Minkä ikäisenä olette menettäneet vanhempanne?

Isäni kuoli kun olin 34v. Hänellä oli muistisairaus. Äidin vei syöpä kun olin 43v.

Olisi ihanaa, jos vanhemmat vielä eläisivät. Nyt olisi se aika, kun pystyisin kunnolla nauttimaan heidän seurastaan. Kaksikymppisenä oli omat menot ja itsenäistyminen tärkeintä. Kolmekymppisenä ruuhkavuodet. Nyt on lapsi kasvanut ja elämä rauhoittunut. Toki pidin vanhempiini tiiviisti yhteyttä, mutta aika oli kortilla. Se surettaa hirveästi.

Ainoa hyvä asia on, että asioiden hoito on ollut helppoa tässä iässä. Samalla tuli tehtyä sellainen omaan kuolemaan valmistautuminen, vaikka toivonkin eläväni vielä vuosikymmeniä.

22

Isä lähti kun olin 11-v. eikä sen jälkeen ole näkynyt. Äidin näin viimeisen kerran 19-vuotiaana, jolloin heitti mut ulos eikä takaisin ollut menemistä. Tuosta on nyt 30 vuotta aikaa, ovat varmaan elossa koska muutakaan tietoa ei ole tullut, mutta koen menettäneeni molemma vanhempani alle 20-vuotiaana.

Kun olin itse 46 ja 59. Kumpikin oli jo valmis lähtemään.

Olen 52, vanhempani ovat elossa, mutta menetän isääni koko ajan, ukko höpertyy pikkuhiljaa.

Puolisoni  menetti isänsä 35-vuotiaana, äitinsä vuosi sitten 49- vuotiaana.

Olin 35 v ja 42 v 

Syntyessäni he olivat 30 v ja 35 v.

N47

Vierailija kirjoitti:

Olen 27v, molemmat vanhemmat on elossa, ovat kuusikymppisiä. Myös kaikki isovanhemmat on edelleen elossa ja isovanhempien vanhemmistakin pari.

Viimeisen isovanhempani menetin kun olin 9v !

N47

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri täyttänyt 30v, kun äitini (47v) kuoli, isästäni en tiedä onko elossa vai ei, mutta jos elää niin täytti viime kuussa 70v, tekemisissä oltiin puhelimen kautta joskus n.10+v sitten. Äiti olisi nyt 65v.

Katso piruuttas hautahaku.fi (ei sisällä kaikkia hautausmaita) 

Ainoa huoltajani isä,Kuoli 69 v kun olin 11 vuotias. Äitini kohtasin 20 vuotiana ja hän kuoli 2 viikon päästä sydän kohtaus 58vuotiaana.

Ei mee tasan muumikarkit, kivet ja männynkävyt.

Vierailija kirjoitti:

14 kun isä kuoli, 26 kun äiti kuoli viime vuonna. En yleensä korjaa työkavereiden oletuksia siitä että mulla on vanhemmat, kipeä asia vielä eikä kuulu kenellekään. 

Mulle on kipeä asia se että vanhemmat on elossa (olen itse viisikymppinen) mutta en ole ollut 30 vuoteen tekemisissä. Väkivaltaiset luonnevikaiset vanhemmat joita joudun pakoilemaan ja asumaan kaukana salatuin tiedoin. Minuakin aina sattuu tuttujen ja kavereiden oletukset miten joulut vietetään yhdessä ja miten ihanaa kun lapsillani on isovanhemmat. Nooo, eipä ole.

Isäni kuollessa olin 45 v. ja äitini kuollessa 65 v

Isän kuollessa olin 46-vuotias, äidin naftit 60.

Ukin kuollessa oli 24-vuotias, mummom 34, toisia isovanhempia en tavannut koskaan, kuolivat sota-aikaan.

Äiti kuoli v 2016 olin 40 v silloin. Sain perintönä 400000 euroa. Isä kuoli viime vuonna ja sain ison perinnön myös.

Isäni kuollessaan leukemiaan 67 vuotiaana, minä olin 28.

Äitini kuollessaan nopeaan Alzheimerin tautiin 70 vuotiaana  olin 35.

Olen kuopus ja nyt 36.

Ikävä on kova joka päivä!

Isän kuolemasta kehittyi paha OCD.

Oon 28 ja äiti kuoli vähän yli 3kk sitten... isä on elossa vielä

Isän parikymppisenä, äidin nelikymppisenä.

Olen 55v, enkä ole vielä menettänyt vanhempiani.

Äiti kuoli ollessani 7 v ja isä ollessani 38.

Vierailija kirjoitti:

Isäni 31v. Ikävä on sanoinkuvaamaton. Kaikki jäi häneltä kesken ja sairauskohtaus koitui kohtalokkaaksi. Vaikutti paljon omaan elämääni, pohja romahti

Kaikella kunnioituksella, ihminen ei ole terve, jos romahtaa siihen että isä kuolee ja itse on jo yli 30vee.

Suru on kokonaan eri juttu, ja ymmärrettävää.