Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti: millaista on elämä kun on kaksi lasta joilla 2,5 v ikäero?
27.11.2023 |
Itselläni ei ole mitään käsitystä lapsiperhe-elämästä jossa on useita lapsia. Lähipiirissä ei lapsia, minä ja puolisoni ollaan ainoita lapsia. Meillä on nyt yksi lapsi ja elämä on ihanaa. Kumpikin olemme aina kokeneet surua siitä ettei ole sisaruksia, ja toivoisimme kovasti toista lasta esikoisemme takia ja myös itsemme takia. Mutta pelottaa jaksaminen ja arki. Kokemuksia?
Kommentit (13)
Ihan mukavaa lapsiperhearkea. Riippuu tietysti omasta ja suhtautumisesta siihen, että elää lapsiperhearkea. Meille tuli vielä kolmaskin perään. Hyvää aikaa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoimme toisen lapsen juuri tuolla ikäerolla ja myös tärppäsi saman tien. Ikäero oli ainakin meidän perheelle juuri sopiva.
Tuo on just hyvä ikäero. Toinen on kasvanut sen verran että selviää tovin itsekseen leikkien kun toinen tarvitsee enemmän hoivaa. Kun lapset kasvavat tuolla ikäerolla he pystyvät vielä leikkimään keskenään ja heille on seuraa toisistaan. En kokenut lainkaan raskaaksi.
No eiköhän siihen sopeudu. Sopeutuu pienempään ja suurempaankin ikäeroon.
Riippuu lasten iästä ja luonteesta. Meillä on 10v ja 12v. Elämä on nykyisin vallan helppoa. Silloin oli toki haastavampaa kun on pikkuvauva ja uhmaikäinen. Se oli aika vähäunista aikaa, mutta sopivan rennolla asenteella siitäkin selvittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä helpompaa kuin monikkolapsien (2+) saaminen...
Heillä kun ei ole kovinkaan paljoa ikäeroa...
Ette kai tosissanne aio hankkia toista lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän vastaa todennäköisesti ne, joilla on helppoa. Et siis saa ihan täyttä kuvaa. Mutta maailmassa on miljoonia perheitä, joilla on kaksi lasta tai enemmänkin, joten kyllä siitä selvää. Meillä on kaksoset ja pienempi sisarus. Pikkulapsiaika oli kieltämättä hektistä, mutta kahden aikuisen voimin selvittiin hyvin. Tietyistä asioista kun pistää rimaa vähän matalamme jaksaa haastavammatkin ajat.
APn kannattaa varautua, että kerralla voikin tulla enemmän kuin vain yksi lapsi.
Meillä kävi noin: yksi oli jo, sisarusta hälle ajateltiin, tulikin kaksi.
Ikäeroa tosin tuli vain n. 1,5 vuotta kun tulinkin nopeammin raskaaksi kuin ekaa yrittäessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti sanottuna en muista kovin paljoa siitä ajasta, kun lapset (2kpl) olivat alle 3-vuotiaita. Siinä oli kaikenlaista lapsivuodepsykoosista läheisen vakavaan sairauteen ja vesivahinkoon. Nyt lapset jo lukiolaisia, joten voidaan todeta, että aika paljosta sitä ihminen näköjään selviää.
Ikäero vähän reilu 2 vuotta. Poikia molemmat. Vanhempi keskonen, valvotti kun jouduin syöttämään 3 tunnin välein.
Mutta kun siitä ajasta päästiin, niin nukkui suht hyvin.
Nuorempi nukkui hyvin, ei valvottanut. En kokenut sitä rankaksi, kun pidin arjen hyvin strukturoituna.
Vilkkaita kumpikin, mutta suht helppoja kuuntelemaan ja tottelemaan. Ulkoiltiin aamut, sitten iltapäivät ja usein vielä illalla.
Kun nuoremman vauva-ajasta päästiin, niin leikkivät, touhusivat paljon yhdessä. Ylimmät kaverit vieläkin, vaikka jo teinejä, lähestyvät täysi-ikäisyyttä.
En kokenut sitä silloin kovinkaan rankaksi, päinvastoin haikaile joskus sitä aikaa, varsinkin kun katselen valokuvia.
Ja valitettavasti jäin yksin heidän kanssaan, kun pienempi oli 3 kk. Joskus näin käy elämässä.
Mutta ehdottomasti voisin elää tuon ajan vielä uudestaankin, joten se kertoo paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ette kai tosissanne aio hankkia toista lasta?
Ehdottomasti hankitaan, kahden ainoan lapsen kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Mulla on kolme tuolla ikäerolla, ovat nykyään teinejä. Päivääkään en vaihtais pois.