Miksi ajattelet, että parisuhteen pitäisi "edetä" johonkin?

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmiset sekoittavat biologian ja oikean rakkauden. Me ollaan ohjelmoituja eliöitä lisääntymiseen eli seurustelu-naimisiin-lapset tukee meidän eläinlajin jatkumista. Sitten kun ihmiset ovat saaneet nuo kyseiset asiat, he usein eroavat; eliön tehtävä hoidettu.

Oikea rakkaus on juuri sitä, kun toista ihmistä ei tarvi erityisesti mihinkään, seura ja möllötys yhdessä riittävät.

Eroamista ei ole ohjelmoitu. 

Ennen lapsia syntyi niin kauan, kun se oli mahdollista, jolloin yleensä lasten vartuttua jo vanhemmat alkoivatkin jo kuolla. 

No minä en halua kihloihin, naimisiin enkä muuttaa yhteen, mutta haluan silti, että suhde tavallaan etenee - eli syvenee. En koe kaikkein antoisimpana sellaista kevyttä tapailua, jossa vain pidetään hauskaa. Haluaisin kuitenkin syvällisen ihmissuhteen, jossa tunteet syvenevät ja yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyy. Eikä siihen muuta syytä ole kuin se, että se on minusta antoisampaa ja saan sellaisesta suhteesta enemmän sisältöä elämääni.

Olen ehkä aika vanhanaikainen ihminen. Mulle oli selvää että kun tapasin miehen jonka kanssa halusin elää loppuikäni, muutettiin yhteen, mentiin kihloihin ja myöhemmin naimisiin, sitten lapset. Meillä asiat eteni vauhdilla, mies muutti mun luo 1pv tutustumisen jälkeen ja 2kk kuluttua oltiin kihloissa, vuoden kuluttua raskaana. Ja niin siitä sitten asiat on edenneet.

Jos mies silloin olisi jarrutellut, olisin ajatellut ettei hän olekaan minua varten. 

Ei kai sen "pidä", jos molemmat on tyytyväisiä. Itse haluan jakaa arjen ja elää yhdessä toisen kanssa sitten, kun ollaan tutustuttu paremmin ja jos ihminen tuntuu sellaiselta, jonka kanssa haluan elää. Eli silleen haluan suhteen etenevän siihen yhteiselämään.

Jos en haluaisi perhettä, niin erillään asuminen varmaan toimisi, kun olen aika itsenäinen. Haluaisin kuitenkin kumppanin jakamaan arkea ja perheeseen lapsia lapsia, eikä lapsiperhearki toimisi hirveän hyvin kahdessa kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä aika vanhanaikainen ihminen. Mulle oli selvää että kun tapasin miehen jonka kanssa halusin elää loppuikäni, muutettiin yhteen, mentiin kihloihin ja myöhemmin naimisiin, sitten lapset. Meillä asiat eteni vauhdilla, mies muutti mun luo 1pv tutustumisen jälkeen ja 2kk kuluttua oltiin kihloissa, vuoden kuluttua raskaana. Ja niin siitä sitten asiat on edenneet.

Jos mies silloin olisi jarrutellut, olisin ajatellut ettei hän olekaan minua varten. 

Niin, tässä sen huomaa kuinka erilaisia tuntemuksia ja kai lopulta enemmän ja vähemmän tuurissakin kiinni, miten tai kuinka asiat lopulta etenevät. - Juuri nyt kun elän ja olen sinkkuna, niin vaikka halipula ja öheisyyden kaipuu on välillä, mitä on, niin saattaa olla, että naisen kannattaisi ohjata minut hoitoon, jos vuorokausi tutustumsien jälkeen alkaisi puhumaan kihloista tai yhteen muutosta, vaikka olisimme jo ennättäneet selvittää vaikka mitä mieltä olemme kumpikin laps(ie)n saannista tai miten haluaisimme asua, jos kaikki olisi mahdollista(...)

Mutta on toisaalta käsittämätöntä, miten jodienkin kanssa asiat vain lähtevät lentoon ja rullaamaan ni-in nopeasti ja kitkattomasti kun sitten taas on hieitä, jota on tuntenut ja tiennyt enemmän ja vähemmän hyvijn ja vaikka on selvää, ettei 99% varmuudella ei todennäköisesti ikinä tule tapahtumaan mitään "syvällisempää" suhteessamme, niin silti sitä ei oikein aina tiedä miten tai kuinka heidän rinnalla tulisi olla.

Sinkkumies

Kyse on pohjimmiltaan epävarmuudesta, luo jotain valheellista turvallisuuden tunnetta kun suhdetta pusketaan eteenpäin siihen sitovampaan suuntaan. Kun lopulta ollaan naimisissa ja asutaan yhdessä niin kuvitellaan että se kestäisi ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

No minä en halua kihloihin, naimisiin enkä muuttaa yhteen, mutta haluan silti, että suhde tavallaan etenee - eli syvenee. En koe kaikkein antoisimpana sellaista kevyttä tapailua, jossa vain pidetään hauskaa. Haluaisin kuitenkin syvällisen ihmissuhteen, jossa tunteet syvenevät ja yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyy. Eikä siihen muuta syytä ole kuin se, että se on minusta antoisampaa ja saan sellaisesta suhteesta enemmän sisältöä elämääni.

No miten se sitten etenee jos et halua mitään noita eteneviä asioita?

Mä olen yli 40 enkä enää kyllä haluaisi naimisiin enkä muuttaa samaan asuntoon. Helppo lopettaa suhde, jos siltä tuntuu. 

Kysy exältäni

Vierailija kirjoitti:

Mä olen yli 40 enkä enää kyllä haluaisi naimisiin enkä muuttaa samaan asuntoon. Helppo lopettaa suhde, jos siltä tuntuu. 

Rusinat pullasta. Molemmat siivoavat omat asuntonsa ja pesevät pyykkinsä. Ei tarvitse hoitaa toisen lapsia eikä nähdä ilkeää anoppia, eikä tarvitse kestää miehen kavereita. Vietetään ainoastaan aikaa kahdestaan silloin kun sopii. 

Ei epäonnistuneita kamalia hääkuvia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä en halua kihloihin, naimisiin enkä muuttaa yhteen, mutta haluan silti, että suhde tavallaan etenee - eli syvenee. En koe kaikkein antoisimpana sellaista kevyttä tapailua, jossa vain pidetään hauskaa. Haluaisin kuitenkin syvällisen ihmissuhteen, jossa tunteet syvenevät ja yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyy. Eikä siihen muuta syytä ole kuin se, että se on minusta antoisampaa ja saan sellaisesta suhteesta enemmän sisältöä elämääni.

No miten se sitten etenee jos et halua mitään noita eteneviä asioita?

Se saattaa jäädä esimerkiksi kaveruus tai ystävyys asteelle. - Itse olen joskus miettynyt, että onko esim yksi syy ikisinkkuuteni se, että en ole osannut johdatella tai muutoin luoda / antaa ymmärtää, että haluaisin hänen kanssaan seksiä. - Toisaalta en ole en ole ollut siihen myöskään itse valmis tai halukas aina sillä hetkellä kun nainen on sitä halunnut minun kanssani.

Lopputuloksena minusta ja hänestä on parhaimmassa tai pahimmassa kuinka vain tullut kaverit tai joitain kertoja jopa ystävät.

Toki suhteemme, jos sellaista nyt oiekin koskaan on ollutkaan on saattanut hiipua ja lakaistua niin, ettei myöhemmin olla oltu missään tekemisessä. Elämä jatkuu. Mutta sen jälkeen kun on käynyt selväksi, että meidän on fiksuinta edetä jotenkin muutoin kuin edetä tai yrittää edetä keskinäiseen parisuhteeseen, niin en kärtä tai halua ajatella yhtään kaveriani tai yshtävääni pottentiaalisena seksikumppanina.

Eri

Olen kyllä tietoinen, että joillakin on erialsia viritelmiä ja säätöjä, missä suhteessa tois(t)en kanssa ei välttämättä ole yhtään mitään muuta yhteistä kuin jaettu seksi säännöllisen epäsäännöllsiesti. Mutta tällaiset viritykset ja säädöt eivät ole minua varten.

Tiedän myös, että jodienkin parisuhde on saattanut syntyä kaveruuden ja ystävyyden syvetessä pikkuhiljaa. Mutta jotta niin voisi käydä, niin siihen ei riitä vain jomman kumman halu edetä parisuhteeseen vaaan siihen tarvitaan yhtälailla enemmän ja vähemmän molempien halua sekä toivetta ja pyrkimystä edetä sitä kohti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä aika vanhanaikainen ihminen. Mulle oli selvää että kun tapasin miehen jonka kanssa halusin elää loppuikäni, muutettiin yhteen, mentiin kihloihin ja myöhemmin naimisiin, sitten lapset. Meillä asiat eteni vauhdilla, mies muutti mun luo 1pv tutustumisen jälkeen ja 2kk kuluttua oltiin kihloissa, vuoden kuluttua raskaana. Ja niin siitä sitten asiat on edenneet.

Jos mies silloin olisi jarrutellut, olisin ajatellut ettei hän olekaan minua varten. 

Niin, tässä sen huomaa kuinka erilaisia tuntemuksia ja kai lopulta enemmän ja vähemmän tuurissakin kiinni, miten tai kuinka asiat lopulta etenevät. - Juuri nyt kun elän ja olen sinkkuna, niin vaikka halipula ja öheisyyden kaipuu on välillä, mitä on, niin saattaa olla, että naisen kannattaisi ohjata minut hoitoon, jos vuorokausi tutustumsien jälkeen alkaisi puhumaan kihloista tai yhteen muutosta, vaikka olisimme jo ennätt

Ehkä kyse onkin uskalluksesta heittäytyä. Ja toisaalta päätöksestä, tahtomisesta. Molempien.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on pohjimmiltaan epävarmuudesta, luo jotain valheellista turvallisuuden tunnetta kun suhdetta pusketaan eteenpäin siihen sitovampaan suuntaan. Kun lopulta ollaan naimisissa ja asutaan yhdessä niin kuvitellaan että se kestäisi ikuisesti.

Kyllä kyse on pohjimmiltaan siitä, että halutaan päästä kippaamaan jääkaappi pohjia myöten suuhun ja sen voi turvallisin mielin muiden nautintojen (kuten oluen juonnin) lisäksi toteuttaa sitten kun ollaan täysin sitouduttu toisiinsa. Muutenhan siinä olisi risk että toinen häipyy jos äityy nautiskelemaan elämästä liikaa ja suhde on jollain moro-tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Yleisin syy taitaa olla, jos haluaa/halutaan lapsia. Jos ei halua perhettä perustaa niin suhde pysyy tuoreena parhaiten, kun ei muuteta yhteen vaan nautitaan vaan suhteesta ja toisesta. 

Ja sitten kun alkaa kyllästyttää, siirrytään nauttimaan jostain toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Yleisin syy taitaa olla, jos haluaa/halutaan lapsia. Jos ei halua perhettä perustaa niin suhde pysyy tuoreena parhaiten, kun ei muuteta yhteen vaan nautitaan vaan suhteesta ja toisesta. 

Olen aina ihmetellyt näitä "suhde pysyy tuoreena kun ei nähdä usein" -kommentteja. Itse haluan tavata rakastani usein, jakaa arjen, asua hänen kanssaan. Ja meillä mieheni kanssa onkin erittäin hyvä suhde, emmekä halua olla erossa edelleenkään. 

Miksi haluaisin pitkän hyvän suhteen "pysyvän tuoreena", kun se oikeasti on jo pitkä, hyvä, vakaa suhde? Moni sanoo että kun asuvat puolison kanssa vaikka töiden takia erillään niin pitkäkin suhde pysyy hyvänä ja tuoreena. Mitä sillä siis tarkoitetaan? Yhdessäkö ei menisi hyvin, mutta kun nähdään harvoin, on mukavaa? Kyllä mieluummin pidän nykysuhteen, kuin jonkun "tuoreen". Vai tuleeko tässä sekin eroavaisuus ihmisten kesken, että joillekin se uuden, tuoreen? rakkauden huuma on Se Juttu?

Toki ihmisillä on erilaiset elämäntilanteet ja ihmisen ikäkin usein vaikuttaa siihen miten se parisuhde etenee, mutta kyllä minä ainakin haluan, että parisuhde etenee ja syvenee johonkin vielä parempaan. 

Mihin se tästä muka etenisi? Naimisissa ollaan oltu yli 15 vuotta. Yhteinen hauta on seuraava askel.

Jotta tunnistat sen narsistin ja ymmärrät lähteä ajoissa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska moni haluaa lapsia ja lapsille turvallisen perhekuvion. 

Toisin sanoen suurin osa haluaa suhteen etenevän sellaiseksi, että on tarkoitus pysyä yhdessä ja asua yhdessä, jolloin lapsille on turvallista syntyä. 

Miksei ap tätä tajua.

Ainakin naisilla aika kuluu ja lasten hankkimista ei voi kovin kauaa siirtää. Jollei suhde etene, kannattaa lopettaa, jotta jää aikaa etsiä parempi suhde. 

Iso osa naisista ei halua lapsia. 

Vauva(ton) palstan velakuplassa voi siltä näyttää.

Olen ihmetellyt miksi velat haluavat käydä täällä vauvapalstalla  julistamassa lapsettomuuttaan. Lähes kaikilla työkavereilla ja ystävillä on lapsia.