70-luvun lapset. Miten me pysyttiin niin meluttomina ja huomaamattomina ?
Kommentit (17)
Äitiysloma vain 3 kk ja sitten töihin. Ei me oltu kun satunnaisesti jossain Stockalla ostoksilla ja syömässä.
Nykyään, kun ollaan enemmän kotona lasten kanssa, niin silloin kaupungillakin ja julkisissa liikkuu enemmän perheitä.
Jos taas puhut ihan kotioloissa olosta, niin kyllä meillä oli kuri ja vanhempia kunnioitettiin digtaattorin tavoin.
-72
Itse ainakin olin paljon enemmän ulkona kuin nykyajan lapset. Joka päivä, ellei pakkasta ollut tuhottomasti, olimme ulkona tuntikausia. Eikä ollut tätä tavaratulvaa, ei osattu vaatia sitä tätä ja tota. Olimme lapsia pidempään, leikimme ja olimme siellä pihalla.
Itse ainakin olin paljon enemmän ulkona kuin nykyajan lapset. Joka päivä, ellei pakkasta ollut tuhottomasti, olimme ulkona tuntikausia. Eikä ollut tätä tavaratulvaa, ei osattu vaatia sitä tätä ja tota. Olimme lapsia pidempään, leikimme ja olimme siellä pihalla.
Itse ainakin olin paljon enemmän ulkona kuin nykyajan lapset. Joka päivä, ellei pakkasta ollut tuhottomasti, olimme ulkona tuntikausia. Eikä ollut tätä tavaratulvaa, ei osattu vaatia sitä tätä ja tota. Olimme lapsia pidempään, leikimme ja olimme siellä pihalla.
Olimme aikamoiset melukylän kakrut, tottahan kaupoissa osattiin käyttäytyä. Mutta pihaoloissa !!!!
Me olemme vm 73-76 eikä meillä ollut mitään pelkoa tms. kotona. kolmesta lähti kyllä ääntä ja vilskettä. Vanhemmat leikkivät kanssamme kun ehtivät.
Pihalla en sitten ollutkaan hiljaa. Kaverimme kanssa kiusasimme ihmisä mitä erinäisimmillä tempuilla ovikellojen pimpotteluja hammastahnajekkuja, vedellä täytettyjä karkkipusseja pudoteltiin ihmisten päihin jne..agressiot purkautu kai muihin.
oltiin kyllä tosi meluisia. Kurista huolimatta.
Kämpätkin oli silloin (Helsngissä) pieniä/ asuttiin ahtaammin: 12 neliötä/ perheenjäsen oli ihan tavallinen asumis" väljyys" , esim. nelihenkinen perhe ja 50 neliön kaksio, eikä kukaan mitenkään kummeksunut sitä
Me olemme 70-lukulaisia ja aivan normaalisti elettiin lapsiperhe-elämää johon myös melua ja vilskettä kuului. Ei meillä tarvinnut pelätä ja olla hiljaa kurin alla.
Vierailija:
Me olemme 70-lukulaisia ja aivan normaalisti elettiin lapsiperhe-elämää johon myös melua ja vilskettä kuului. Ei meillä tarvinnut pelätä ja olla hiljaa kurin alla.
Me oltiin kaverien kanssa ainakin todella paljon ulkona " meluamassa" eli ihan normaaleja leikkejä. Nyt tuntuu että sitä vapaata olemista oli loputtomasti. Ja iltapäivisin kaikkien vanhemmat olivat töissä, rampattiin sitten välillä milloin kenekin kotona leikkimässä. Oltiin niitä kuuluisia avainkaulalapsia, mutta en muista että se olisi ollut yhtään ankeata.
Tuntuu että nykyään lapset on niin ohjelmoituja harrastuksissa ja muissa menoissa menemään, ettei sellaista vapaata aikaa ole. Ja jos on, pelataan pleikkaa...
hilluttiin pihalla niin paljon kun vaan huvitti. Jopa n. 3-vuotias pikkusiskokin vedetiin mukaan joka paikkaan. Siis iltamyöhälle läheisessä leikkipuistossa. hyvä jos kipeenä maltettiin olla kotona..
Meillä oli lämminhenkinen, rakastava koti, kävi paljon vieraita (lähinnä serkkuja perheineen) ja kyläilimme samoin vuorostaan usein. Kuri ei ollut mitenkään ankara, mutta vanhempien kunnioitus jo luonnostaan ihan eri luokkaa kuin nykypäivänä.
Samaten täällä, metsissä ja pelloilla rymyttiin illat pitkät, viikonloppuisin päivätkin. :) Sisällä tehtiin majoja, leikittiin barbeilla, luettiin, piirrettiin paperinukkeja ja katsottiin telkkarista pikku kakkosta ja Disneyn ohjelmia. Muistan hämmästykseni, kun näin ensi kertaa ihmeellisen koneen, jolla sai itse päättää, milloin lastenohjelmat alkavat (videot)! Tietokone paljon myöhemmin oli vielä suurempi ihme. Pelasimme serkkujen luona Pacmania silmät suurina.
Kavereitten kanssa ei soiteltu, vaan vierailtiin. Puhelinta käytettiin vain tarpeen mukaan, isä varsinkin paheksui jos rahaa tuhlattiin joutavaan lörpöttelyyn jonka voi hoitaa livenäkin. ;)
En tiedä, vieläkö nykyään uskaltaisi laskea lapset juoksemaan tuntikausiksi omille teilleen pitkin metsiä, vaikka olisi kännykätkin. Monet kerrat eksyttiin hankiaisella metsään ja siinä olikin seikkailut ehtiä kotiin ennen kuin lumi alkaa upottaa tai tulee pimeä. Aina kuitenkin perille löydettiin.
Varmaan nykylapsille tekisikin ihan hyvää, jos tv ja tietokone karsittaisiin minimiin ja tyrkättäisiin ne leikkimään keskelle korpea joksikin aikaa. ;) Ja kuluisi sitä energiaakin ihan eri tavalla...
Se on kuulkaas aika erilainen se mielikuva, millainen on ollut, ja mikä oli todellisuus... Kysykääpä vanhemmiltanne, kuinka meluttomia olitte. ;)
Itse kyllä muistan äitini useampaankin otteeseen komentamassa meitä hiljaiseksi, joten eiköhän oltu ihan samanlaisia hulivilejä kuin oma lapsi nykyään. Meillä ei tosin pidetty lapsia pelolla hiljaisena!
ja en muista että ois ollut edes sellaista mahdollisuutta että ois voinut olla meluava tai tottelematon. siis sitä ruokaa syötiin mitä pöytään eteen kannettiin tai sitten olit ilman. karkkia ei ostettu, äiti leipoi kerran viikossa pullaa tms josta sitten ehkä sai muutaman ja loput pakkaseen, enkä muista että olis ollut yhtään ikävä lapsuus.
En minä eikä mun sisko ainakaan pysytty meluttomina, hiljaisina tai siisteinä.