Lue keskustelun säännöt.
Kyllä minulla saattoi olla viikon sama villapaita 80-luvulla koulussa
27.11.2023 |
Luulen, että se oli silloin normaalia. Vai mitä sanovat muut 80-lukulaiset?
Siis että kukaan ei ihmetellyt.
Kommentit (53)
Ala-asteen kävin 70-luvulla ja yläasteen aloitin 80-luvun alussa.
Kyllä ala-asteella oli samat vaatteet viikon ja kai äiti pesi ne viikonloppuna. Farkkuja oli yhdet, samoin talvitakki. College-paitoja saattoi olla 2 kpl, en muista. Sain koulusta ala-asteen aikana lähes joka vuosi 30 tai 50 mk kupungin, jolla sai ostaa paikallisesta vaate-liikkeistä vaatetta. Usein ostettiin paita.
Myös ylä-asteella vaatteita oli lähes sama määrä, mutta deororanttia ym. tuli jo käytettyä enemmän ja ehkä vaatteitakin pestiin ehkä useammin.
Eihän silloin nuorena ja laihana mitenkään erityisesti edes hikoillut varsinkaan talvella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei ole 80-lukua nähnytkään. Ei ihoa vasten olevia vaatteita ei vaihdeltu viikkoihin tai kuukausiin elleivät kuraantuneet tms.
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteen kävin 70-luvulla ja yläasteen aloitin 80-luvun alussa.
Kyllä ala-asteella oli samat vaatteet viikon ja kai äiti pesi ne viikonloppuna. Farkkuja oli yhdet, samoin talvitakki. College-paitoja saattoi olla 2 kpl, en muista. Sain koulusta ala-asteen aikana lähes joka vuosi 30 tai 50 mk kupungin, jolla sai ostaa paikallisesta vaate-liikkeistä vaatetta. Usein ostettiin paita.
Myös ylä-asteella vaatteita oli lähes sama määrä, mutta deororanttia ym. tuli jo käytettyä enemmän ja ehkä vaatteitakin pestiin ehkä useammin.
Eihän silloin nuorena ja laihana mitenkään erityisesti edes hikoillut varsinkaan talvella.
Mitä sun vanhemmat teki työkseen kun saitte tuon köyhäinavun? Vai eivätkö olleet töissä? Mun luokalla yhdet kaksoset sai kunnalta vaateavustuksen. Heidän äiti oli kotiäiti, isän töistä en tiedä.
"Huoltoavun aikakausi
Vuosikymmenen alussa vaateavustusta jaettiin vielä vanhan huoltoapulain mukaisesti. Kunnan sosiaalilautakunta ei yleensä antanut käteistä rahaa vaatteisiin. Sen sijaan hakijalle myönnettiin ostokortti tai maksusitoumus tiettyyn paikalliseen vaateliikkeeseen, tai vaatteet annettiin suoraan kunnan varastosta.
Järjestelmä oli hyvin tarveharkintainen ja usein hakijalle nöyryyttävä. Sosiaalityöntekijä saattoi tulla kotikäynnille tarkistamaan vaatekaappien sisällön ja arvioimaan, oliko perheellä todellinen tarve uusille takeille tai kengille."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin on sama paita ja farkut?
Minulla on mustia poolopaitoja useita ja samoin samanlaisia farkkuja. Voi vaihtaa paitaa vaikka kesken päivän.
Oletko ääni 80-luvulta?
Steve Jobsin haamu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteen kävin 70-luvulla ja yläasteen aloitin 80-luvun alussa.
Kyllä ala-asteella oli samat vaatteet viikon ja kai äiti pesi ne viikonloppuna. Farkkuja oli yhdet, samoin talvitakki. College-paitoja saattoi olla 2 kpl, en muista. Sain koulusta ala-asteen aikana lähes joka vuosi 30 tai 50 mk kupungin, jolla sai ostaa paikallisesta vaate-liikkeistä vaatetta. Usein ostettiin paita.
Myös ylä-asteella vaatteita oli lähes sama määrä, mutta deororanttia ym. tuli jo käytettyä enemmän ja ehkä vaatteitakin pestiin ehkä useammin.
Eihän silloin nuorena ja laihana mitenkään erityisesti edes hikoillut varsinkaan talvella.
Mitä sun vanhemmat teki työkseen kun saitte tuon köyhäinavun? Vai eivätkö olleet töissä? Mun luokalla yhdet kaksoset sai kunnalta vaateavustuksen. Heidän äiti oli kotiäiti, isän töistä en tiedä.
Molemmat olivat eläkkeellä ennenaikaisesti sydänvaivoista lähinnä, kun olin ala-asteella. Vanhempani olivat +40v, kun synnyin; olen nuorin lapsiparvesta.
Vierailija kirjoitti:
"Huoltoavun aikakausi
Vuosikymmenen alussa vaateavustusta jaettiin vielä vanhan huoltoapulain mukaisesti. Kunnan sosiaalilautakunta ei yleensä antanut käteistä rahaa vaatteisiin. Sen sijaan hakijalle myönnettiin ostokortti tai maksusitoumus tiettyyn paikalliseen vaateliikkeeseen, tai vaatteet annettiin suoraan kunnan varastosta.
Järjestelmä oli hyvin tarveharkintainen ja usein hakijalle nöyryyttävä. Sosiaalityöntekijä saattoi tulla kotikäynnille tarkistamaan vaatekaappien sisällön ja arvioimaan, oliko perheellä todellinen tarve uusille takeille tai kengille."
Ei meillä mitään sosiaalityöntekijää käynyt ja koulussa noita ostokortteja sai useampikin ja opettaja hoiti niiden jakamisen hienovaraisesti; kukaan ei kiusannut niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avainsana oli aluspaita, joka keräsi hien ja jota vaihdettiin. Villapaitaa tuuletettiin.
Saunassa käytiin kaksi kertaa viikossa ja muina päivinä kainalot pestiin lavuaarin vesihanalla. Alasuihkua ei ollut, joten alapesua varten oli vessassa muovikannu, jolla lotrattiin vettä. Ei kasarilla sentään ihan barbaareita oltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Huoltoavun aikakausi
Vuosikymmenen alussa vaateavustusta jaettiin vielä vanhan huoltoapulain mukaisesti. Kunnan sosiaalilautakunta ei yleensä antanut käteistä rahaa vaatteisiin. Sen sijaan hakijalle myönnettiin ostokortti tai maksusitoumus tiettyyn paikalliseen vaateliikkeeseen, tai vaatteet annettiin suoraan kunnan varastosta.
Järjestelmä oli hyvin tarveharkintainen ja usein hakijalle nöyryyttävä. Sosiaalityöntekijä saattoi tulla kotikäynnille tarkistamaan vaatekaappien sisällön ja arvioimaan, oliko perheellä todellinen tarve uusille takeille tai kengille."
Ei meillä mitään sosiaalityöntekijää käynyt ja koulussa noita ostokortteja sai useampikin ja opettaja hoiti niiden jakamisen hienovaraisesti; kukaan ei kiusannut niistä.
Joo, riippui kunnasta miten toimittiin. Ja tietysti opettajastakin, jotkut tykkäsivät nöyryyttää. Mun opettaja kauhisteli kovaan ääneen miksei meillä ole kotona puhelinta. En siinä hädissäni osannut selittää että käytimme naapurissa asuvien isovanhempien kanssa yhteistä puhelinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kodin ulkopuolella pidän käytännössä aina samanlaista t-paitaa. Joku voi lulla että on aina sama t-paita päällä päivästä toiseen. Kuitenkin tuo paita menee pesuu lähes aina kun tulen sisään ja vaihdan kotivaatteet päälle. Ulos lähtiessä menee päälle puhdas samanlainen paita.
Vierailija kirjoitti:
Avainsana oli aluspaita, joka keräsi hien ja jota vaihdettiin. Villapaitaa tuuletettiin.
Saunassa käytiin kaksi kertaa viikossa ja muina päivinä kainalot pestiin lavuaarin vesihanalla. Alasuihkua ei ollut, joten alapesua varten oli vessassa muovikannu, jolla lotrattiin vettä. Ei kasarilla sentään ihan barbaareita oltu.
Kasarilla oli kyllä kaikissa normaaleissa asunnoissa ja taloissa suihku. Ehkä jossain köyhässä talossa maalla ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Villapaitaa ei tarvitse pestä kuin kerran vuodessa. Villa ei likaannu.
Kyllä villakin likaantuu, mutta tuulettaminen ulkona yön yli auttaa paljon.
Nyt puhuttiin koululaisista. Ei varmasti jollain 10-vuotiaalla ollut monta samanlaista collegepaitaa.