Tuttavaperhe perui lapsemme synttäreille tulonsa

ap

mutta kyllä meillä ainakin näitä peruutuksia tulee joka kerta. Törkeitä ja vähemmän törkeitä. Siksi en yleensä niin kauheasti hehkuttele etukäteen ja kutsun tarpeeksi, jotta varmaan on tarpeeksi kuitenkin. En tykkää, mutta realiteetit on nämä.



4

Ovat ilmeisesti muutenkin ' kaiken ottaa muttei mitään anna' -porukkaa:

Kuskasin meidän ja heidän lapsia kerhoon 2 x viikko melkein 2 vuotta ilman korvausta (enkä sitä odottanutkaan), koska rouvalla ei ollut autoa. Ja kun sitten syksyllä se auto oli, arvatkaa kuskasivatko vastapalveluksena meidän lapsia? Ei, eivät edes kyseneet ' kelpaisiko' kyyti! Siinä sitten köröteltiin peräkanaa kerhoon ja takaisin...

ap



ps. kiitos että saan purnata ;)

Toivottavasti näkevät tämän viestin ja ryhtyvät häpeämään.



Tuo juhlajuttu olisi voinut olla jotain muuta, vaikka iso perheriita, jonka jälkeen ei huvita lähteä ja sitten hätäpäissä keskitty joku syy. Mutta toi kerhokuskausjuttu oli jo aika paha.

Kyllä harmitti! Kyllä taisi kutsujaakin harmittaa, mutta antoi myöhemmin anteeksi. Meillä peruminen meni siten, että mieheni oli sairaana. Samana päivänä meille tuli kavereita tekemään vähän remonttia ja mieheni ei pystynyt nousemaan sängystä. Minä siis olin koko ajan auttamassa poikia remontin teossa. Kun oli enää tunti aikaa synttäreihin, remontista oli vielä paljon jäljellä ja mieheni houkutteli minut jäämään edelleen kotiin, jotta saisimme tehtyä työt loppuun. Hän ei luottanut, että pojat jatkaisivat loppuun saakka, mikäli minä lähtisin pois. Lopulta soitin ja peruin synttärit.