Parisuhdetta kaipaavat sinkut ja eroa pohtivat suhteessaolijat, voitasko oppia toisiltamme?

Olen pyöritellyt iäisyyden eroa pitkästä suhteesta, jossa arki rullaa, ilmapiiri on kuitenkin hyvä ja välittävä ja yhteisten lasten vuoksi ei viitsi erota.

Otin nyt uuden näkökulman siihen, että miten jaksan tsempata tässä nykyisessä avioliitossa, jossa en enää aidosti rakasta enkä saa sitä mitä suhteelta eniten kaipaisin. 

Tajusin että mulla ja sinkuillahan on paljon yhteistä, kaivataan jotain, jota ei nyt voida syystä tai toisesta saada (tai jota ei ehkä ole olemassakaan?) 

Voitais kenties oppia jotain toisiltamme? Eli sinkut (jotka haluaisitte parisuhteen muttei sitä ole löytynyt) kerro mitkä ovat keinosi pärjätä ilman kaipaamaasi asiaa, mitä kaikkea teet, ajattelet, jotta elämäsi on parisuhteen puuttumisesta huolimatta mahdollisimman tyydyttävää ja mukavaa? Kerro vinkiksi minulle. Vaikka siis olenkin parisuhteessa, minäkin olen tavallaan samassa tilanteessa; kaipaan sellaista mitä en tule pitkään aikaan/koskaan(?) saamaan.

Vastavuoroisesti voin itse lohduttaa sinkkuja tuomalla esiin tätä, että ei siinä "periaatteessa hyvässä" parisuhteessakaan saa välttämättä sitä täyttymystä sille mitä kaipaa. Toinen ei ehkä osaakaan/pystykään vastaamaan siihen suurimpaankaan tarpeeseen, mitä parisuhteelta odotat. Tai jokin muuttuu pysyvästi, ja vaikka se tarve aluksi toteutuisi, se saattaakin muutoksen myötä loppua.