Ekaluokkalainen uskoo vielä joulupukkiin

Olihan saint claus olemassa. Voipi olla vieläkin. Vaikutti joskus turkissa kuulemma. no partaahan hällä on.

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kuinka pettyneenä erään ystäväperheen kuopus sanoi mummolleen oletko SINÄKIN valehdellut mulle koko ajan, kun taika lopulta  alaluokilla paljastettiin. Näki, että koville otti kun koko lähipiiri huijasi ja vielä niin vanhaksi. Osasi jo ajatella, että missä kaikessa muussa hänelle valehdellaan päin silmiä, luottamus oli aika kovilla. Kyllä kouluunmenijälle pitää viimeistään jo kertoa. Mielellään ei huijata ollenkaan.

Niin totta! Kasvaa paljon parempia, ja ennen kaikkea iloisempia ihmisiä, kun ihan taaperosta asti kerrotaan, että käytännössä kaikki kiva elämässä on ajanhukkaa, ennen kaikkea tuollaiset harmittomat uskomukset. 

Ihmisellä on lyhyt lapsuus ja sen jälkeen vuosikymmeniä aikaa katkeroitua. Ei ole mitään tarvetta viedä lapselta niitä lapsuuden parhaita puolia ehdoin tahdoin. 

Mäkin uskon vielä,pukki tuo kinkun joka joulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin meilläkin. Pakko oli alkaa vihjailemaan ettei sitä pukkia nyt oikeasti taida olla olemassa. Tyttö suuttui kun tajusi että pukki ei ole olemassa. Reppana.

 

En ymmärrä, miksi lapsille pitää uskotella, että joulupukki on olemassa. 

Ja mä en ymmärrä miksi ei saisi uskotella?

Mähän en kirjoittanut, että ei saa uskotella. Mutta nyt uskottelijoilla olisi tilaisuus selittää, mikä tuon valinnan takana piilee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kuinka pettyneenä erään ystäväperheen kuopus sanoi mummolleen oletko SINÄKIN valehdellut mulle koko ajan, kun taika lopulta  alaluokilla paljastettiin. Näki, että koville otti kun koko lähipiiri huijasi ja vielä niin vanhaksi. Osasi jo ajatella, että missä kaikessa muussa hänelle valehdellaan päin silmiä, luottamus oli aika kovilla. Kyllä kouluunmenijälle pitää viimeistään jo kertoa. Mielellään ei huijata ollenkaan.

Niin totta! Kasvaa paljon parempia, ja ennen kaikkea iloisempia ihmisiä, kun ihan taaperosta asti kerrotaan, että käytännössä kaikki kiva elämässä on ajanhukkaa, ennen kaikkea tuollaiset harmittomat uskomukset. 

 

Ihmisellä on lyhyt lapsuus ja sen jälkeen vuosikymmeniä aikaa katkeroitua. Ei ole mitään tarvetta viedä lapselta niitä lapsuuden parhaita puolia ehdoin tahdoin. 

Selitäpä, miten tuo liittyy siihen viestiin, jota lainasit. Siis lapselle oli selvinnyt, että joulupukkia ei olekaan olemassa, ja hän oli järkyttynyt siitä, että jopa mummo oli hänelle valehdellut joulupukin olevan totta. 

En tiedä, miksi juuri joulupukista valehteleminen olisi lapsuuden parhaita ja iloisimpia puolia. Lapsilla kyllä on mielikuvitusta, vaikkei heille uskottelisikaan joulupukin olevan totta.

Niin uskoi meilläkin .Kunnes enen joulua aihe koulussa puhivat muiden ekaluokkalaisten kanssa ja lapseni nolattiin kun ei tiennyt, joulu-pukki ei olemassa.Hän oli niiin surullinen ja vihainen kysyi itkien : Miksi valehtelitte minulle:   Joulupukki ei ole olemassa.Haluatko oma lapsesi nolataan,loukataan ja kiusataan aihe koulussa?

Itse olen aina kertonut joulupukin olevan satua, ei totta. 

Höpöhöpö! Lapset sanoo uskovansa, kun huomaa, että aikuiset tykkää sadusta ja saa siten pukilta paljon lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin meilläkin. Pakko oli alkaa vihjailemaan ettei sitä pukkia nyt oikeasti taida olla olemassa. Tyttö suuttui kun tajusi että pukki ei ole olemassa. Reppana.

 

En ymmärrä, miksi lapsille pitää uskotella, että joulupukki on olemassa. 

Ja mä en ymmärrä miksi ei saisi uskotella?

 

Mähän en kirjoittanut, että ei saa uskotella. Mutta nyt uskottelijoilla olisi tilaisuus selittää, mikä tuon valinnan takana piilee.

Kirjoitit miksi pitää uskotella. Miten niin pitää, ei siihen kukaan pakota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä nuorin vielä kakkosluokkalaisena uskoo ja ihanaa niin. Pian ne on nämäkin vuodet ohi. Antaa lapsen olla lapsi, ehtii tätä aikuisten maailmaa taaplata varmasti ihan tarpeeksi sitten myöhemmin.

Tavallaan noin. Miinuspuolena on se, että luokkakaverit nauraa näille lapsellisimmille ja muistavat ikuisesti. 

No täällä ei ole moista ilmennyt, onneksi. 

 

Ai oletko lapsesi luokan opettaja vai mistä luulet tuon tietäväsi? 

Kun mun yksi lapsenlapsistani meni kouluun, siellä isot pojat kertoivat, ettei joulupukkia ole, vaan joku mies sitä esittää.

Joulun alla menin heille kylään, rappusilla oli iso lapanen, otin sen käteeni ja soitin ovikelloa. Tämä ekaluokkalainen tuli avaamaan ja oli mulle vihainen, miksi olet ottanut lapasen pois, kun siellä sisällä on kirje sille miehelle, joka esittää joulupukkia.

Usko joulupukkiin vaihtui mieheen, joka esittää joulupukkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin meilläkin. Pakko oli alkaa vihjailemaan ettei sitä pukkia nyt oikeasti taida olla olemassa. Tyttö suuttui kun tajusi että pukki ei ole olemassa. Reppana.

 

En ymmärrä, miksi lapsille pitää uskotella, että joulupukki on olemassa. 

Ja mä en ymmärrä miksi ei saisi uskotella?

 

Mähän en kirjoittanut, että ei saa uskotella. Mutta nyt uskottelijoilla olisi tilaisuus selittää, mikä tuon valinnan takana piilee.

Kirjoitit miksi pitää uskotella. Miten niin pitää, ei siihen kukaan pakota.

 

Olisin vain halunnut tietää, miksi joku toimii niin. Ilmeisesti olet innostuneempi saivartelemaan kuin kertomaan syytä joulupukkiuskottelulle.

Meillä vielä kolmasluokkalainen uskoi joulupukkiin. Ei puhettakaan että kavereiden mielipide olisi vaikuttanut. Sanoi kerran nähneensä joulupukin ja mikäs minä olin sitä uskoa horjuttamaan. Uskoo ne jotkut jumaliinkin!

Nyt kun joulu lähenee ja lapsella on ikää melkein 11v., niin hän itse mietti tätä asiaa ja tuli siihen tulokseen, että saattaa se olla huijaustakin. Ainakin se poroilla lentäminen. Mutta kyllä silti jossain joulupukki saattaa oikeasti olla.

Koskaan meillä ei ole kirjoitettu mitään lahjalistoja tai kirjeitä joulupukille. Se menee minusta vähän yli ja huiputuksen puolelle.

Äitini oli jouluihminen ja lapsenmielinen. Sitä oli kiva seurata vierestä. Lapseni taitaa olla samanlainen. Mukavaa tunnelmaa se tuo.

Antaa lapsen uskoa. Ei aikuisen tarvitse kertoa mitään. Lapsi herää asiaan itse sitten kun sen aika on. Joskus omien pohdintojen, joskus kavereiden sanomisten, joskus kysymysten yms. kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulu on Herramme Jeesuksen syntymäjuhla. Tätä pitäisi lapsillekin painottaa.

Miksi kumpaankaan mielikuvitusjuttuun pitäisi uskoa?

Katsos joillekin aikuisille tulee paha mieli koska ovat lakanneet jo uskomasta joulupukkiin ja haluavat pitää J -uskostaan kaikin voimin kiinni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kuinka pettyneenä erään ystäväperheen kuopus sanoi mummolleen oletko SINÄKIN valehdellut mulle koko ajan, kun taika lopulta  alaluokilla paljastettiin. Näki, että koville otti kun koko lähipiiri huijasi ja vielä niin vanhaksi. Osasi jo ajatella, että missä kaikessa muussa hänelle valehdellaan päin silmiä, luottamus oli aika kovilla. Kyllä kouluunmenijälle pitää viimeistään jo kertoa. Mielellään ei huijata ollenkaan.

Niin totta! Kasvaa paljon parempia, ja ennen kaikkea iloisempia ihmisiä, kun ihan taaperosta asti kerrotaan, että käytännössä kaikki kiva elämässä on ajanhukkaa, ennen kaikkea tuollaiset harmittomat uskomukset. 

 

Ihmisellä on lyhyt lapsuus ja sen jälkeen vuosikymmeniä aikaa katkeroitua. Ei ole mitään tarvetta viedä lapselta niitä lapsuuden parhaita puolia ehdoin

Selitäpä, miten tuo liittyy siihen viestiin, jota lainasit. Siis lapselle oli selvinnyt, että joulupukkia ei olekaan olemassa, ja hän oli järkyttynyt siitä, että jopa mummo oli hänelle valehdellut joulupukin olevan totta. 

 

 

 

En tiedä, miksi juuri joulupukista valehteleminen olisi lapsuuden parhaita ja iloisimpia puolia. Lapsilla kyllä on mielikuvitusta, vaikkei heille uskottelisikaan joulupukin olevan totta.

Siten, että siinä asia, ainakin omasta mielestäni, esitettiin jotenkin yleispitävänä esimerkkinä, että todellisuudessa meillä on kasapäin katkeria lapsia, koska niille ei ole kerrottu totuutta joulupukista.

Ja ottamalla negatiivisen näkökulman, ei maailmassa ole kovinkaan monta iloista asiaa. Parhaimpia asioita lapsuudessa mielestäni ei ole aikuisten valehtelu, kuten asian halusit ymmärtää, vaan se lapsenusko. Se on eri asia antaa lapsen aikanaan itse tajuta sen olevan hölynpölyä kuin itse varta vasten kertoa sen olevan sitä. 

Sadut on satuja ja niihin ihanaa uskoa lapsena. Mutta koululaiselle on ihan tervettä istuttaa viimeistään jo vähintään epäilys, jottei joudu naurunalaiseksi. Siltikin voi jatkaa uskomista "vähän", vaikka jo olisi tietoinen siitä, ettei Joulupukki, Ankkalinna ja Jeesus ihan totta olisikaan. 

Hyvänen aika, anna uskoa.