muita ryhmäkodissa monta kertaa päivässä?
Mulle kävi niin, että sain töistä todella pahan burn outin, joka johti masennukseen ja nyt olen (ainakin toistaiseksi) työkyvytön ja kaikki aivan pientenkin asioiden tekeminen tuntuu todella rankalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoasta ruokaan. Sitten nukkumaan.
Sama fiilis. Miten ennen ehdin omat ruoat ja vielä valmistaa ruoan ja syöttää muita ryhmäkodissa monta kertaa päivässä?
Miten voi olla työtön jos on joskus vilkaissutkaan ryhmäkodin suuntaan? Meillä on työntekijöiden kouluttamattomat perheenjäsenetkin auttamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa-aikainen, epäsäännöllinen keikkatyö on mukavaa. Ja ajattelen sen olevan jopa luontevaa meille ihmisille. Ennenvanhaan hommia painettiin kesällä enemmän ja talvella oli sitten muuta kuin niitä peltotöitä ym.. sopivaa vauhtelua. Ja joskus pitempiä pätkiä vaan huilattiin ja ladattiin akkuja.
Olen hypännyt oravanpyörästä ja löytänyt itselleni tämmöisen työn. Joskus on todella hektistä ja viikot kuluu hujauksessa. Toisinaan taas ei. Ja se on ihanaa.
Silloin sekä työstä, että vapaa-ajasta osaa nauttia.
Työelämä on nykyään tosi monella alalla tauotonta puurtamista. Siksi ihmiset palaa loppuun .
Mikä ala?
Mullekin tuollainen kausityö! Suositelkaa jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäisin sanaa seesteisyys. Eli mielen rauhaa.Voi käyttää enemmän aika itsereflektiion ja kehittyä ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoasta ruokaan. Sitten nukkumaan.
Sama fiilis. Miten ennen ehdin omat ruoat ja vielä valmistaa ruoan ja syöttää muita ryhmäkodissa monta kertaa päivässä?
Miten voi olla työtön jos on joskus vilkaissutkaan ryhmäkodin suuntaan? Meillä on työntekijöiden kouluttamattomat perheenjäsenetkin auttamassa.
Eli sinne pääsee kuka vain? Kaikki työhakemukset hyväksytään? Ei siis tarvitse olla lasten kanssa tekemisissä, töitä löytyy silti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoasta ruokaan. Sitten nukkumaan.
Sama fiilis. Miten ennen ehdin omat ruoat ja vielä valmistaa ruoan ja syöttää muita ryhmäkodissa monta kertaa päivässä?
Miten voi olla työtön jos on joskus vilkaissutkaan ryhmäkodin suuntaan? Meillä on työntekijöiden kouluttamattomat perheenjäsenetkin auttamassa.
Esimerkiksi tuoreemmalla, mielellään korkeammalla tutkinnolla. Työkkäri ei ole koskaan pakottanut hakemaan aiemman, ylityöllistävän alan töitä. -eri
Totta kai hidastuu, 5 v kotona ja työhön paluu alkaa olla tosi vaikeaa. Kyllä sen huomaa jo näin sairaslomalla, klo kohta 11 eikä edes vaatteita päällä vielä
Sitten pikkujutuista tulee isoja juttuja, kun oikeasti isoja juttuja ei ole
Tänään
6.30 heräsin itsestään, uutisten lukua peiton alla, ylös ja vaatteet päälle. Aamukahvi ja kirjan lukua.
9-12 kävely 5km, kauppa ja asiointia
12 aamiaista, kirjaa ja uutisia, lintujen ruokintaa ja tarkkailua
14 lounas
Nyt palstalla. Vielä kirjaa, hiusten pesu, jotain ruokaa.
Olin työttömänä pari vuotta ja ihan taatusti olin jaksavampi ja pirteämpi. En ole mikään aamuihminen, joten nukun mieluusti klo 9-10 asti. Sitten rauhallinen aamupala, kävelylenkki tai kuntosali. Sitten normi kotihommia kaupat/ruuat jne. Ystäviä jaksoin nähdä. Ei työttömyys tarkoita, ettei elämässä ole mielekästä tekemistä. Ainoa syy mulla miksi mennä töihin on raha.