Olen älyttömän pettynyt itseeni
enkä tiedä jaksanko enää.
Olen yrittänyt elämässä vaikka ja mitä. Mistään tule koskaan mitään. Läheiset ovat pettyneitä kun ei musta tule mitään. Olen yrittänyt opiskella, käynyt töissä, mutta kaikki aina keskeytyy, eikä huonolla ammatilla, ilman kokemusta pääse kuin hanttihommia tekemään.
Milloin saa luovuttaa kokonaan?
Kommentit (35)
En valitettavasti osaa neuvoa mitään, mutta haluaisin vain kommentoida noita ADHD-epäilyjä. En toki voi mistään tietää vaikka sinulla olisikin se, mutta halusin vain sen verran mainita, että ei tuollainen ADHD:n kaltainen oireilu välttämättä ole ADHD:ta. Minulla on nimittäin ihan samaa, ja minulle kerrottiin, että ADHD ilmenee jo lapsena, jolloin minulla ei tällaista vielä ollut. Päinvastoin, olin lapsena erittäin pitkäjänteinen ja muita lapsia paljon parempi keskittymään. Ahdistusoireilu ja keskittymiskyvyn rapautuminen alkoi vasta aikuisiällä.
Tunne siitä, että pää hajoaa, kun yrittää hahmottaa mitä tahansa oman elämän isompaa projektia. Nykyään ei tarvitse olla edes sen isompi asia kyseessä kuin kodin saaminen järjestykseen, kun pää jo hajoaa. Elämä tuntuu joka tasolla kaaokselta, joka on mahdoton saada hallintaan. Monta vuotta on ollut jatkuvasti sellainen tunne, että voi kun saisi aikalisän, sellaisen hengähdystauon että koko maailma hetkeksi pysähtyisi ympäriltä.
Vierailija kirjoitti:
En valitettavasti osaa neuvoa mitään, mutta haluaisin vain kommentoida noita ADHD-epäilyjä. En toki voi mistään tietää vaikka sinulla olisikin se, mutta halusin vain sen verran mainita, että ei tuollainen ADHD:n kaltainen oireilu välttämättä ole ADHD:ta. Minulla on nimittäin ihan samaa, ja minulle kerrottiin, että ADHD ilmenee jo lapsena, jolloin minulla ei tällaista vielä ollut. Päinvastoin, olin lapsena erittäin pitkäjänteinen ja muita lapsia paljon parempi keskittymään. Ahdistusoireilu ja keskittymiskyvyn rapautuminen alkoi vasta aikuisiällä.
Tunne siitä, että pää hajoaa, kun yrittää hahmottaa mitä tahansa oman elämän isompaa projektia. Nykyään ei tarvitse olla edes sen isompi asia kyseessä kuin kodin saaminen järjestykseen, kun pää jo hajoaa. Elämä tuntuu joka tasolla kaaokselta, joka on mahdoton saada hallintaan. Monta vuotta on ollut jatkuvasti sellainen tunne, että voi kun saisi aikalisän, sellaisen hengähdystauon että k
ADHD saattaa useinkin oirehtia huomattavasti vasta kun henkilö aikuistuu ja on omillaan. Tämä yleistä varsinkin tytöillä. Saattaa olla ettei aplla ole ADHD:ta, mutta on myös mahdollista, että on. Itse selvittelisin asiaa.
25, mielenkiintoista, minulle nimittäin kerrottiin tosiaan ihan toisin, kun itse epäilin, olisiko minulla sitä. Että kuulemma oikea ADHD oirelee jollain tavalla jo lapsena, jos sitä ylipäätään on. En tiedä sitten mikä on totuus. Minulla ei tosiaan ollut lapsena minkäänlaista ADHD:n häivääkään, vaan olin pikemminkin ADHD:n täydellinen vastakohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En valitettavasti osaa neuvoa mitään, mutta haluaisin vain kommentoida noita ADHD-epäilyjä. En toki voi mistään tietää vaikka sinulla olisikin se, mutta halusin vain sen verran mainita, että ei tuollainen ADHD:n kaltainen oireilu välttämättä ole ADHD:ta. Minulla on nimittäin ihan samaa, ja minulle kerrottiin, että ADHD ilmenee jo lapsena, jolloin minulla ei tällaista vielä ollut. Päinvastoin, olin lapsena erittäin pitkäjänteinen ja muita lapsia paljon parempi keskittymään. Ahdistusoireilu ja keskittymiskyvyn rapautuminen alkoi vasta aikuisiällä.
Tunne siitä, että pää hajoaa, kun yrittää hahmottaa mitä tahansa oman elämän isompaa projektia. Nykyään ei tarvitse olla edes sen isompi asia kyseessä kuin kodin saaminen järjestykseen, kun pää jo hajoaa. Elämä tuntuu joka tasolla kaaokselta, joka on mahdoton saada hallintaan. Monta vuotta on ollut jatkuvasti sellainen tunne, että voi kun
Minulla ei ole ikinä epäilty adhd:ta vaikka lapsena olin täystuho. En kävellyt ikinä. Juoksin, kiipeilin, olin jatkuvasti onnettomuuksissa niin että minut on kiidätetty useamman keran sairaalaan aivotärähdys epäilyn takia, mitään ei jää mieleen jos ei kiinnosta, nukahdan ja aivoni vain sammuu. Herään tajuihini kun kuulen jonkun kiinnostavan sanan. Jo lapsena haaveilin että olisi pilleri minkä avulla voisi lukea kokeisiin että muistaisin mitä luin. Nukahdin kirjan eteen heti kun jouduin istumaan paikallani. Joten kokeisiin lukiessa kävelin, lauloin, huusin,poljin kuntopyörää, heilutin käsiäni vielä lukiossakin, jotta pääsin kokeista läpi. Minulla ei ole kunnolla itsesuojeluvaistoa joten saatan joutua hankaluuksiin, mitään en saa valmiiksi, mutta innostun helposti. Silti minussa ei nähty mitään adhd:seen viittaavaa ja siksi ei ole vieläkään diagnoosia
Olen samanlainen ap ja minulla on ADHD
Jos on ahdistusta ja masennusta, ja oppimisvaikeuksiakin, niin siinähän silloin on ne syyt siihen miksi esim. koulut ei oo sujunut. Ei kannata vertailla itseään muihin, tai ajatella että on vikaa omassa persoonassa! Ei siitä ole kyse, vaan siitä että on haasteita elämässä. Ei niitä kukaan itselleen halua, mutta niitä pitää itse yrittää selvitellä ja hakea apua. Joku psykologi voisi auttaa selvittämään, että mikä sinua jarruttaa. Tsemppiä!
ADD voi hyvin olla ap:n ongelmien taustalla. Kyseessä voi olla myös tunnetumpi sisarhäiriö ADHD, mutta siihen sisältyy myös ylivilkkautta, mikä olisi pitänyt ainakin lapsena ilmetä.
ADD:n ja ADHD:n oireet voi tiivistää niin, että ihmisen elämä on jatkuvaa säheltämistä ja kömmähdysten sarjaa. Tuosta seuraa monien kohdalla myös epäonnistuminen ns. normaalissa elämässä, PAITSI jos omaa jotain hyödyllistä erityislahjakkuutta, mikä kompensoisi asiaa.
Tuosta tullaankin siihen, että menestyäkseen pitäisi olla joko melko terve tai omata erityislahjakkuutta. Ikävä totuus on, että suurin osa ihmisistä ovat lahjoiltaan keskinkertaisia. Keskinkertaisuus EI itsessään tietysti estä normaalia elämää, mutta jos siihen päälle on sitten mielenterveysongelmaa tai vakavaa persoonallisuushäiriötä, niin eväät pärjätä omillaan nykyajan työelämässä ovat hyvin pienet.
Toki maailmassa on lukuisia ihmisiä, jotka menestyvät vaikka heillä olisi esim. ADD/ADHD tai esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta kyseisillä ihmisillä onkin silloin myös jotain sellaista erityislahjakkuutta, mille löytyy kysyntää.
Diagnoosin saaminen ei sekään välttämättä suuresti auta, koska ADD/ADHD -lääkkeillä on monille ikäviä sivuvaikutuksia, oireet eivät kaikilta kokonaan katoa, eikä ADD tai ADHD ole tietääkseni (ainakaan yleinen) peruste saada esim. työkyvyttömyyseläkettä. Joillekin diagnoosi voi kuitenkin tuoda armollisuutta itseään kohtaan. Sitä diagnoosin saamista ei tosin helpota yhtään se, että ADHD on jonkinlainen "muotisairaus", joten monella lääkärillä voi aluksi esiintyä ymmärrettävää skeptisyyttä.
t: lyöntivirhehäiriöinen, jonka pitsi copypastata teksti oikolukijan kautta.
Älä anna muiden määritellä itseäsi. Ei ole olemassa mitään hanttihommia, nekin ovat oikeasti tärkeää työtä jonka jonkin täytyy tehdä, monesti tuntuu että vielä vaativampia ja kiireisempiä töitä kuin ne mistä maksetaan hyvin!
Vierailija kirjoitti:
En valitettavasti osaa neuvoa mitään, mutta haluaisin vain kommentoida noita ADHD-epäilyjä. En toki voi mistään tietää vaikka sinulla olisikin se, mutta halusin vain sen verran mainita, että ei tuollainen ADHD:n kaltainen oireilu välttämättä ole ADHD:ta. Minulla on nimittäin ihan samaa, ja minulle kerrottiin, että ADHD ilmenee jo lapsena, jolloin minulla ei tällaista vielä ollut. Päinvastoin, olin lapsena erittäin pitkäjänteinen ja muita lapsia paljon parempi keskittymään. Ahdistusoireilu ja keskittymiskyvyn rapautuminen alkoi vasta aikuisiällä.
Tunne siitä, että pää hajoaa, kun yrittää hahmottaa mitä tahansa oman elämän isompaa projektia. Nykyään ei tarvitse olla edes sen isompi asia kyseessä kuin kodin saaminen järjestykseen, kun pää jo hajoaa. Elämä tuntuu joka tasolla kaaokselta, joka on mahdoton saada hallintaan. Monta vuotta on ollut jatkuvasti sellainen tunne, että voi kun saisi aikalisän, sellaisen hengähdystauon että k
Voi olla ihan stressi oire....
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä muiden mielipiteistä. itseäsi varten elät, etkä kenenkään muun.
meil on tätä porukkaa enemmänkin ja kimpassa elellään
Ole ylpeä itsestäsi. Moni ei edes yritä ja sinä olet yrittänyt ja selvinnyt monesta tilanteesta. Lisäksi olet saanut kokemusta. Ei se helppo elämä kehitä luonnetta, vaan todelliset vastoinkäymiset. Olet sisukas.
Ku