Lue keskustelun säännöt.
Olen kuin itsemurhan partaalla oleva, mutta en uskalla päättää päiviäni
11.11.2023 |
Toivon, että keskustelua ei poisteta. Kaipaisin vertaistukea. Onko täällä muita, jotka ovat halunneet päättää päivänsä, mutta täällä edelleen? En ole tekemässä itsemurhaa. Hoitoa saan masennukseeni, mutta tuntuu kuin siitä olisi tullut nykyinen persoonallisuuteni. Mitään ei jaksa tehdä, olla vain ja sitkutella ja tietysti se näyttää ulospäin laiskuudelta. Itsemurhan tehneitä syytetään usein itsekkäiksi, mutta eipä meitä kroonisia masentuneitakaan kovin hyvin kanssaihmisien taholta kohdella.
Kommentit (56)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä mieltä että kaikilla on toivoa ja tarkoitusta elämään määrätty aika.
En tiedä miltä tuntuu kun masennus muuttaa persoonaa joksikin muuksi, siitä en tiedä mitään. Tiedän vain miltä tuntuu yrittää löytää jo lapsena kadonnut minuus.
Pian 40 vuotta takana sitä rämpimistä. Välillä on oikein hyviä kausia, silloin elämä tuntuu voittavan ja tunnelissa näkyy valoa, mutta se on hyvin haurasta valoa. Kun se sammuu, saapuvat itsemurha ajatuksetkin. Niinä hetkinä toivoisin että uskaltaisin sen tehdä, tekotavan olen jo päättänyt.
Mutta sen tiedän, että kivullakin on tarkoituksensa. Toki riippuu paljon omasta elämänkatsomuksesta, siitä millaisena näkee elämän, mihin uskoo tai on uskomatta. Itse uskon siihen että meitä viedään aina eteenpäin, toisinaan hyvin kivuliaitakin kinttupolkuja pitkin, mutta se on välttämätöntä oman kehityksemme kannalta. Kun katson elämääni taaksepäin, näen selvää kehitystä. Sen vuoksi olen oppinut luottamaan paremmin siihen että olen koko ajan juuri siinä missä minun kuuluukin olla. Jos päädyn tekemään itsemurhan, niin ei se ole sen kummallisempaa kuin luonnollinen kuolema, niin minun elämäni on tarkoitus mennä jos on mennäkseen. Jokaisen meistä on aika lähteä täältä, lähtötapoja on vaan niin monia.
Toisten ihmisten kyräilyt kannattaa unohtaa. 1600-luvulla uskottiin että itsemurha on vakavampi rikos kuin lapsenmurha. Ajat muuttuvat ja niiden mukana ajatustavat. Tuskin on olemassa sen suurempaa totuutta kuin oman mielen vapaus, lupa olla ja ajatella omalla tavallaan, kunhan sillä ei uhkaa ketään toista. He jotka pitävät itsemurhaa itsekkäänä tekona, todennäköisesti torjuvat sen ajatuksen voimalla sitä asiaa että he eivät olleet itse liian halukkaita nostamaan toista ihmistä korkeammalle (ja ne jotka omasta mielestään niin tekivät, eivät välttämättä näe keinojensa todellista tilaa). Se esimerkiksi tekee tästä yhteiskunnasta sairaan, kun kukaan ei näe asiakseen auttaa toisiaan, mutta ollaan kuitenkin oikeutettuja tuomitsemaan ne jotka eivät enää yksin jaksaneet. Siinä pohdittavaa, miksi Suomi johtaa itsemurha- ja masennustilastoja. Luulen että jos jokainen suomalainen diagnosoitaisiin, löytyisi jokaiselta vähintään masennus. Suomalainen sosiaalisuus on raadollista.
Miten Sinä näet elämän?
Jos elää päivästä toiseen samalla tavalla eikä mikään muutu, niin tarttisko tehdä jotain? Ihan itse? Pakota itsesi tekemään jotain. Esim ulkoilu ei oikeasti ole pahasta vaikka sen ehdottamisesta suututaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos elää päivästä toiseen samalla tavalla eikä mikään muutu, niin tarttisko tehdä jotain? Ihan itse? Pakota itsesi tekemään jotain. Esim ulkoilu ei oikeasti ole pahasta vaikka sen ehdottamisesta suututaankin.
Syö hiekkaa, juo virtsaa, tarjoa itseäsi ohikulkijoille, mene mielipuolen kämppäkaveriksi, haistele kodittomien kalsareita.. Eikö? Pakota itsesi!
Masentunut ihminen ei yleensä jaksa eikä ole kiinnostunut reippailusta eikä sosiaalisuudesta eikä mistään. Ne ovat asioita jotka tuntuvat ylivoimaisilta, asioita joita ei halua tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Jos elää päivästä toiseen samalla tavalla eikä mikään muutu, niin tarttisko tehdä jotain? Ihan itse? Pakota itsesi tekemään jotain. Esim ulkoilu ei oikeasti ole pahasta vaikka sen ehdottamisesta suututaankin.
Eikö ennemmin kannattaisi pakottaa itsensä itsemurhaan? Sitten ei tarvisi enää ikinä pakottaa itseään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut samoja tuntemuksia. Tuntuu, kuin olisi ulkopulinen omassa elämässä, jokainen yritys korjata asioita vie vain uuteen umpikujaan, ehkä toisenlaiseen mistä lähti liikkelle, mutta umpikujaan silti. Kohta varmaan tusina eri paikkakuntaa tullut kokeiltua, eikä mikään tunnu kodille, työsuhteet pelkkää silppua ja pätkää. Ystäväpiiriä ei ehdi muodostumaan missään. Olisiko ratkaisu sitten pysyvä muutto autoon, niin voisi vaihtaa paikkakuntaa vaikka joka viikko.
Vierailija kirjoitti:
On ollut samoja tuntemuksia. Tuntuu, kuin olisi ulkopulinen omassa elämässä, jokainen yritys korjata asioita vie vain uuteen umpikujaan, ehkä toisenlaiseen mistä lähti liikkelle, mutta umpikujaan silti. Kohta varmaan tusina eri paikkakuntaa tullut kokeiltua, eikä mikään tunnu kodille, työsuhteet pelkkää silppua ja pätkää. Ystäväpiiriä ei ehdi muodostumaan missään. Olisiko ratkaisu sitten pysyvä muutto autoon, niin voisi vaihtaa paikkakuntaa vaikka joka viikko.
Ja lopulta löydät itsesi ajelemassa ympäri maata vailla päämäärää ja kysymässä näitä samoja kysymyksiä. Voit kiertää maailman vaikka viidesti ympäri, etkä saa rauhaa ennen kuin mietit, mikä on suhde itseesi.
Haet palavasti sitä jotain elämääsi itsesi ulkopuolelta; paikkakunnista, ihmisistä, työstä.. Vaikka kaikki vastaus on sinussa! Itsesi ulkopuolelta haettu rakenne ei kestä, etkä tule ikinä löytämään juuriasi, ennen kuin vahvistat itseäsi, tunnet itseäsi ja tunnistat todelliset tarpeesi. Se on todellinen ja vahva kivijalka; itsetuntemus ja tieto siitä mitä todella elämältään haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kaipaisin paskatrolliesi loppumista
Ulostaudu, jos tuntuu pahalta.
Siitä on lähes 10 vuotta. Elän nyt elämää joka oli minulle ennen vain itkuinen pyyntö rukouksessani. Pitää vain tehdä päätös ettei halua elää enää niin ja sitten muuttua ja sallia se muutos itselleen. Uskoa siihen, että ansaitsee hyvää eikä elämän tarvitse olla ikävää ja vaikeaa kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätä niin että voit tehdä itsarin sitten, kun et löydä ulos mennessäsi päivän aikana yhtäkään roskaa maasta.
Vierailija kirjoitti:
Sanot että et jaksa tehdä mitään. Mitä sinä sitten olet yrittänyt jaksaa tehdä? Syödä terveellisesti, siivota, urheilla, ulkoilla, olla sosiaalinen? Onko ne sellaisia asioita mitä ajattelet että sinun pitäisi tehdä vai sellaisia asioita mitä sinä todella haluat tehdä? Minkälaisia arvoja sinulla on? Minkälaiset asiat aikaisemmin on tuottanut sinulle iloa? Minkälaiset asiat nykyään tuottavat sinulle iloa? Minkälaiset asiat motivoivat sinua?
Jos et pidä urheilusta, niin tuskinpa motivaatio liikuntaan on kovinkaan suuri vain sen takia että yleisesti ajatellaan liikunnan tekevän hyvää. Sinun täytyy löytää ne sinun omat ajatuksesi ja mielipiteesi ja lähteä niitä kohti, ihan vaikka todella pienin askelin.
Täällä on samanlainen.
En pysty syömään eikä minua saa aktiiviliikkumaan. Jos saan joskus nukutuksi, on se parasta.
Elämä ei kiinnosta.
Kaikki meni pieleen. Suuria virheitä. Elämäni on pilalla.
Tämä on maanpäällinen hlv.
Yritä jaksaa. Et ole ainoa.
Tunti kerrallaan. Päivä kerrallaan.
Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot että et jaksa tehdä mitään. Mitä sinä sitten olet yrittänyt jaksaa tehdä? Syödä terveellisesti, siivota, urheilla, ulkoilla, olla sosiaalinen? Onko ne sellaisia asioita mitä ajattelet että sinun pitäisi tehdä vai sellaisia asioita mitä sinä todella haluat tehdä? Minkälaisia arvoja sinulla on? Minkälaiset asiat aikaisemmin on tuottanut sinulle iloa? Minkälaiset asiat nykyään tuottavat sinulle iloa? Minkälaiset asiat motivoivat sinua?
Jos et pidä urheilusta, niin tuskinpa motivaatio liikuntaan on kovinkaan suuri vain sen takia että yleisesti ajatellaan liikunnan tekevän hyvää. Sinun täytyy löytää ne sinun omat ajatuksesi ja mielipiteesi ja lähteä niitä kohti, ihan vaikka todella pienin askelin.
Älä jauha jaskaa.
Jos ei pysty sängystä ylös
Vierailija kirjoitti:
Sanot että et jaksa tehdä mitään. Mitä sinä sitten olet yrittänyt jaksaa tehdä? Syödä terveellisesti, siivota, urheilla, ulkoilla, olla sosiaalinen? Onko ne sellaisia asioita mitä ajattelet että sinun pitäisi tehdä vai sellaisia asioita mitä sinä todella haluat tehdä? Minkälaisia arvoja sinulla on? Minkälaiset asiat aikaisemmin on tuottanut sinulle iloa? Minkälaiset asiat nykyään tuottavat sinulle iloa? Minkälaiset asiat motivoivat sinua?
Jos et pidä urheilusta, niin tuskinpa motivaatio liikuntaan on kovinkaan suuri vain sen takia että yleisesti ajatellaan liikunnan tekevän hyvää. Sinun täytyy löytää ne sinun omat ajatuksesi ja mielipiteesi ja lähteä niitä kohti, ihan vaikka todella pienin askelin.
Et ole kuullutkaan masennuksesta. Silloin ei tee enää mitään noista.....
Olet ylenkatseinen nuorehko hölmö.
Kohtalontoveri täällä. Yön sanoin : " liian paljon liian vähään aikaan" on tapahtunut todella vakavia ja surullisia asioita ja liian monta menetystä jotka traumatisoivat mieltä. Kun sitä tapahtuu liian nopeassa tahdissa, huomaakin olevansa keskellä oravanpyörää, mistä on mahdotonta poistua, sillä niin moni asia on jäänyt käsittelemättä, mihin olisi pitänyt saada ja voida paneutua. Niistä on sitten muodostunut pään sisälle oma pimeä maailmansa, joka on hallitsevin tunne. Olen kyllä hakenut apua, käynyt terapiassa ( käyn itseasiassa edelleen). Olen huomannut, että jatkuvista ponnisteluista huolimatta, on päivä päivältä vaikeampi nousta sängystä, josta on tullut mielen turvapaikka. Elämänilo on sammunut, ja arjen pakolliset velvollisuudet suoritan kuin robotti, ihminnen vailla tunteita.
Ajattelen nykyään luovuttamaista jokaikinen päivä. en vain uskalla tehdä sitä. Lähinnä iltaisin surettaa ajatus siitä, että seuraava aamu koittaa ja huomaa avaavansa silmät herätyskellon kanssa. Joskus pieninä hyvinä hetkinä tosin ajattelen, että se pelko toimii tehokkaana blokkina ja hetken jopa silloin hymyilen sille ajatukselle. Mutta pääsääntöisesti ajattelen asian niin, etten ole tietoisesti itselleni mitään tekemässä, mutta ei haittaisi pätkän vertaa, jos esim. joku raskaskalusto ajaisi vahingossa päälle.
Onko sinulla AP jotain tiettyä syytä masennukselle? Oletko miettinyt koskaan mikä tarkoitus yleensä on sillä että olemme täällä?
jokainen kuolee joskus koita toipua
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kukaan ei oikeastaan edes auta tai muista olemassaoloasi, mutta itsemurhaan suhtaudutaan jyrkän tuomitsevasti ja siitä puhuminen vaihtoehtona on kuulemma uhkailua.
Vapaassa maassa on luojan kiitos lupa tappaa itsensä.
Kuunnelkaa uusia ajatuksia, avaa tv7, patmosradio, dei ,permanto, sateet lähetä joytube....