Kela: Viime vuonna lähes 100 000 henkilöä pitkällä sairauslomalla mielenterveyssyistä

En ihmettele. Itsekin olen välillä miettinyt että pitäisikö vaan luovuttaa ja jäädä sairauslomalle.

Ennen pidin työstäni, nykyään ahdistaa koko homma. Perustyöstäni, siitä mihin olen kouluttautunut, pidän edelleen mutta en siitä kun siihen ladotaan jatkuvasti kaikkea muuta mikä ei varsinaisesti kuuluisi työhöni ja jolle ei ole aikaa.  Niille töille ei vaan enää ole muita tekijöitä kun heidät on yt:ssä potkittu pellolle.

Viime yönkin valvoin miettiessäni työasioita, ja se on selkeä merkki että pieleen on mennyt. Vielä kuitenkin koetan rimpuilla.

Kyllä heistä osa vielä palaa töihin, mutta siitä ei kerrota missään. Minulla oli puoli vuotta apulainen, joka oli useiden diagnoosien takia eläkkeellä. Masennus oli perussyy, mutta muutakin oli sen seurauksena, esim. ahdistuneisuushäiriö, johon liittyi paniikkikohtauksia.

 

Kun hän tuli ensimmäisenä päivänä, ei puhunut kenellekään mitään. Ei tervehtinyt, ei nimeään sanonut, ei katsonut silmiin ketään. Siitä se pikkuhiljaa lähti. Hän teki aina ne työt, jotka annoin. Hän söi aina yksin jossain nurkassa. Monta kertaa pyysin toisten mukaan ja muut työkaverit myös, mutta ei hän tullut. Ehkä hän tarvitsi oman ajan ja tilan. Ensin mentiin 3 kk 3 tunnin työpäivillä ja sitten oli väliarviointi, sitten 3 kk lisää ja tuntimäärää nostettiin.

 

Kun hän lähti meiltä, hänet oli juuri hyväksytty opiskelemaan uutta alaa. Minusta tuntui, että se sopisi hänelle, sellainen ala, missä ei tarvitse koko ajan olla sosiaalinen. Hän kävi joulutortulla ja glögillä kerran sen jälkeen ja oli keväällä valmistumassa uuteen ammattiin ja viimeinen harjoittelupaikkakin oli löytynyt. Uskon ja toivon, että hän on päässyt töihin.

Vierailija kirjoitti:

Väitän ettei ihminen kestä nykyistä individualistista yhteiskuntajärjestelmää. Ihminen kaipaa yhteisöllisyyttä ja sen antamaa identiteettiä sekä turvaa. 

Masennusta, ahdistusta ja kiusaamista oli myös yhteisöllisinä aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Ja sen totisesti huomaa täällä palstallakin. Ihan sekopäisiä ja mielipuolisia aloituksia pilvin pimein.

Jos pilkkua viilataan niin tuskin palstan sekopäisimmät ovat sairauslomalla, sen kesto kun on maksimissaan 1 vuosi jonka jälkeen on siirryttävä kuntoutustuelle/eläkkeelle. Täällä vuodesta toiseen sekoilevat ja trollaavat ovat siis vähintään määräaikaisella eläkkeellä.

T. Byrokraatti

Vierailija kirjoitti:

Kyllä heistä osa vielä palaa töihin, mutta siitä ei kerrota missään. Minulla oli puoli vuotta apulainen, joka oli useiden diagnoosien takia eläkkeellä. Masennus oli perussyy, mutta muutakin oli sen seurauksena, esim. ahdistuneisuushäiriö, johon liittyi paniikkikohtauksia.

 

Kun hän tuli ensimmäisenä päivänä, ei puhunut kenellekään mitään. Ei tervehtinyt, ei nimeään sanonut, ei katsonut silmiin ketään. Siitä se pikkuhiljaa lähti. Hän teki aina ne työt, jotka annoin. Hän söi aina yksin jossain nurkassa. Monta kertaa pyysin toisten mukaan ja muut työkaverit myös, mutta ei hän tullut. Ehkä hän tarvitsi oman ajan ja tilan. Ensin mentiin 3 kk 3 tunnin työpäivillä ja sitten oli väliarviointi, sitten 3 kk lisää ja tuntimäärää nostettiin.

 

Kun hän lähti meiltä, hänet oli juuri hyväksytty opiskelemaan uutta alaa. Minusta tuntui, että se sopisi hänelle, sellainen ala, missä ei tarvitse koko ajan

Kuvailit tekstissäsi hyvin, millaista sosiaalinen ahdistus on. Monilla se on pahempaakin kuin tuolla työkaverillasi. Silti tälläkin palstalla vähätellään sitä ja sanotaan että " kyllähän sitä voi töihin mennä, vaikka vähän jännittää".

En ihmettele. Ikäväähän elämä on kaikilla  ap:n kaltaisten psykopaattien vapaasti häröillessä.

Incelit on yksi esimerkki täysin työkyvyttömistä, muita häiriköivistä hoitamattomista hulluista.

Heidät olisi helppo ja halpa hoitaa kivesamputaatiolla.

Nyt irtisanomisten helpottumisen ja muiden heikennysten myötä kilpailu ja kyräily työpaikoilla lisääntyy. Ei ole ketään työntekijän puolella ja jokainen yrittää selviytyä parhaansa mukaan ja varmasti myös keinoja kaihtamatta, joten koen että tilanne tulee pahenemaan entisestään. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väitän ettei ihminen kestä nykyistä individualistista yhteiskuntajärjestelmää. Ihminen kaipaa yhteisöllisyyttä ja sen antamaa identiteettiä sekä turvaa. 

Masennusta, ahdistusta ja kiusaamista oli myös yhteisöllisinä aikoina.

 

Jep, syynä on nykyään ultrakapitalismi.

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele. Ikäväähän elämä on kaikilla  ap:n kaltaisten psykopaattien vapaasti häröillessä.

Incelit on yksi esimerkki täysin työkyvyttömistä, muita häiriköivistä hoitamattomista hulluista.

Heidät olisi helppo ja halpa hoitaa kivesamputaatiolla.

Ne yliksen trollit ja incelit kyllä useinkin on it-alalla ja tekee jotain it-hommia, ei suinkaan ole täysin työttöminä. Mun tuntemat kovanluokan nettitrollaajat ja räyhääjät ovat olleet it alan ihmisiä ja nörttejä, jotka istuu koneella 24/7, mut kyllähän heillä on jotain ongelmaa, että vapaa-ajan räyhää tai trollaa netissä. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt irtisanomisten helpottumisen ja muiden heikennysten myötä kilpailu ja kyräily työpaikoilla lisääntyy. Ei ole ketään työntekijän puolella ja jokainen yrittää selviytyä parhaansa mukaan ja varmasti myös keinoja kaihtamatta, joten koen että tilanne tulee pahenemaan entisestään. 

 

Ihan samaa olen ajatellut. Ilkeät aina pärjää ja kiltit uupuu ja masentuu. Tämä tulee työelämän heikennyksissä vain kasvamaan. 

ihmettelen ettei oo enempää. eletään niin luonnottomassa ympäristössä että ei

varmaan koskaan ole kukaan suomalainen elänyt

Itse olen ollut pitkillä sairauslomilla vain tehdäkseni omia hommiani sillä aikaa. Meitä on moneen junaan. Psykiatreilta saa todella helposti sairauslomaa nykyään. Tämä on siis oma kokemukseni.

Yksi ongelma on se, että somaattisista syistä ei saa työkyvyttömyyseläkettä vaikka työkykyä ei olisi lainkaan jäljellä.

Tietenkin ihmiset masentuvat sellaisesta ja saavat ties mitä traumoja. Saavat eläkkeensä vasta kun ovat tarpeeksi masentuneita. Vuoden kun ovat olleet saikulla masennuksen takia, niin mahdollisuus saada eläkkeensä kasvaa eksponentiaalisesti.

Sitä vaan ihmettelen, että eikö olisi halvempaa myöntaa eläke siitä somaattisesta sairaudesta. Siitähän tulee lisää hoitokuluja yhteiskunnalle kun pitää myös mielenterveysongelmia alkaa hoitamaan.

Pahimmillaan saadaan koko perhe mielenterveyseläkkeelle kun yhtä perheenjäsentä kyykytetään tarpeeksi raskaasti. Ihanan kallista.

Huh onneksi pääsi livahtamaan eläkkeelle ajoissa

Monet fyysisesti sairaat ei pääse millään ilveellä nykyään sairaseläkkeelle, joten pitää teeskennellä että masentuu, tai masentuu oikeasti kun on koko ajan sairas eikä pääse sairaseläkkeelle. Masennuksen takia pääsee helpommin eläkkeelle. Eihän siinä mitään järkeä ole. Mutta näin se vaan on.

Tosin minun miehelläni on useita perussairauksia, osaa vielä tutkitaan, ja tämä 10 vuoden sairastelu ja vastenmielinen sekä fyysisesti että psyykkisesti raskas työ on aiheuttanut myös masennuksen ja ahdistuksen. Mutta nykyään ei saa edes sairaslomaa kuin pari päivää kerrallaan. Hyppää sitten jatkuvasti erilaisten oireiden takia lääkärissä. Pyöryilee, huimaa, jalat menee voimattomaksi jne. vaikka seuraa diabeteksen takia sokereita ja ne on pysyneet ok tasolla lääkityksen avulla. En tiedä mitä pitää sattua töissä että ymmärtäisivät että vähintään pidempi sairasloma pitäisi olla. Ikääkin on jo sen verran ettei eläkkeeseen ole montaa vuotta. Laittaisivat sairaseläkkeelle niin vapautuisi jollekin nuorelle ja friksevälle työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele. Itsekin olen välillä miettinyt että pitäisikö vaan luovuttaa ja jäädä sairauslomalle.

Ennen pidin työstäni, nykyään ahdistaa koko homma. Perustyöstäni, siitä mihin olen kouluttautunut, pidän edelleen mutta en siitä kun siihen ladotaan jatkuvasti kaikkea muuta mikä ei varsinaisesti kuuluisi työhöni ja jolle ei ole aikaa.  Niille töille ei vaan enää ole muita tekijöitä kun heidät on yt:ssä potkittu pellolle.

Viime yönkin valvoin miettiessäni työasioita, ja se on selkeä merkki että pieleen on mennyt. Vielä kuitenkin koetan rimpuilla.

Ei sitä nykyään niin vaan jäädä sairaslomalle. Kokeilepa montako päivää saat kun menet pyytämään.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut pitkillä sairauslomilla vain tehdäkseni omia hommiani sillä aikaa. Meitä on moneen junaan. Psykiatreilta saa todella helposti sairauslomaa nykyään. Tämä on siis oma kokemukseni.

Mitä olet sanonut että olet saanut pitkän sairasloman? Mies on käynyt jopa viikoittain keväällä ja nyt taas syksyllä työterveydessä jollain psykologilla, ja se vaan kirjailee ylös ja sanoo että hän ei voi kirjoittaa sairaslomaa tai mitään.

Heikkoa ainesta, onneksi tulee kokoajan uutta verta virkistämään geenejä.

Tiedän naisen, joka oli pitkällä sairaslomalla sen takia, että aloitti sivusuhteen. Mahtoikohan kertoa työpaikallansa, mistä oikein oli kyse...

Itse olen tasapainoillut jaksamisen rajamailla viimeiset vuodet. Saan nukuttua lääkkeiden avulla, jos saan. Olen monta päivää viikossa ahdistunut, ja vapaa-aikanani en enää lähde mihinkään, vaan lähes kaikki energiani kuluu töihin. Saan aika hyvää palkkaa, joten se on ainoa syy, miksi jaksan tätä. Mitkään terapeutit ja keskusteluavut eivät ole auttaneet kuin hetkellisesti. Ei persoonaani voi muuttaa, eikä kukaan muu sitä ymmärrä paremmin kuin minä itse.

Eli, jos haluaisin olla normaali itseni, ilman mielenterveysongelmia ja lääkitystä, minun pitäisi jäädä pois töistä kokonaan.