Lue keskustelun säännöt.
Parhaat Aku Ankka -tarinat?
26.11.2023 |
Mitkä ovat mielestäsi parhaimpia Aku Ankka -tarinoita? Omasta mielestäni ainakin seuraavat kuuluvat kirkkaimpaan kärkeen:
Matka maan keskipisteeseen (Roope lorauttaa Kertalaakia maahan, josta seuraa kuilu maan ytimeen asti, kaaosta seuraa.)
Maanalainen Maailma (Kamaraiset ja Tantereiset järistelee rahasäiliön alla, kaaosta ja maanjäristyksiä seuraa.)
Kylmä kauppa (Roope voittaa huutokaupassa köntsän harvinaista alkuainetta, kaaosta seuraa. )
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Itseäni viehättävät sellaiset, joissa on kielellistä ilotulitusta.
Yksi oli sellainen, jossa vierailtiin planeetta kakkosella. Siellä kaikki oli sekundaa ja esim. karkkikaupan mainoksessa luki "hammas namusta, kaksi parhaasta".
Toinen oli se, jossa yksi karhukoplan kelmeistä piti mahdottomasti karhennetuista turtanoista, joita sai ainoastaan Filemon ja Perkamon Haukion kaupasta nimeltä "Haukion Kala".
Minkä niminen kelmi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiirastulen Kerubit on jäänyt mieleen. Tarinaa en tarkasti muista, oli jonkunlainen moottoripyöräjengi. Poikani oli vilkas neljävuotias (nyt 56) ja leikki tätä usein. Karjui vauhdikkaasti pahasti sorahtavalla ärrällä, että KIIRLASTULEN KERLUBIT TULEE! Ärrä korjaantui aikanaan, mutta hän vieläkin hauskuuttaa lapsia tällä sorahtvalla karjaisulla.
Lapsena lumouduin Mikki Hiiren rakkaustarinasta, jossa Minnillä oli rakastaja, Armas Rottamo, joka esiintyi rikkaana, mutta olikin ketku autonkuljettaja. Mikki halusi tehdä Minnin mustasukkaiseksi ja kutsui paikalle serkkutyttönsä , en muista tytön etunimeä, mutta sukunimi oli Kultahiiri. Hän oli tosi kaunis ja näyttävä, ja seurapiiritapahtumissa Mikki ja Kultahiiri säteilivät, ja Minni ja Armas Rottamo jäivät vähän jalkoihin. Lopulta Armas Rottamo jäi kiinni, ettei ollutkaan miljonääri vaan miljonäärin autonkuljettaja, ja Minni oli aivan maansa myynyt, kun Mikillä oli niin kaunis tyttöystävä. Sitten Mikki paljasti Minnille, että se oli hänen serkkunsa ja loppu hyvin kaikki hyvin, Mikki otti Minnin takaisin tyttöystäväkseen. :D
Tää oli niin nerokas tarina, ja luin tätä isosta Minä Hessu -tms. kirjasta ollessani ekalla. Luin sitä moneen kertaan.
Tykkäsin myös siitä tarinasta, jossa seikkailtiin muinaisessa Egyptissä. Vitsi se oli jännä.
Samoin se, missä mustakaapu riisui kaapunsa ja ekaa kertaa pääsi näkemään, minkänäköinen heppu siellä pelottavan kaavun alla oli. Se olikin ihan tavallinen nökönaama eikä ollenkaan pelottava.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena lumouduin Mikki Hiiren rakkaustarinasta, jossa Minnillä oli rakastaja, Armas Rottamo, joka esiintyi rikkaana, mutta olikin ketku autonkuljettaja. Mikki halusi tehdä Minnin mustasukkaiseksi ja kutsui paikalle serkkutyttönsä , en muista tytön etunimeä, mutta sukunimi oli Kultahiiri. Hän oli tosi kaunis ja näyttävä, ja seurapiiritapahtumissa Mikki ja Kultahiiri säteilivät, ja Minni ja Armas Rottamo jäivät vähän jalkoihin. Lopulta Armas Rottamo jäi kiinni, ettei ollutkaan miljonääri vaan miljonäärin autonkuljettaja, ja Minni oli aivan maansa myynyt, kun Mikillä oli niin kaunis tyttöystävä. Sitten Mikki paljasti Minnille, että se oli hänen serkkunsa ja loppu hyvin kaikki hyvin, Mikki otti Minnin takaisin tyttöystäväkseen. :D
Tää oli niin nerokas tarina, ja luin tätä isosta Minä Hessu -tms. kirjasta ollessani ekalla. Luin sitä moneen kertaan.
Tykkäsin myös siitä tarinasta, jossa seikkailtiin muinaisessa Egyptiss
Ilmeisesti itseään Walt Disneytä oltiin käytetty Mustakaavun mallina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oopperaliput on hauskin :D En osaa selittää juttua niin että se naurattaisi, mutta Aku on jutussa pääosassa. Aikeet on hyvät ja yrittää kaikkensa, mutta lopulta aiheuttaa vain ärtymystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Tykkäsin nuorena siitä missä Aku oli tullut riippuvaiseksi limusta ja oli lihonut. Iines yritti saada Akua lopettamaan jatkuvan limun juonnin. Aku pääsi limutehtaalle töihin säiliön valvojaksi, ja nukahti kesken työvuoron sillä seurauksella että valtavan suuri limusäiliö räjähti... Kävi ilmi että se olikin vain painajaisuni, mutta Aku säikähti niin paljon ettei enää halunnut juoda limua.
Aku oli ihan lihonut tuosta ja Iines laittoi dieetille. Akulla oli valvojana oma iso muki, jolla sai juoda niin paljon kuin halusi sihi-limua.
Olikohan tämä kertomus jokin kommentaari alkoholismin vaikutuksista. Koska ilmiselvästi kaljaahan se Aku siinä kittasi, mutta sitä ei vaan voinut lehteä lukeville tenaville sanoa suoraan.
Musta sihijuoma ei ole kaljaa vaan limua. Kyllä kofeiinipitoinen limukin koukuttaa, tiedän tämän henkilökohtaisesta kokemuksesta. Lisäksi se lihottaa, kuten akulle kävi. Ja jos juomassa olisi alkoholia, ei työkseen laitetta valvova saisi juoda sitä työaikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta ne on hauskoja pätkiä, missä Iines ihastuu johonkin leffatähteen tai pullistelijaan, ja Aku ja Hannu touhuaa kateellisina. Akun ja Hannun kilpailu Iineksestä on kanssa hauskaa.
Oikeassa elämässä Iines olisi hirveä tyttöystävä.
Barksin sarjat ovat aivan omassa luokassaan muiden yläpuolella.
Lapsuudesta muistan, kun Touho teki sukellusveneen.En paljoa edes tarinaa, mutta se sukellusvene oli huippuhieno. Samoin sen, kun Touho ja Aku olivat Roopen lehdessä reporttereina ja kävivät ovilla kyselemässä jotain. Asukas ei ollut halukas vastaamaan, vaan teki jonkun tempun heille "Täysin huumorintajuton tyyppi. Sietokyky nolla pistettä" kirjasivat muistilehtiöön. Nämä eivät välttämättä olleet edes Barksia. 1970 luvun alkupuolella piirtäjää ei lehdessä mainittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaako joku tarinan nimeä jossa tyyliin Aku tekee jota syväpuhdistusta Roopen rahasäiliön alemmille kerroksille, tuet romahtaa, Aku jää vangiksi, mutta puheyhteys saadaan ja koska vanha visukinttu muistaa tietty kaikki triljoonat kolikkonsa, sijainti on lopulta helppo selvittää ?
Vierailija kirjoitti:
Barksin sarjat ovat aivan omassa luokassaan muiden yläpuolella.
Lapsuudesta muistan, kun Touho teki sukellusveneen.En paljoa edes tarinaa, mutta se sukellusvene oli huippuhieno. Samoin sen, kun Touho ja Aku olivat Roopen lehdessä reporttereina ja kävivät ovilla kyselemässä jotain. Asukas ei ollut halukas vastaamaan, vaan teki jonkun tempun heille "Täysin huumorintajuton tyyppi. Sietokyky nolla pistettä" kirjasivat muistilehtiöön. Nämä eivät välttämättä olleet edes Barksia. 1970 luvun alkupuolella piirtäjää ei lehdessä mainittu.
Touho ja Aku toimittajina Roopen omistamassa lehdessä oli ihan Touho - sarjojen vakioasetelma, jopa yleisin niissä.
Kun Al Hubbard loi Touhon tarkalleen v.1963 oli toimittaja - juonikehys jo mukana. 70 luvulla Tony Stroblin sarjoissa se oli vieläkin yleisempi teema.
Mutta Touho katosi pian 80 luvulle tultaessa. Tosin ainakin italialaissarjoissa esiintynyt paljon myöhemminkin, sekä pitkissä että sivun tai parin vitsisarjoissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Tykkäsin nuorena siitä missä Aku oli tullut riippuvaiseksi limusta ja oli lihonut. Iines yritti saada Akua lopettamaan jatkuvan limun juonnin. Aku pääsi limutehtaalle töihin säiliön valvojaksi, ja nukahti kesken työvuoron sillä seurauksella että valtavan suuri limusäiliö räjähti... Kävi ilmi että se olikin vain painajaisuni, mutta Aku säikähti niin paljon ettei enää halunnut juoda limua.
Aku oli ihan lihonut tuosta ja Iines laittoi dieetille. Akulla oli valvojana oma iso muki, jolla sai juoda niin paljon kuin halusi sihi-limua.
Olikohan tämä kertomus jokin kommentaari alkoholismin vaikutuksista. Koska ilmiselvästi kaljaahan se Aku siinä kittasi, mutta sitä ei vaan voinut lehteä lukeville tenaville sanoa suoraan.
Musta sihijuoma ei ole kaljaa vaan limua. Kyllä kofeiinipitoinen limukin koukuttaa, tiedän tämän henkilökohtaisesta kokemuksesta. Lisäksi se lihottaa, kuten akulle kävi. Ja jos juomassa olisi alkoholia, ei työkseen laitetta valvova saisi juoda sitä työaikanaan.
Tämä onkin pitkä tarina Aku - lehden kehityksestä. Mutta joskus toimittajat Tanskassa (jossa Suomeen tullut materiaali pitkään muuten päätettiin) päättivät että Akulla pitää olla myös pysyvä ammatti, kun niitä kaikenlaisia oli jo silloin niin paljon.
No ensimmäinen Akun ammatti oli tosiaan "kaljatehtaan apulainen", joka muutettiin siis vähän sen jälkeen margariinitehtaaksi. Mutta margariinitehdas oli myös aluksi nimeltään "Kissalan margariinitehdas" tai jotain vastaava, joka liittyi oikean tapaukseen jossa muistaakseni Turussa oli margariinitehtaan johtaja joutunut eroamaan kun margariinissa oli käytetty kissanrasvaa !! Tämä on siis oikea tapaus 1960luvulta, mutta silti margariinitehdas pysyi vuosikymmeniä Akun nk.virallisena työpaikkana :O
https://fi.wikipedia.org/wiki/Margariiniskandaali
En nyt muista nimiä, mutta niissä tummahipiäisten apinoiden alkuasukaskylissä vierailut (syystä tai toisesta) jääneet mieleen. Ne on tosin poistettu uusintapainoksista kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirviön jalanjäljet, se on se Mikki Hiiri -seikkailku mitä tuossa ylempänä tarkoitin. En silti muista sitä Mikin vihollisen nimeä, sitä ilkeää papukaijahahmoa.
Nyt muistin! Velmu Viurusilmä :D
Velmu Viurusilmä on ainakin englantilaisen nimensä perusteella kotka eikä papukaija. Alkuperäisnimi on siis Emil Eagle.
Ankronikka: Kadonneen lampun metsästäjät . Löytyy sekä lehtenä, että animaationa.
Vierailija kirjoitti:
Carl Barksia ja Don Rosaahan nuo pääsääntöisesti ovat. Barksilta Vanhan linnan salaisuus on aika huippu, samoin Koralliluolan ja Tuomiokurkun kummitukset.
Don Rosaa täytyy ylistää varsinkin Roope Ankan elämänkerrasta, mutta parhaiten jäi mieleen Rosan Kalevala-kertomus. Varmaan syistä, jotka on täällä meillä helppo ymmärtää.
Marco Rotalle hatunnosto Augustus Ankan viikinkiajan seikkailuista. Hyvin tunnelmallisia.
Ankka-seikkailujen ulkopuolelta jäi mieleen Superhessu-tarina Hikinen loma, jossa Superhessu ottaa kerralla mittaa Ankkalinnan koko voimansa yhdistäneistä rikollisista Italian Pisan maisemissa, kun rikolliset päättävät naamioitua Superhessuiksi mustatakseen hänen maineensa.
Lisäksi Karhukoplaa kohtaan on pakko tuntea tiettyä sympatiaa. Jatkuvista takaiskuista huolimatta he vain jaksavat yrittää. Ja taparikollisiksi Karhujen toimintatavassa on tiettyä kunniallisuutta. He esimerkiksi uhkailevat aseilla vain hyvin harvoin, eivät juurikaan kiristä panttivangeilla ja kaiken kaikkiaan pyrkivät pitämään touhunsa oman porukan sisällä. Ja jos/kun he jäävät kiinni, he kärsivät seuraamukset, eivätkä yritä kiistää syyllisyyttään. Paras Karhukopla-tarina lienee kertomus jossa Karhut yrittävät turhaan murtautua Roopen rahasäiliöön sen jälkeen, kun Roope automatisoi koko turvajärjestelmät ja potkii pellolle kaikki vartijansa. Karhut löytävät lopulta kriittisen heikkouden, pääsevät säiliöön sisään ja ovat onnistua ryöstössään, kunnes irtisanotut vartijat palaavatkin laittamaan asiat järjestykseen.
Löytyykö jostain luettelo noista Rotan "Augustus Ankka" - sarjoista?! Ensimmäinen taisi olla nimeltään "Viikinkien vastustaja" ja oli 83 vuosikerrassa joka tuli siis suomeksi silloin. Niitä julkaistiin joskus jo edesmenneessä Roope - setä lehdessä, mutta ei kaikki olleet ihan mielesäni saman tasoisia, kun kronologisesti ehkä ensimmäiset. Silti kiinnostaisi jos joku löytää listan ja/tai kronologian noista sarjoista?!
Höpsismi näyttää tien 😅.En muista missä numerossa oli ehkä jo 1970- luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aku Taikaviitta.
Taikaviitan syntytarina taskukirjassa. Todella pähee tarina, löysin tämän jälkeen vasta Lepakkomies ( kyllä, ilmestyi Suomessa tällä nimellä, ei Batmanina ) - sarjakuvan ja ihmettelin aluksi, että tämähän on joku Taikaviitta-kopio :)
Itse tykkään myös Taikaviitasta ja hauska miten joskus tekijät muistelevat tuota Taikaviitan alkua, kun vaikka Aku taisteleekin nykyään enemmin pahiksia vastaan kuin jekkuilee Taikaviittana, niin välillä hän pistää vermeet päälle jos pitää tasata tilit joko Roopen tai Hannun kanssa.
Tykkään myös tuosta Taikaviitan edeltäjän, Fantom Ankan tarinoista.
Taikaviitan keksijä ja ensimmäisten tarinoiden kirjoittaja Guido Martina kai oikeasti loi hahmon "disneyn batmanniksi" siis vaikutteita otti. Ne alkuperäiset ensimmäiset Taikaviitta sarjat oli tosiaan huomattavasti jännempiä ja huumoria oli vähemmän kuin myöhemmissä. Martina kirjoitti tosiaan myös muunlaista sarjakuvaa kuin Disneyn.
Höpsismi näyttää tien 😅.En muista missä numerossa oli ehkä jo 1970- luvulla.
Seiniin muurattiin eläviä ihmisiä, joista tuli sitten luurankoja.