Oma isä saa mut haluamaan pois kotoa
Mulla on ollu perhe ongelmia yläasteesta saakka. Isä on ollut suoraansanottuna aivan perseestä. Riidellään joka asiasta ja isä luulee olevansa aina oikeassa. Olen väsynyt tähän. Tänään en mennyt samaan aikaan syömään muiden kanssa, niin isä päätti, että en saa ruokaa ollenkaan ennen seuraavaa ruoka aikaa. Nukuin pitkään, koska kouluviikko oli mennyt vähäisellä unella, niin minusta olisi ollut reilua, että saisin silti ruokaa, vaikka en ollut syömässä meidän perheen yhteisenä ruokailuaikana. Minulla on kamala nälkä mutta en saa syödä. Haluaisin lähteä vaan pois kotoa johonkin parempaan ympäristöön, jossa minun ei tarvitsisi kestää häntä. Pelkään kuitenkin seurauksia. En halua lähteä kotoa, koska täällä on minulle lämmin oma huone ja sisarukset ja äiti. Isä saa vaan minulle kovan halun lähteä pois. Mitä minun pitäisi tehdä?
Kommentit (92)
Täällä näköjään suurin osa kommenteista on pelkkää besserwisseröintiä ja elämämkolua. Kumpiakin pitäisi vetäistä kättä pidemmällä tauluun, niin tulisi ainakin hiljaista.
Vierailija kirjoitti:
Joku teini taas hakee säälipisteitä, kun yöllä valvonut koneella ja päivällä pitäis saada hotellipalvelut silloinkun lystää.
Ihan kuin ei ruokaa voisi ottaa erikseen, ja lämmittää myöhemmin.
Isä taitaa vain pelätä valtansa loppumista.
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo, joka kirjoitti että lasu pitäisi tehdä, jos nälkiinnytetään. Minusta voi jättää ilman yhtä ateriaa, mutta viimeistään seuraavalla aterialla täytyy saada ruokaa. Se ei vielä ole nälkiinnyttämistä. Mutta jos esim. aamupalan jälkeen ei saa muuta ruokaa kuin seuraavana päivänä, se on jo lasun paikka. Olin liian hätäinen kommentissani, kyllä yhden aterian voi jättää väliin.
Lisään tähän kirjoittamaani vielä, että itse en silti äitinä voisi jättää lastani ruoatta, vaikka hän käyttäytyisi miten huonosti. En tiedä ovatko isät jotenkin kovempia kasvattajina. Meidän perheessä ei isää, niin en tiedä.
Rajat kyllä laitan, mutta silloin kyseessä esim. pelikielto, puhelin pois, lisää kotitöitä yms. En voisi ikinä jättää lasta ilman ruokaa, lämpöä, unta tai rakkautta. Perustarpeita en siis pystyisi käyttämään rangaistuskeinona.
Ehkä joku kasvatuspsykologi voisi vastata tähän?
Vierailija kirjoitti:
Isäsi on varmasti yleensä aina oikeassa ja vaikka ei aina olisi olet vielä lapsi.
Eli nälässä pitää olla vai.
I DI ootti kimmentti sulta.
Kyllä taas hävettää aikuisten puolesta!
Vierailija kirjoitti:
Eli yläasteelta saakka ? Minkä ikäinen olet ? Olisi kiva tietää mitä olet tehnyt, että olet saanut rangaistuksen. Jos olet aikuinen mikään ei estä muuttamista pois kotoa.
Voi hyvää päivää. Että mitä on tehnyt? Eikö tuo selvinnyt jo aloituksessa. Miten te luette näitä viestejä, tai ymmärrättekö yleensä lukemaanne?
Kuulostaa isäpuolelta. Tämä nautti siitä kun sai hallita kaikkea ja rangaista ihan keksityistäkin pikkujutuista. Hän esimerkiksi rikkoi modeemin koska hänen mielestään minä ja sisarukseni käytettiin liikaa nettiä, sitten kiukutteli meille siitä kun netti ei toimi. Hän piilotti kaukosäätimen jos joku muu kuin hän katsoi hänen mielestään liikaa telkkaria. Itse Hän katsoi telkkaria yömyöhään ja usein aamuun asti.
Uhkasi ottaa puhelimet pois jos rikottiin jotain hänen säännöistään, esimerkiksi jos kengät oli jätetty hänen mielestään eteiseen väärään järjestykseen, tai jos meillä oli jotain menoja ja viivyttiin hänen mielestään liian pitkään kotimatkalla. Tämä siis tyyliin kellotti kauanko harrastuksista kestää kotiin jotta voi tarkkailla tullaanko suoraan kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli yläasteelta saakka ? Minkä ikäinen olet ? Olisi kiva tietää mitä olet tehnyt, että olet saanut rangaistuksen. Jos olet aikuinen mikään ei estä muuttamista pois kotoa.
Mitä hän oli tehnyt, aloituksessahan se selvästi kerrottiin. Nukkui mieluummin kuin nousi syömään ruoka-aikana.
Ei nukkunut huvikseen vaan:
"Nukuin pitkään, koska kouluviikko oli mennyt vähäisellä unella"
Eli uni oli tarpeen univelan takia
Vierailija kirjoitti:
Joku teini taas hakee säälipisteitä, kun yöllä valvonut koneella ja päivällä pitäis saada hotellipalvelut silloinkun lystää.
Voi hyvää päivää.
Kerrottiin jo aloituksessa syy. Pätevä sellainen.
Häpeä, jos osaat - tyh.myyttäsi!
Täällä nyt jauhetaan vain tuosta yhdestä ruokailusta, vaikka se ilmeisesti on vain yksi esimerkki isän käytöksestä. Mutta ei tuossa ap nyt paljon voi tehdä. Oletko koittanut keskustella vanhempien kanssa, molempien yhdessä tai erikseen. Itse en varmaan juuri kotona viihtyisi ja pois muuttaisin heti kun voi. Äidin kanssa juttelu ehkä auttaisi enemmän, jos hän sinua kuuntelee. Meillä lasten isä vähän saman tyylinen, ollaan erottu juuri tuosta syystä. Lapset vielä käy isän luona puolet ajasta, mutta voi olla että teini ikä kun tulee, niin muuttuu. Itse en puhu isästä pahaa, koitan kannustaa sinne menemään, mutta en aio pakottaa jos joskus ei oikeasti halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo, joka kirjoitti että lasu pitäisi tehdä, jos nälkiinnytetään. Minusta voi jättää ilman yhtä ateriaa, mutta viimeistään seuraavalla aterialla täytyy saada ruokaa. Se ei vielä ole nälkiinnyttämistä. Mutta jos esim. aamupalan jälkeen ei saa muuta ruokaa kuin seuraavana päivänä, se on jo lasun paikka. Olin liian hätäinen kommentissani, kyllä yhden aterian voi jättää väliin.
Näinpä. Sekin osa kasvattamista. On ruoka-ajat ja jos teini valitsee mieluummin nukkuvansa kuin tulevansa syömään, niin sitten oppii, että ehkä olisi kivempi ensi kerralla herätä ja osallistua ruokailuun. Tämä ohjaa samalla päivä-unirytmiä. Ei pidä antaa siimaa niin paljon, että teini on kännykkällä ja valvoo yöt ja nukkuu sitten liian pitkälle päivään. Ruokarytmi kuntoon, unirytmi kuntoon jne.
Teinit tarvitsevat myös enemmän unta kuin aikuiset. Sukulaisteini oli viikon kylässä ja hän nukkui kellon ympäri eikä valvonut öitä. Hän ei ollut laisinkaan kännykkä kädessä oleva teini. Kovasti kiitti, kun sai nukkua kunnolla.
Jos isäsi on pettynyt, kun et mene syömään samaan aikaan muun perheen kanssa? Ei sillä, että tarvitsisi Hänelle voi olla tärkeää kokoontua yhdessä syömään arjen keskellä.
Se on toki ikävää, että riitelette koko ajan, mutta muista ettei sinun tarvitse kaikkea sietää.
Kyllä aloittajan tulee ymmärtää että pian 60 v vaihdevuosissaan kärvistelevä tytär joutaa muuttamaan pois. Samalla saisit viedä äitisi koska isin 15 v tyttis olisi pikkusiskon kanssa muuttamassa meille. T: isäsi
Vierailija kirjoitti:
Alaikäinen tottelee vanhempiaan ja menee syömään kun käsky käy.
Hyi vttu minkälaista porukkaa leipä elättää.
Tällaisten "alaikäinen tottelee" -kommenttien jälkeen hävettää taas olla aikuinen!
__
Olisiko mitään sellainen asia kuin tilanteen mukaan eläminen ja toisten/lapsen huomioiminen.
Todella hyvä syy on nukkua univelkaa pois viikonloppuna, jos koulu vienyt viikolla enemmän ("Nukuin pitkään, koska kouluviikko oli mennyt vähäisellä unella").
Uni on tärkeää. Unessa tapahuu kasvukin: kasvuhormionia erittyy sekä opittu tallentuu pitkäkestoiseen muistiin jne. jne. jne.
Vierailija kirjoitti:
Meillä teineillä on aina mennyt viikonlopun rytmit noin. Vanhempi opiskelee jo yliopistossa. Tenttiin menee usein vasta iltamyöhällä ja kurssitöitä tekee aamukolmeen koska edelleen tykkää tuosta rytmistä. Antakaa olla "huono rytmi" jos koulu sujuu kuitenkin hyvin.
Missä muka saa valita tenttiaikansa? Tarkoitatko, että kaikki muut ovat olleet tentissä, mutta teidän mussukka saa tehdä sen kunhan jaksaa. Hän saa etumatkaa muihin, kun voikin vielä kerrata tentin aihetta muiden pakertaessa. EN USKO SINUA!!!
Oletko opettanut, että töihinkin saa mennä milloin jaksa ja huvittaa eikä millään ole mitään väliä? Ei taida kovin pitkään olla yhdessä ja toisessa paikassa, kun saa kenkää. Äiti sitten soittaa tuohtuneena työnantajalle, miten kamala riistäjä se on, kun aikuistunut lapsi ei saa tulla töihin, kun muut ovat jo lähteneet kotiin. Anna mun kaikki kestää! Siinä vasta eväät elämään.
Voit ottaa minusta uuden isin tai ainakin sanoa minua isiksi. T: M-64
Ap, kokeilepa vastata yksi viikonloppu kotinne ruoanlaitosta (kaikki ateriat) ja puhtaanapidosta. Sen jälkeen voit tajuta, kuinka ärsyttävää on, jos muut eivät vaivaudu tulemaan valmiiseen ruokapöytään, kun olet tehnyt heille ruoan valmiiksi.
Ja tässä oli ilmeisesti kysymys lounaasta eli aterialle ehtiminen ei olisi todellakaan vaatinut nousemista kukonlaulun aikaan.
"Eikä vanhempien tarvitse kestää asiatonta käytöstä edes omilta lapsilta. Jos perheen sääntöihin kuuluu syödä yhdessä ruoka-aikana, silloin syödään, eikä nukuta.
Isän toimintaa kutsutaan kasvattamiseksi! Tekemisillä ja tekemättä jättämisillä kun kuuluu olla seurauksensa."
Mitä mä just luin. Oletko joku psy.kopaatti, muista vähät välittävät hir.viö.
Varsin ymmörrettä aloitus - jos omaa yhtään empatiaa - univelkaa koulutöistä oli syynä, ettei jaksanut nousta syömään. Ei se oikeuta nälässä pitämään.
Ei tämä ole mikään auktoriteettiasia. Ikään kuin et kestäisi sitä, että eletään tilanteen mykaan. Niin aikuinenkin elää. Välillä on unen tarve ja välillä ravinnon tarve.
Sinunlaiset ihmiset sylettää. Oma ego ei kestä eri mielipiteitä, orjallista kellon mukaan kaukkaamattomuutta eikä muiden tarpeita eikä tunneälyä.
Säälin.
Kovempi nälkä taitaa kuitenkin ap:lle tulla, jos kotoa muuttaa tuossa iässä. Kuka maksaa laskut ja ruuan? Jos puoleen päivään nukkuu, niin kohta sieltä toinen ruoka-aika perään tulee. Tuskin isäsi on jääkaappia lukinnut ja vieressä vahtii. Kummasti tämä nuoriso jättää kouluruokansa syömättä,ostellen paistopisteestä evästä, mutta ruokapalvelu pitäisi kotona pelata. Ajoissa nukkumaan, niin jaksaa herätäkin.
Minusta tuntuu, että tuo joka täällä koko ajan kiihkoilee kasvattamisesta ja rajoista, on ap.
Esimerkki tuntuu nimittäin hieman teennäiseltä: että nuori ei voisi tehdä vaikka leipää tai lämmittää ruokaa, hänellä on "kova nälkä". Ei kukaan noin lapsiaan kasvata, kai nyt voikkarin voi itselleen vääntää lukiolainen!