Ei uskovat ihmiset, selittäkääs mulle tämä. Kuolevia ihmisiä sairaalassa hoitavat ihmiset näkevät eron
kahden eri tyylisen kuolemaan menijän olemuksessa. Siis viimeisissä houreissa ja tajunnan loppuvaiheissa, jopa muutamien päivien ajan ennen kuolemaa. Elävän uskon omaava ihminen näkee kauniita näkyjä ja on rauhaisa, ilman uskoa kuolemaan menevä ihminen näkee kauhukuvia ja ' piruja' . Miksi?
Kommentit (23)
Useita olen joutunut työni puolesta hoitamaan loppuun asti ja tuollaiseen en ole törmännyt. Ap:lla itsellään taitaa nyt olla aihe jotenkin ajankohtainen ja oma mielenterveys ilmeisesti vaikutuksille altis.
Joka ei usko ei tiedä mitä odottaa.
Taivaaseen menevät uskovat että on jotain hauskaa tulossa. Ei-uskova täysin luonnollisesti pelkää, koska ei tiedä mitä on tulossa, ja erittäin suurella mahdollisuudella epäilee ettei mitään. Edellinen yksinkertaisesti pelkää enemmän.
en kyllä oo moista huomannut. Kaikki menee kutakuinkin samalla tyylillä. Vai että piruja vielä, hah.
Vierailija:
oma mielenterveys ilmeisesti vaikutuksille altis.
poismenoja sekä uskovilla että ei-uskovilla vanhuksilla. Samoin noita ahdistuneita loppuja löytyy molemmista ryhmistä.
Tietysti itse uskovana koen pystyväni olemaan eri lailla muakana uskovan ihmisen lähdössä, varsinkin jos olemme tunteneet toisemme jo vähän pidempään, rukoileet yhdessä jne. Mutta siis rauhallisia lähtöjä löytyy myös ei-uskovista ja heidän kanssaan pyrin löytämään sen linjan joka heitä parhaiten auttaa ja tukee.
tällaista itse keksimäänne soopaa?
Minä saattelin juuri hautaan äitini, olin hänen luonaan kun hän kuoli. Rauhallisesti. Ateisti.
Asia on minulle todellakin tavallaan ajankohtainen, kaksi tuttavapiiriini kuuluvaa ihmistä on kuollut lähiaikoina, molemmat nuorehkoja vaikean sairauden hitaasti nujertamia. Molemmista oli sairaalan henkilökunta omaisille maininnut, että ovat erikoisia lähtijöitä, kun ovat niin rauhallisia, eivätkä näe kauhukuvia. Ja ainakin toinen kuoleva oli nähnyt kauniita näkyjä, jotain niistä kertonutkin houreissaan. Eivätkä nämä ole ainoat tällaiset tapaukset, vaan olen kuullut vastaavia aiemminkin
Vanhainkodissa työskentelevä tuttavani taas on kertonut ei uskovien ihmisten kuolemankamppailuista. He näkevät kammotuksia, jopa huoneen täynnä karvaisia olioita yms. yms.
Eiväthän he ole niitä uskoneet kohtaavansa kuoleman jälkeen?
Vierailija:
Asia on minulle todellakin tavallaan ajankohtainen, kaksi tuttavapiiriini kuuluvaa ihmistä on kuollut lähiaikoina, molemmat nuorehkoja vaikean sairauden hitaasti nujertamia. Molemmista oli sairaalan henkilökunta omaisille maininnut, että ovat erikoisia lähtijöitä, kun ovat niin rauhallisia, eivätkä näe kauhukuvia. Ja ainakin toinen kuoleva oli nähnyt kauniita näkyjä, jotain niistä kertonutkin houreissaan. Eivätkä nämä ole ainoat tällaiset tapaukset, vaan olen kuullut vastaavia aiemminkinVanhainkodissa työskentelevä tuttavani taas on kertonut ei uskovien ihmisten kuolemankamppailuista. He näkevät kammotuksia, jopa huoneen täynnä karvaisia olioita yms. yms.
Eiväthän he ole niitä uskoneet kohtaavansa kuoleman jälkeen?
Ei uskovat ovat mm. hätistelleet jotain pahaa tms. negatiivista pois ympäriltään, ikään kuin joku inhottava olisi tullut heitä lähelle.
Uskovat saattavat kuolla hymyillen vaikka olisi kokenut kovia tuskia tai ojentavat kätensä jotain positiivista asiaa/olentoa kohti.
Vierailija:
Ei uskovat ovat mm. hätistelleet jotain pahaa tms. negatiivista pois ympäriltään, ikään kuin joku inhottava olisi tullut heitä lähelle.
Uskovat saattavat kuolla hymyillen vaikka olisi kokenut kovia tuskia tai ojentavat kätensä jotain positiivista asiaa/olentoa kohti.
Mutta siitä olen varma, että joidenkin kohdalla tämä ap:n aloittama aihe pitää paikkansa.
Ja otsikon lisäksi voitaneen todeta, ettei kukaan voi myöskään teilata näitä kokemuksia.
17
Kysyi, mihin onkaan menossa. Tuntui pahalta ajatella levottomuuttaan. Toisaalta en tiedä, miten lopulta lähdönhetkellä koki. Oli tajuttomana, kun viimeksi hänet näin.
Kuulin kyllä, miten eräällä uskovalla tuttavallani, joka sairasti syöpää ja oli kovat tuskat lopussa, oli ilme ja silmät kirkastuneet kuollessaan ja kasvoille jäi hymy. Sisarensa kuvaili, että ihan niin kuin olisi hymyillyt jollekin, joka tuli häntä hakemaan.
No, uskokaa ihmeessä jos se teidän uskoanne vahvistaa.
Kuoli yöllä muutama vuosi sitten sairaalassa vaikeaan sairauteen. Sairaanhoitaja oli kertonut äidille että isä meni viimeisinä hetkinään ihan sekaisin. Ja isäni oli ateisti, ei edes halunnut tavata pappia viimeisinä elinpäivinään.
Ja kuulemma oli sen näköinen, että hymyili " noutajalle" .
että kyse on siitä että millaisen eletyn elämän ja ihmissuhteet jättää taakseen. Siis on sinut itsensä kanssa, elänyt silleen hyvin ettei tarvitse katua, ei jää riitoihin kenenkään kanssa jne. En jaksa selittää enempää, kai te ymmärrätte mitä ajan takaa.
Niin että jos jää mörköjä paljon taakse, ne vaivaa kuollessa kenties?
En oo ennen ajatellut tämmöstä, nyt vain tuli mieleen : )
Kyllä uskovainenkin epäilee ja on kauhuissaan. Erään papin pelkoa oli jopa vaikea ymmärtää. Mihin luottamus Jumalaan katosi lähtö hetken lähetessä. Kenenkään ei tarvitse kuolla kauhuntunteeseen, rauhoittava lääkitys auttaa jokaista lähtemään tästä maailmasta kauhukuvitta.
Ateisti voi tuntea saman rauhan kuin kristitty tai muslimi.
heillä eivät pysty puolustautumaan. Samaa olen miettinyt minäkin, uskova siis.