Jos kyllästyy ihan totaalisesti omaan työhönsä, pystyykö sitä samaa enää jatkamaan?
Kokemuksia? Lähes vuoden verran oma työni on tuntunut ihan pakkopullalta. Aluksi hetkittäin, nyt toivon joka tunti töissä olevani jossain muualla. Ei kiinnosta enää, en halua kehittyä tässä, en halua lukea työhön liittyviä uusia julkaisuja tai seurata alan muita tekijöitä. Tämä on työ, josta vuosia sitten haaveilin ja olin niin innostunut kun pääsin sitä tekemään. Mutta tilanne on nyt tämä. Onko todella edessä työnkuvan tai koko alan vaihto? Vai voiko tästä vielä palautua, voiko kyllästymisen ja suorastaan inhon työtä kohtaan unohtaa?
Kommentit (8)
Kannattaa etsiä muita töitä tai lähteä opiskelemaan.
Mieti mitkä asiat nykyisessä työssä erityisesti ottaa hermojen päälle ja mieti onko niille realistisesti tehtävissä mitään. Oletko muuten persoona joka tylsistyy helposti?
Oma työni sisältää todella rasittavia aspekteja; olen tietyt päivät kuukaudesta aina töissä ja pitkiä päiviä. Tukiverkostoa, apua ja neuvoa ei ole. Vastuu on kova mutta olen epävarma osaamisestani. Stressi on kovaa ja en voi delegoida tehtäviä kenellekään. Pelkään tekeväni virheitä ja olen äärimmäisen stressaantunut. Työn hyvä puoli onkin sitten se että roolissa oleminen palvelee kieltämättä egoani ja koin alemmuuden tunteita ollessani vähemmän vaativissa hommissa aiemmin. Myös kompensaatio on niin hyvä että tiedän että työpaikan vaihto tarkoittaisi helposti parin tonnin ansionmenetystä kuukaudessa. Olisitko itse tekemään isoja uhrauksia muilla rintamilla?
Teen töitä paljolti yksin, vastuuta on paljon. Alalla on ollut jo pitkään vähän negatiivinen vire. En ole tyytyväinen palkkaani suhteessa tähän vastuun määrään. Saman tienaisi paljon kevyemminkin. Ja olen kai uupunut, mutta en ole varma johtuuko se nimenomaan työstä. Fyysinen terveyskin jo kärsii, siis on stressiä ja unettomuutta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Teen töitä paljolti yksin, vastuuta on paljon. Alalla on ollut jo pitkään vähän negatiivinen vire. En ole tyytyväinen palkkaani suhteessa tähän vastuun määrään. Saman tienaisi paljon kevyemminkin. Ja olen kai uupunut, mutta en ole varma johtuuko se nimenomaan työstä. Fyysinen terveyskin jo kärsii, siis on stressiä ja unettomuutta. Ap
Kuulostaa aika klassiselta burn outin alulta. Jos saman palkan saa helpommallakin, alkaisin katsella muita töitä.
Vaikeaa on kun tietyn pisteen ylittää. Itse hyväksyin että ei minun tarvitse kehittyä enää työssäni ja riittää kun hoidan vain työni ja sillä siisti. Tavallaan siis downshiftasin ja pidin oman työpaikkana. On myös sellainen olo että jos saisin lähtöpassit töistä ei haittaisi yhtään. Ihan ok tilanne minulle, työnantajalle toki vähän huonompi. Muuten olisin palanut loppuun.
Kävin välillä tekemässä muuta, kevyempää työtä ja sitten pari vuotta levänneenä palasin tekemään vanhaa työtäni, mutta muutama asia toki onneksi ehti muuttua enkä tee kaikkea mitä ennen.
No minä en pystynyt.
Toki jatkan muissa töissä.