Onko oikein olla uraäiti ja paljon työmatkoilla?

Ummehtunut kysymys

Kiintymyssuhteen häiriö. 

Minäkuvan häiriö, erilaisia mielenterveysongelmia. 

Ei ole oikein. Ei kannata tehdä lapsia ollenkaan, jos ei niistä pysty huolehtimaan. 

Kiintymyssuhteen häiriö heijastuu parisuhteisiin. 

Tulee terapialapsi, nuori ja aikuinen. 

Anoreksiaa ja muita kehonkuvaan liittyviä ongelmia. 

Vääristynyt äitisuhde aiheuttaa tytöille näitä. 

Jos tykkää urasta niin miksi ei.

Omat vanhempani tököttivät kotona koko lapsuuteni. Toki kävivät töissä. Isä istui kaiket illat omassa nojatuolissaan katsomassa tv:tä. Hyvä näin. Tiesin aina, että on kotona. Turvallista. 

Sellainen naisviha-aloitus sieltä. Ei nainen saa tehdä töitäkään, vaan olla kotona jalat levällään miehen porattavana

Vierailija kirjoitti:

Sellainen naisviha-aloitus sieltä. Ei nainen saa tehdä töitäkään, vaan olla kotona jalat levällään miehen porattavana

Ikävää jos sulla on näin. Mutta sehän on sun oma valinta jos suostut tuommoiseen.

Onko oikein olla uraisä ja paljon työmatkoilla?

Valitettavasti. Lue kiintymyssuhteen häiriöstä. Parhaat vanhemmat ovat aina kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Onko oikein olla uraisä ja paljon työmatkoilla?

Lapsen suhde äitiin on kiinteämpi. Ihan luonnostaan. Biologiaa. 

Jos haluaa tasapainoisen lapsen, jolla on perusturvallisuus kunnossa, niin ei, ei ole oikein olla matkustava uraäiti. Sori nyt. 

Tervepäisellä ihmisellä ei ole kiintymyshäiriöitä, kehonkuvan ongelmia, ylisuorittamista, vaikeuksia löytää parisuhdetta. 

Terve ihminen kunnioittaa omia ja muiden rajoja. Tämä vaatii sen, että perhe ja koti on turvallinen ja tasapainoinen ja vanhemmat ovat paljon kotona. Lähes aina. 

Tuleeko yllätyksenä?

Oikeastaan lapselle on paras, että arki on aina lähes samanlaista. Tylsää ja yllätyksetöntä. Turvallista. 

Aloittaja kuulostaa eräältä vanhalta pääministeriltämme.

Jokainen huoltaja tietenkin tekee omat päätöksensä. Jos poissaolosta kokee syyllisyyttä, pitäisi varmaan olla lapsen luona enemmän.

Kaikille ei toki se lapsen kanssa oleminenkaan sovi. Eikä lapsesta silti tule välttämättä anorektikkoa tai kouluhäirikköä. Jos on paljon poissa, on hyväksyttävä, että suhde lapseen ei tule olemaan läheinen myöhemminkään. Lapsi pärjää kyllä, jos on edes yksi välittävä aikuinen.

Ei. Mene välittömästi nyrkin ja hellan väliin.