Helppo tapa jolla sain mieheni puhumaan
Lyhyesti taustaa: olemme eläneet viisi vuotta yhdessä, mitään kummempia ongelmia meillä ei ole ollut, mutta muutama viikko sitten mieheni muuttui vähän hiljaisemmaksi, oli selvästi alakuloinen ja stressaantunut, mutta väitti, että kaikki on ok.
Halusin auttaa, mutta milläs saat toisen puhumaan jos hän ei vaan halua puhua? Mietin jotain keinoa kunnes mieleeni pälkähti pari neuvoa jotka isoäitini aikanaan kertoi:
"Miehen elämässä on tilaa vain yhdelle naiselle, äiti tai vaimo."
"Äidin povi ja syleily on se mihin jokainen mies haluaa palata, vaikka eivät sitä myönnäkään."
Tuumailin hetken ja päätin kokeilla. Seuraavana päivänä kun mies tuli vähän myöhemmin töistä kotia, pyysin ja vein hänet makkariin ja laitoin hänet makaamaan päälleni pää sydäntäni vasten. Muutaman minuutin hän oli selvästi vielä kireänä kunnes sitten selvästi rentoutui. Silitin hänen päätä ja kysyin "että mikä painaa mieltä". Kului pari minuuttia, hän huokaisi muutaman kerran syvään ja alkoi sitten itse kertomaan - töissä oli työmäärä kasvanut paljon ja hänen äitinsä oli saanut rintasyöpädiagnoosin pari viikkoa sitten.
Vietimme vielä hetken siinä pienet torkut ottaen. Seuraavana päivänä mieheni oli selvästi helpottuneempi ja puheliammalla päällä ja kertoikin enempi asioistaan. Saa nähdä miten käy hänen äitinsä kanssa, toivottavasti hyvin.
Suosittelen kokeilemaan jos teidän mies tai poikaystävä ei jostain syystä puhu vaikka on selvästi huolissaan jostain. Heitä vähäksi aikaa pois mies-vaimo ajattelu ja ole hetken aikaa vain äidillinen henkilö hänelle, ulkopuolinen niin sanotusti.
Kommentit (23)
KERRANKIN ASIAA ALOITTAJALLA, kukapa ei joskus paijausta halua..
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vinkistä, tää menee kokeiluun vaikka inhoankin tuota ajatusta että aikuinen mies tarvii äitiä (tai äidin kaltaista olentoa). En pidä siitä että mies on kuin lapsi, mutta voihan tota hetken kokeilla jos tarve.
Jokainen meistä varmaan joskus kaipaa ihan vaan syliä tai olkapäätä ilman paineita.
Mistä te oikein kaivatte noita mieslapsia ja miksi kattelette niitä..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vinkistä, tää menee kokeiluun vaikka inhoankin tuota ajatusta että aikuinen mies tarvii äitiä (tai äidin kaltaista olentoa). En pidä siitä että mies on kuin lapsi, mutta voihan tota hetken kokeilla jos tarve.
Jokainen meistä varmaan joskus kaipaa ihan vaan syliä tai olkapäätä ilman paineita.
Joo, mutta ei ole ok että se toteutuu siten että pitää slkaa toisen äidiksi. Terveessä suhteessa on molemmin puolin läheisyyttä, syliä ja olkapäätä ihan miehenä ja naisena.
Vierailija kirjoitti:
Mistä te oikein kaivatte noita mieslapsia ja miksi kattelette niitä..?
Mistä lähtien miehille on ollut väärin haluta muitakin perustarpeita kuin naisilla? Läheisyys, se että toinen aidosti kuuntelee jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te oikein kaivatte noita mieslapsia ja miksi kattelette niitä..?
Mistä lähtien miehille on ollut väärin haluta muitakin perustarpeita kuin naisilla? Läheisyys, se että toinen aidosti kuuntelee jne...
Terve mies osaa hakea noita asioita puolisolta, ei puolisolta jonka pitää erikseen tekeytyä äidiksi. Tosi surullista myös jos noita asioita ei suhteessa ole miehelle tarjolla ihan päivittäisessä arjessa.
Aika erikoinen suhde teillä jos vaatii tuollaista ihme kikkailua ennen kuin toinen kykenee kertomaan äitinsä syöpädiagnoosista.
Mistä näitä puhumattomia miehiä riittää. Liian vahva äiti ollut?
Teidän naisten tulee muistaa että miehen malli on edelleen ahdas, moni mieluummin vie omat ongelmansa hautaan kuin avaa sydämensä.
Te akat ette tiedä miehistä tai miesten elämistä mitään.
Jos on huolia, työmäärää pitäisi vähentää töissä, ei kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoinen suhde teillä jos vaatii tuollaista ihme kikkailua ennen kuin toinen kykenee kertomaan äitinsä syöpädiagnoosista.
Etkö ole itse mennyt "lukkoon" jostain järkytyksestä tai stressaavasta tilanteesta? Eihän tietenkään kaikki mene, mutta me reagoidaan niin eri tavalla eri asioihin. Jollekin voi olla vaikka koiran kuolema todella paha tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoinen suhde teillä jos vaatii tuollaista ihme kikkailua ennen kuin toinen kykenee kertomaan äitinsä syöpädiagnoosista.
Etkö ole itse mennyt "lukkoon" jostain järkytyksestä tai stressaavasta tilanteesta? Eihän tietenkään kaikki mene, mutta me reagoidaan niin eri tavalla eri asioihin. Jollekin voi olla vaikka koiran kuolema todella paha tilanne.
Voihan se olla, mutta kyllä minä puolisolleni kertoisin heti kun itse olen kuullut että se koira kuoli, tai että äidillä diagnosoitu syöpä. Tuntuu omituiselta pimittää tuollaisia asioita viikkokaupalla.
Vierailija kirjoitti:
Mistä te oikein kaivatte noita mieslapsia ja miksi kattelette niitä..?
LOL
Kerrotko millä poppakonsteilla saman saisi kaivettua ulos naislapsesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te oikein kaivatte noita mieslapsia ja miksi kattelette niitä..?
LOL
Kerrotko millä poppakonsteilla saman saisi kaivettua ulos naislapsesta?
Vaikka sellainen taika että kysyy mitä kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te oikein kaivatte noita mieslapsia ja miksi kattelette niitä..?
LOL
Kerrotko millä poppakonsteilla saman saisi kaivettua ulos naislapsesta?
Vaikka sellainen taika että kysyy mitä kuuluu?
Im fine.
Onpas kieroutunut ajatusmaailma, että kumppanin helliminen ja rauhoittelu muuttaisi suhteen "äidilliseksi". Sairasta.
Kiitos vinkistä, tää menee kokeiluun vaikka inhoankin tuota ajatusta että aikuinen mies tarvii äitiä (tai äidin kaltaista olentoa). En pidä siitä että mies on kuin lapsi, mutta voihan tota hetken kokeilla jos tarve.