Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naimisissa kaksi vuotta, mies ei haluakaan lapsia
12.11.2023 |
Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa 2 vuotta ja sitä ennen yhdessä viisi vuotta. Mies on alusta asti tiennyt, että haluan lapsia ja ajatukseni olikin, että sitten, kun olemme naimisissa, ehkäisy jätetään pois. Ostimme häiden jälkeen omakotitalon, johon ensinnäkin upposi tietenkin paljon rahaa, mutta jossa on ollut myös laittamista. Mies sanoi silloin, että nyt ei ole oikea aika aloittaa vauvaprojektia, koska rahat olivat tiukalla ja talon kanssa oli stressaavaa. Olin samaa mieltä, mutta tietenkin hieman pettynyt. Olen jo 35v, joten raskautuminen ei ole mikään läpihuutojuttu ja mielelläni olisin aloittanut yrittämisen jo silloin, mutta suostuin kompromissiin. Nyt meillä alkaa olla taas talous kunnossa ja talokin on hyvällä mallilla, joten otin asian puheeksi uudestaan. Mies suhtautui erittäin nihkeästi ajatukseen siitä, että lopettaisin pillerit, ja hänen mielestään meillä ei ole tässä mikään kiire. Ahdistaa, että pitäisi vielä odottaa ties kuinka kauan, että mies kypsyy ajatukseen isäksi tulemisesta. Ei minulla ole loputtomasti aikaa!
Tiedän, että ketään ei saa pakottaa isäksi, enkä voisi edes kuvitella tekeväni mitään sellaista, mutta tuntuu todella pahalta, että mies tekee näin. Hän on AINA tiennyt, kuinka tärkeää oma perhe minulle on. Nyt meillä on kaiken lisäksi valtava, tyhjä omakotitalo. Mitä me tällaisella edes tehdään, jos lapsia ei koskaan tule? Oikein ivana ivan päällä keskellä pihaa tönöttää edellisen omistajan leikkimökki, kun ei olla raaskittu sitä myydä. Talokin ostettiin kaikkia lapsiperheen tarpeita silmällä pitäen. Aivan täyttä paskaa kaikki. Teenkö nyt vain oman pääni mukaan, ilmoitan, että lopetan pillerit ja pysyn lujana? Tämän kun ei pitäisi olla miehelle mikään yllätys.
Kommentit (583)
Ei kyllä kuulosta siltä, että on koskaan halunnut lapsi, vaan olet painostanut häntä siihen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä jo monta kertaa esitettykin, mutta kysynpä nyt minäkin; oletteko olleet ennen avioitumista yhtä mieltä siitä että haluatte lapsen/lapsia, vai oletko vain olettanut että kun hän tietää että haluat niin hänkin automaattisesti haluaa?
Mikä tässä minun korvaani särähtää on se, että jos mies hyvin on tiennyt että haluat lapsia miksi hän ei ole suoraan sanonut ettei hän halua? Tuo ei kyllä ole reilua peliä. Hänen olisi pitänyt sanoa heti jo ennen avioliittoa ettei halua lasta. Onko hänkin vain olettanut että muutat kyllä mieltäsi?
Tällaista se on kun asioita ei puhuta selviksi ja puhuta suoraan mitä halutaan ja mitä ei. Sitä vaan oletetaan ja luullaan ja sitten tuleekin yllätyksenä kaiken laista.
Eipä auta muu kuin erota jos jompi kumpi ei suostu perääntymään kannassaan, eikä sekään ole oikein lasta kohtaan jos mies pakotetaan isäksi joka ei sitten lapsesta halua huolehtia. Silloin on parempi erota ja etsiä uusi mies ja PUHUA asiat selviksi mitä kumpikin haluaaja mitä ei.
Puhukaa ihmiset, siihenkin tarkoitukseen teillä on suu päässänne!
Alue: Aihe vapaa
Elämä voi kulkea niin montaa eri raidetta. Tämän suhteen alku muistutti omaamme, joskin miehellä oli vauvakuume jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja itse halusin ensin naimisiin. Häät pidettiinkin muutaman vuoden seurustelun jälkeen, ehkäisy jätettiin ja tulinkin pian raskaaksi. Valitettavasti se päättyi keskenmenoon. Mies sairastui masennukseen jo ennen häitä ja ehkäpä se ja koettu menetys on muuttanut tilanteen nyt sellaiseksi, ettei hän enää ole varma haluaako itselleen ikinä lapsia. Minulla on nyt toiveena saada lapsi ja tuntuu kuin tulevaisuus olisi katkolla ja haaveet murskana. Ikää jo 32 v. ja tässä tilanteessa avioliittokin tuntuu tyhjältä kuorelta. En tiedä pitäisikö odottaa miehen parantumista (käy asianmukaisessa hoidossa) vai todeta, että pitää siirtyä tavoittelemaan niitä unelmia, jotka jätin kompromissina astuessani avioon ja kuvitellessani, että edessä olisi pyrkimys kohti omaa perhettä. En syytä tai väheksy miestä, hänellä on oikeus muuttaa mieltään ja masennuksen kanssa eläen ajatus lapsesta ei välttämättä ole innostavin. Oma kelloni kuitenkin tikittää ja tämän haaveen kuoppaaminen tuntuu erittäin katkeralta kun useamman vuoden yhdessä tätä suunniteltiin ja haaveiltiin.