Olisikohan mun hyvä olla yksin?

Oletko varma ettei mitään ole enää tehtävissä? " anele" armoa ja yrittäkää uudelleen...

Kannattas tosiaan mietiskellä et mikä saa sut käyttäytymään noin -Surullista

sitä ollaan mietitty ihan terapiassa asti, mut aina käy samanlailla. Nyt vielä kun on lapsetkin mukana tässä niin jotenkin alkaa olee jo todella sairasta tää mun touhu.. :(

" Mä oon tällainen" ei ole mikään selitys oikeasti. Tee jotain, hae oikeasti apua jos haluat muutoksen.

Mulla on diagnosoitu " epäkypsä persoonallisuus" . Tällä verukkeella lääkärit selittää mun käytöksen.



Kai tähän on montakin syitä. Tässäkin suhteessa olin 3vuotta uskollinen ja sit pam, pilasin kaiken.

Sinun kaltaisia miehiä on paljon. Olisit nyt hyvä ihminen tehnyt vaan abortin! Nyt pilaat oman, lastesi ja miehesi elämän koska et itsekkäistä syistä voi tehdä aborttia. Vai oletko katsonut liikaa Dr Philiä? Suomessa saa käyttää ehkäisyä.

Oletko tosi impulsiivinen ja " ajattelematon" , etkö ajattele etukäteen seurauksia vai etkö välitä? Vaikuttaako muihin ihmissuhteisiin?



Miksi petit miestäsi? Oliko se vaan ajattelemattomuutta, kyllästyitkö tai oliko ongelmia suhteessa?



Tosi ikävä juttu teille kaikille. :(

ja onneksi oppinut jotain ...Osaan olla nykyään kiitollinen pienistäkin asioista ihmissuhteessa ja en missään hinnassa pilais itsekkyydelläni ymLiian paljon menetettävää ...Mutta koulu on käyty

lääkitys. Tuttavaperheessä tuli lähes ero toisen osapuolen käyttäydyttyä aina vaan uudestaan " epäkypsästi" . Nyt perhe voi hyvin ja tää henkilö ajatuksia koostavalla lääkityksellä ja käy terapiassa. On itsekin helpottunut kun ei tiennyt miksi käyttäyty miten käyttäytyi.

Olen tosi itsekäs, kova suustani ja vastuuntunnoton. Teen asioita hetken mielijohteesta ja kadun sitten myöhemmin.



LUulin että " ongelmat" olivat poissa kun kohtasin tämän nykyisen/entisen mieheni, mutta näin vaan taas kävi. Toki itse tein ratkaisuni kun suhteen aloitin toiseen mieheen, mutta sitä en tiedä mikä tähän tilanteeseen taas johti. Kai se on jotain kyllästymistä elämään vaikka kaikki näyttikin nyt hyvältä. Unelmien koti, ihanat lapset, koira ja hyvä mies joka sai vielä hyvin työnkin. Pieniä ongelmia oli suhteessa kyllä, mutta ei mitään maata kaatavaa ja moni ei pitäisi niitä edes ongelmana. Etinkö mä jotain täydellistä miestä sit tai elämää.. En mä keksi mitä tää on.. :/

Mitä vaadit toiselta - täytätkö itse myös samat vaatimukset?

Itsekkäät ihmiset luulevat saavan maailman pyörimään heidän ympärillään - ja toisten tanssimaan heidän pillinsä mukaan mutta mitä tilaa-sitä saa : (

Mun yks kaveri oli samanlainen ja kärsi siitä tosi paljon. Se vaihtoi aina kun kyllästyi ja usein jäi kuitenkin kaipaamaan niitä vanhoja, etenkin jos ne löysi jotain parempaa ja hän ei enää kelvannutkaan.



Sitten se ei vähään aikaan saanutkaan ketään. Se teki mun kaverille hyvää, alkoi ajatella asioista ihan eri tavalla. Ehkä säkin vielä opit! :)





t:14

Nyt en muuta tee kun itken ja ikävöin. Kadun tätä enemmän kun mitään elämässäni tekemiäni virheitä. Tuskin toivun koskaan.

Tosin olen 23, yksi lapsi ja pari " pitkää" ja monta lyhyempää suhdetta takana. Kun erosin lapseni isästä murruin täysin ja pääsin terapiaan. Mun todettiin olevan tunne-elämältäni epävakaa ja diagnosoitiin impulsiivinen persoonallisuus häiriö. Ja edeltävässä hyvin vahvoina piirteinä huomionhaku ja uutuuden viehätys. Lisäksi mun epävakaisuuden todettiin olevan hyvin lähellä kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Sain lääkityksen jota söin yli puoli vuotta. Lääke oli epilepsia lääkkeeksi kehitetty lääke joka hillitsee aivojen impulsseja. Teki mulle ihan hyvää. Lisäksi aloitin pitkä terapian ensin kolme kertaa viikossa, nykyisin vain kerran.



Ongelmistani kumpuavia päihdeongelmia hoidatan päihdepolilla ja käymme perheneuvolassa, josta saan apua siihen, että miten olen lapseni kanssa tasapainoinen.



Nyt on yli vuosi terapiaa takana ja sitä jatkuu vielä ainakin puoli vuotta. Lääkitys autto hyvin alussa nyt olen kongitiivisen terapian avulla oppinut tiedostamaan yllykkyiden lähteitä ja hillitsemään niitä. Lisäksi olen päässyt täydellisyyden hakemisesta lähes kokonaan eroon. Impulsiivisuus on vieläkin vahva piirre, jonka olen oppinut siirtämään luovaan käyttöön ja opintojen eteenpäin viemiseen. Uutuuden viehätystä ruokin erilaisilla tavoitteilla, uusilla sisustuksilla, vaatteilla yms. Olen esimerkiksi tehnyt ensi vuodelle uutuus tavoitteita. Yhtenä tavoitteena on kokeilla kahta uutta urheilulajia ja käydä tanssikurssi nykyisen poikaystäväni kanssa.



Näiden kaikkien lisäksi olen käynyt menneisyyttäni läpi ja antanut itselleni anteeksi. Jotenkin rangaitsin itseäni aina kun romutin suhteeni. Tämän tajuttuani piti vain antaa itselleen anteeksi omat menneet virheensä (ei ollut helppoa). Eli vaikka olen mokaillut paljon, niin ansaitsen silti olla onnellinen. Tätä kautta syntyi myös pieni orastava itsearvostus ja kunnioitus, joka sai ottamaan enemmän vastuuta ensin itsestä ja sitten myös muista.



Myös fyysistä terveyttäni pyrittiin parantamaan. Huomattiin, että elimistöni on erittäin herkkä alkoholille ja muille päihteille, sekä kofeiinille ja myös sokeritasapainon vaihteluille. Syön nykyään säännöllisesti niin ei tule näitä kohtauksia, että kontrolli pettäisi kun pää on ihan jäässä nälästä. Lisäksi untani lisättiin ensin lääkityksellä, nyttemmin minua väsyttää ihan luonnostaan. Alkoholia juon nykyään hillitysti ja vain pienessä porukassa, sillä suuressa porukassa olo lisää ärsykkeiden määrää ja vaikeuttaa omien sisäisten tuntemusten kuulemista. Myös ehkäisy kapseli auttoi kun se tasoitti hieman hormooni vaihteluita.



Tulipas pitkä sepustus, jonka pointtina oli ehkä se, että HAE APUA!! ET OLE YKSIN!! Vaikka vain sinä voit ottaa vääristä teoistasi vastuun, niin silti et ole teoissasi täysin vastuullinen. Tukea todella paljon ja halauksia. Toivottavasti sinunkin tarinasi saa onnellisen lopun =)

Tunnistin paljon samoja piirteitä sinussa kun minussa on.



Minulla myös ollut alkoholin kanssa ongelmia(ja olisi nyttenkin jos antaisin itselleni luvan juoda), mutta ne liittyy enemmän tonne nuoruuteen nämä biletyshalut yms. Minulla myös ajoittaista masennusta ollut, mutta lasten saannin jälkeen olo on ollut helpompi. Tällä hetkellä en syö mitään lääkkeitä tietenkään kun olen raskaana, mutta tätä ennen minulla oli masennuslääkitys.



Pitää jatkaa terapiaa ja koittaa löytää apua tähän. Nyt vaan olen ihan rikki kaiken suhteen. Olen tietysti onnellinen raskaudesta jne., mutta surullinen että menetin taas yhden hyvän ihmisen elämästäni. Tämän suhteen rikkoutuminen on satuttanut minua tähän astisessa elämässäni eniten. Pelkään kovin toivunko tästä koskaan. Vahva yritän olla lasten takia ja onneksi olenkin aika vahva persoonaltani loppujen lopuksi. Elämä on kovin minua heitellyt pieneen ikään verrattuna, mutta jospa joskus toivun ja osaisin asettua.

Kannattaisi varmaan aloittaa se terapia uudestaan. Yritä löytää oikeasti sinulle sopiva terapeutti. Oma terapeuttini on mies, mistä on ollut yllättävän paljon hyötyä. Huomaan välillä puhuvani hänelle, kuin hän olis joku entisistäni. Saan siis käytyä hänen kauttaan tunteitani uudelleen läpi.



Lisäksi kun et pysty nyt syömään lääkkeitä niin kannattaa yrittää tota elämäntapojen parantamista. Eli syö oikein, liiku. Itse myös aloin sammuttamaan telkkarin useammin ja irtisanoin netti liittymän. Aloin lukemaan ja kuuntelemaan musiikkia. Löysin klassisesta musiikista paljon apua rauhoittumiseen.



Ja yksi hyvä harjoitus minkä terapeuttini opetti minulle voisi olla sinullekkin käyttökelpoinen. Elikäs illalla kun sulla on rauhallinen hetki niin rauhoita mielesi ja aloita laskemaan. Laske niin kauan kunne päähäsi tulee jokin ajatus (esim. kotihomma mikä pitäisi tehdä, mitä huomenna kaupasta yms.). Sitten lopetat ja koitat hiljentää mielesi ja aloitat alusta. Aluksi toi on muuten tosi vaikeeta sulkea ne sisäiset ärsykkeet pois. Pääsin ekojen viikkojen aikana johonkin kahteen tai kolmeen, nykyään ihan hyvin johonkin kolmeen kymmeneen. Tää harjoitus auttaa sua sulkemaan epätoivottuja impulsseja ja rauhoittumaan hetkeen.



Sit toinen hyödyllinen itsehoito keino on päiväkirja. Tunne päiväkirja nimenomaan. Eli joka kerta kun tunnet kiukustuvasi, harmistuvasi ilman mitään syytä tai impulssit saavat muuten vallan niin kirjoita tilanne ylös. Mulla oli esimerkiksi paljon sellasia tilanteita, jossa ajattelin ettei kukaan pidä musta. Hyvä esimerkki on se kun jos kävelin kahvilaan sisään ja yksi mun kavereista ei heti moikannut mulle niin ajattelin, että kukaan siellä ei halua mua sinne. Siitä seurasi ajatus, että ne kaikki vihaa mua, mistä seurasi ajatus, että koko maailma vihaa mua ja paljon muita tuulesta temmattuja juttuja. Aloin kirjottamaan näitä tilanteita ylös ja etsimään ajatuksilleni todellisuus pohjaa. Kun ei löytynyt mitään mikä tuki ajatuksiani tajusin niiden olevan oman pääni tuotetta. Kun täytin näistä ajatuksista ja niiden herättämistä tunteista tarpeeksi kauan päiväkirjaa opin katkaisemaan virheelliset ajatusketjut ajoissa ja näin poistamaan typerät tunteet, jotka yleensä johtivat impulsiivisiin tekoihin.



Tässä joitain vinkkejä toivottavasti osasin sepustaa edes jotenkin miten noi jutut toimii :)

Vierailija:

Takana lukuisia suhteita 26 ikävuoteen mennessä. Kolme yli 2-3vuoden suhdetta takana ja yksi vuoden suhde. Nyt eroamassa yhdestä jonka kanssa olin lähes 4vuotta.

3x2-3=6-9

1x1

1x4

=11-14

26-11=15

26-14=12

Vajaan vuoden mittainen suhde lähes täydelliseen mieheen, joka ensi kertaa sai minut ajattelemaan, että ehkä jopa rakastan häntä. Ja mitä minä teen, menen baariin ja lähden sieltä naimaan jotain vastenmielistä ääliötä, joka ei kiinnosta pätkän vertaa. Saan anteeksi, ja nyt sitten kuitenkin haluaisin heittää tämän loistomiehen pihalle. Hienoa ja erittäin loogista.