Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Edessä on mun viimeinen joulu
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma tilanteeni ei nyt ole läheskään noin vakava. Koen kuitenkin oman viimeisen jouluni olleen kaikilla tavoin tässä muutama vuosi sitten kun koko elämäni pahin tapahtuma oli jo päällä, mutta kriisin koko vakavuus ja se, miten se muutti koko elämäni jättäen ikuiset traumat ei ollut vielä selvillä. Sen jälkeen joulu ei ole ollut joulu millään tavalla, mutta ei kyllä mikään muukaan asia. Toisaalta aikoinaan niitä kliseisiä idyllisiä jouluja tuli ihan liikaa vietettyä ja nykyään on vain hyvä kun joulua ei tarvitse mitenkään viettää.
Mitä tämä tarkoittaa
Minun ystäväni parantui täydellisesti syövästä, johon hänet oli tuomittu kuolemaan kahden kuukauden kuluessa, kun hän otti kristillisen sairaanvoitelun johon yhdistettiin myös synnintunnustus. Itsekin olen tätä voitelua ja synnintunnustusta monta kertaa käyttänyt, ja suosittelen sitä toki kaikille vakavasti sairalle. Vaikka terveet ja sairaat ollaan yhtä syntisiä kaikki, mutta kannattaahan tuo tunnustus ottaa jos lupaus paranemisesta on jotenkin siihen sidoksissa. Tätä voi pyytää myös sairaalapapilta.
Voitelu kannattaa pyytää joltakulta tasapainoiselta ja vakaalta pastorilta, ei keneltäkään huutaja-kaataja-tyyliseltä saarnaajalta, heidän toimintansa on usein epäraitista, ja sellainen saattaa vain pahentaa tilannetta. Tämä voitelu on seurakunnille tuttu asia ja sitä voi pyytää mistä tahansa kristillisestä seurakunnasta.
"Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
17 Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.
18 Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä."
Vierailija kirjoitti:
Älä kirjoita tänne. Et saa muuta kuin pahan mielen.
Terv. eräs joka odottaa ensi viikolla omaa syöpädiagnoosiaan.
Luin ketjun tähän saakka. Itse asiassa on outoa, ettei mitään henkilökohtaisia solvauksia ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saaneen muistuttaa että kaikki me kuolemme kyllä. Turha nostaa itseä korokkeelle. Mauton turha aloitus AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin, itselläni on henkeä uhkaava matalasta ferritiinistä johtuva psykosomaattinen anemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyydä Jeesukselta syntisi anteeksi niin sulla on ikuinen elämä hänen kanssaan.Jeesus sanoi joka kuolee uskossa minuun niin hän saa elää minun kanssani
Tämä. Kun Jeesus antaa synnit anteeksi ja tulee oman elämän herraksi, niin silloin menee aina hyvin, vaikka maallinen vaellus päättyykin.
Me muut kuolemma myös pian jälkeesi koska suomi räjäytetään ilmaan kun alkaa maailman sota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä Jeesukselta syntisi anteeksi niin sulla on ikuinen elämä hänen kanssaan.Jeesus sanoi joka kuolee uskossa minuun niin hän saa elää minun kanssani
Aika harva tosin haluaa elää Jeesuksen kanssa.
On se tyhjää parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä Jeesukselta syntisi anteeksi niin sulla on ikuinen elämä hänen kanssaan.Jeesus sanoi joka kuolee uskossa minuun niin hän saa elää minun kanssani
Aika harva tosin haluaa elää Jeesuksen kanssa.
Mikä olisi parempi vaihtoehto?
Alue: Aihe vapaa
Mun mies sai syöpädiagnoosin helmikuussa 2018. Hänelle sanottiin kesällä, että ei todennäköisesti näe enää joulua. Noh, näki ja näki melkein seuraavankin. Hän kuoli joulukuussa 2019.
Hänen kohdalla tapahtui "ihmeitä" siinä kohtaa kun hän piti paastoa ja söi vain naudanlihaa. Syövän eteneminen pysähtyi. Lääkärit ihmettelivät kerta toisensa jälkeen kun mies ilmestyi vastaanotolle joka kuukausi.
Masennus kuitenkin voitti ja sitä myötä hän eli kuin viimeistä päivää syöden ja juoden kaikkea mikä maistui. Syöpä lähti kasvamaan ja leviämään. En syytä, moiti, enkä arvostele. Kukaan ei tiedä mitä itse vastaavassa tilanteessa tekisi (jos ei ole kokenut). Sai mahdollisesti noilla konstein venytettyä vuodella elinaikaansa.
Arvostan mieheni tsemppausta. Hän veti ihan uskomattoman hyvin 1,5 vuotta tietäen, että aamulla ei välttämättä enää herää. Kova paikka 38-vuotiaalle kahden pienen lapsen isälle.