Lue keskustelun säännöt.
Mies tulee kohta kotiin ja ahdistaa niin että oksettaa
10.11.2023 |
Miten tämä tähän meni? Aluksi kun mies lähti reissutöihin niin tuntui että maailma loppuu ja oli kamalaa jäädä lasten kanssa yksin 2 viikoksi. Nyt miehen kotiinpaluu ainoastaan ahdistaa. Meillä on lasten kanssa hyvä rutiini ja mies tulee sotkemaan sen ja odotan vain että 2 viikkoa on taas kulunut ja hän lähtee takaisin töihin. Mikä neuvoksi? Eihän tämä näin kuulu mennä.
Kommentit (118)
Ai että jos joku antaisi neuvoksi "nainen voi jäädä kotiäidiksi" miehen valittaessa vaikkapa sotkuisaa asuntoa ja kuinka ruoka ei ole valmiina...
Miehen työ ei ole tässä se ongelma, ap on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teen kanssa työtä, jossa ollaan useita viikkoja reissun päällä. Siinä on tullut puhuttua aika monen työkaverin kokemuksista perhe-elämästään. Näiden miesten kertomuksissa usein toistuu sama teema: puoliso hajoilee kotona yksin arjen pyörittämiseen. Jos lapset ovat päiväkoti-ikäisiä, niin tuo puoliso on myös töissä. Nuo naiset ovat usein loppu yksinhuoltajaelämään, ja se purkautuu kiukutteluna poissa olevalle puolisolle. Nämä miehet sitten tuntevat olonsa voimattomiksi, kun eivät sieltä välimatkojen päästä pysty auttamaan niissä arjen pulmissa ja katastrofeissa. Ikävöivät myös lapsiaan. Joskus käy niin, että kun tulevat kotiin, se viikkojen aikana kerätty kiukutus yksin selviämisestä purkautuu sitten, plus kotona on iso lista tehtäviä (joka nyt varmaan ihan normaalia, ettei sinne mennä syljeskelemään kattoon).
Ehkä ap:llä jotain tuollaista, ärsyttää miehen kotonaolo, kun muuten tekee kaiken yksin, niin mitä tuo äijä tä
Nainen voi ottaa eron jolloin sotkut miehen ollessa poissa vähenee.
Eiku ootas... no ainakin rahaa tulee talouteen enemmän!
EIku miten tää nyt menee?
Vierailija kirjoitti:
Miehelle on varmasti myös vaikeaa tulla ykskaks siihen. Keskelle teidän täydellistä kuviota. Mitä mieltä sun mies on? Toimiiko tuo hänen mielestään?
Voi vaan kuvitella ja yrittää asettua toisen saappaisiin. Miltä itsestä tuntuisi lähteä perheen luota viikkokausiksi tekemään töitä?
Kuules, matkatyötä tekevälle miehelle ei ole vaikeaa olla missä tahansa. Hän on aina kuin kotonaan, olipa missä vain.
Tiedän, koska olen matkatöitä tekevä mies, vain viikonloput kotona.
Tiedän tuon kurjan kuristavan tunteen kun tulee kotiin 2 viikon jälkeen makaamaan 2 viikoksi.. Piti teeskennellä, että kiva kun tulit.. Aikani kestin yksin pyöritystä.. Erosin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon kurjan kuristavan tunteen kun tulee kotiin 2 viikon jälkeen makaamaan 2 viikoksi.. Piti teeskennellä, että kiva kun tulit.. Aikani kestin yksin pyöritystä.. Erosin.
Mikä muuttui eron jälkeen?
Ei tarvinnut yksin pyörittää? Tuli enemmän rahaa taloon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on sulla ongelmat. Ihan tiedoksi vaan niin ei sun ole pakko sitä katella jos et halua senkus eroat
Vierailija kirjoitti:
No on sulla ongelmat. Ihan tiedoksi vaan niin ei sun ole pakko sitä katella jos et halua senkus eroat
Ero olisi miehelle hyvä ratkaisu. Siihen riittäisi se, että ap kertoo mitä ajattelee.
Mies tekee raskasta työtä tienatakseen naisen unelmakämppään ja lapsiin rahat, ja tuossa kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli ulkomailla töissä. Äitini sanoi tuota samaa, arki rullasi lasten kanssa, mies tuli kotiin välillä ja sotki koko pakan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle on varmasti myös vaikeaa tulla ykskaks siihen. Keskelle teidän täydellistä kuviota. Mitä mieltä sun mies on? Toimiiko tuo hänen mielestään?
Voi vaan kuvitella ja yrittää asettua toisen saappaisiin. Miltä itsestä tuntuisi lähteä perheen luota viikkokausiksi tekemään töitä?
Kuules, matkatyötä tekevälle miehelle ei ole vaikeaa olla missä tahansa. Hän on aina kuin kotonaan, olipa missä vain.
Tiedän, koska olen matkatöitä tekevä mies, vain viikonloput kotona.
Kuka antoi sulle veeti luvan puhua toisten puolesta? Edustatko "miehiä" ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos antaisit vain sen pari viikkoa mennä miehen rytmin mukaan? Onko mies väsynyt tullessaan kotiin? Meneekö useita päiviä "palautumiseen". Vai sujahtaako helposti rooliinsa?
Salli ottaa itsellesi omaa aikaa ja anna miehen viettää aikaa lasten kanssa. Paimenna ne vaikka hoploppiin päiväksi, seuraavaksi mummolaan ja sitten vaikka pizzalle. Ei kaiken tarvitse mennä yhden kirjan sääntöjen mukaan. Toki sinulla on lasten kanssa omat rytmit ja jutut. Ja se on hyvä. Tää toimivuus riippuu myös lasten iästä. Alle 4 vuotiailla on yleensä aika tarkka päivärytmi, jossa ei sovi suurempia muutoksia kuvioihin tulla. Vanhemmat ovat sitten jo joustavampia lapsia.
Olosi kiva jos ap tulisi kommentoimaan ja vastaamaan näihin kysymyksiin. Vai oliko tämä vaan provo.. ne tunnistaa yleensä siitä että ap häviää kuin pieru Saharaan, just kun keskustelu käy kuumana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sä haluat sitten oikeasti erota? Olet käsittänyt että pärjäät yksin paremmin?
Tee hyvää ruokaa, istuta alas ja kysele kuulumiset ja onko ollut lapsia ikävä ja että miten hän aina kestää ne viikot erossa. Mikä on hänen supervoimansa?
Jos ei kysy takaisin Sinun kuulumisiasi niin kerrot t o s I tarkkaan miten teidän arki on rullannut ja miksi pidät sitä hyvänä kaavana.katsot pitkään silmiin ja sanot rauhallisesti, että tämä on hyvä malli ja jatkat samaan hengenvetoon ja kerrot kuinka pahalta alkuun tuntui ja miten sait homman järjestykseen ja mikä merkitys turvallisilla rutiinilla on Sinun jaksamiselle ja lasten hyvinvoinnille. Ja pidät katsekontaktin.
Et syytä
Et huuda
Mutta pidät huolta, että hän ymmärtää puheestasi, miten hän voi parhaiten auttaa sinua ja lapsia voimaan hyvin. Sitten kysyt, mitä mieltä hän perheen päänä on, kannattaisiko näin jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen kanssa työtä, jossa ollaan useita viikkoja reissun päällä. Siinä on tullut puhuttua aika monen työkaverin kokemuksista perhe-elämästään. Näiden miesten kertomuksissa usein toistuu sama teema: puoliso hajoilee kotona yksin arjen pyörittämiseen. Jos lapset ovat päiväkoti-ikäisiä, niin tuo puoliso on myös töissä. Nuo naiset ovat usein loppu yksinhuoltajaelämään, ja se purkautuu kiukutteluna poissa olevalle puolisolle. Nämä miehet sitten tuntevat olonsa voimattomiksi, kun eivät sieltä välimatkojen päästä pysty auttamaan niissä arjen pulmissa ja katastrofeissa. Ikävöivät myös lapsiaan. Joskus käy niin, että kun tulevat kotiin, se viikkojen aikana kerätty kiukutus yksin selviämisestä purkautuu sitten, plus kotona on iso lista tehtäviä (joka nyt varmaan ihan normaalia, ettei sinne mennä syljeskelemään kattoon).
Ehkä ap:llä jotain tuollaista, ärsyttää miehen kotonaolo, kun
Viikkojen aikana kerätty kiukutus purkautuu... Mitäs jos mies on viikkojen aikana kerännyt panetusta ja kiukkua... saako naisen ottaa väkisin? Sehän on sinusta ihan normaalia että vähän purkaa paineita.
Hehheh, onpa hauskaa. Pidän normaalina, että siellä kotona sitten myös tehdään kotitöitä ja ollaan lasten kanssa jne normaalielämää yhdessä. Pidän kiukutusta yksin selviämisestä ymmärrettävänä reaktiona, mutta en rakentavana käytöksenä. Katkeruus täytyisi jotenkin muuten käsitellä, tai olla laittamatta itseään sellaiseen tilanteeseen, jossa on katkera.
Täällä joku kirjoitti kokemuksensa ystävättärestään, joka "rankaisi" miestään reissutyöstä kohtelemalla kuin palvelijaa. Ei se ole mielestäni ok. Asioilla on aina kaksi puolta, yritin tuoda myös reissutyötä tekevien työkaveri-miesten näkökulmaa keskusteluun kuulemani mukaan, että ei heilläkään niin kivaa aina ole. Eikä ole niillä kotona olevilla naisillakaan, heistäkin iso osa myös töissä.
Joku kpää kaappasi taas heti ketjun. Ap, olen pahoillani että ketjusi meni heti kiusaamiseksi. Tänne ei kannata enää avautua mistään omista asioistaan. Ylisinseelit ja idän ihmeet ovat tahallisella trollaamisellaan jo pilanneet koko palstan. Muistan millainen tämä oli vielä 10 v. sitten, naiset saattoivat keskustella täällä.
Vierailija kirjoitti:
Kai se on ihan ymmärrettävää, kun pyörittää lapsiperhearkea tuon kaksi viikkoa aina yksin, niin lisähomma siihen päälle ottaa päähän. Ottaako miehesi sitten vetovastuun tai mitään vastuuta kotitöistä ja lapsista kun tulee kotiin, vai on vaan "kiva iskä" joka aiheuttaa lisää työtä sinulle ja vain rentoilee sohvalla passattavana, koska "hänellä on loma"? Vai onko se hänen osallistumisensa se ongelma, eli tekee kaiken niin eri tavalla, että se hiertää?
Se menee juuri niin kuin tuossa kirjoitit. Hän viettää laatuaikaa lasten kanssa ja "lomailee". Minä käyn töissä koko ajan, eli ei hän yksin sitä leipää tuo pöytään. Lapsia on useita, vanhimmat yläkoulussa ja pienin vielä tarhassa.
Tämähän se ongelma tietenkin on. En vaan tiedä mitä ja miten edetä asiassa. Hän ei kuulemma halua että alan "negailemaan" kun hän on nyt kotona.
Ei mahdollista muuttaa työn perässä, liikkuva työ. Eikä hän halua vaihtaa työtä. On tosi vaikea päästä yhteisymmärrykseen. Ja hän on vielä sellainen tyyppi että osaa hurmata ja puhua pään pyörälle, sitten kun hän on poissa niin valkenee asioiden laita.
Kiitos kaikille vastauksista, sai ajattelemaan asiaa monelta kantilta. Voisin ehkä aloittaa siitä omasta terapiasta. Aloitukseni tälle sivulle oli selkeästi jonkinlainen hätähuuto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on sulla ongelmat. Ihan tiedoksi vaan niin ei sun ole pakko sitä katella jos et halua senkus eroat
Ero olisi miehelle hyvä ratkaisu. Siihen riittäisi se, että ap kertoo mitä ajattelee.
Mies tekee raskasta työtä tienatakseen naisen unelmakämppään ja lapsiin rahat, ja tuossa kiitos.
Asumme minun omistamassa kämpässä ja maksan lasten kulut puoliksi, tiedoksi vaan tälle trollille.
Ap
Ankealta tuokin kuulostaa, ettei puoliso halua toisen tulevan kotiin. Reissutyöstä en tiedä mitään, mutta teillä on kyllä iso ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on ihan ymmärrettävää, kun pyörittää lapsiperhearkea tuon kaksi viikkoa aina yksin, niin lisähomma siihen päälle ottaa päähän. Ottaako miehesi sitten vetovastuun tai mitään vastuuta kotitöistä ja lapsista kun tulee kotiin, vai on vaan "kiva iskä" joka aiheuttaa lisää työtä sinulle ja vain rentoilee sohvalla passattavana, koska "hänellä on loma"? Vai onko se hänen osallistumisensa se ongelma, eli tekee kaiken niin eri tavalla, että se hiertää?
Se menee juuri niin kuin tuossa kirjoitit. Hän viettää laatuaikaa lasten kanssa ja "lomailee". Minä käyn töissä koko ajan, eli ei hän yksin sitä leipää tuo pöytään. Lapsia on useita, vanhimmat yläkoulussa ja pienin vielä tarhassa.
Tämähän se ongelma tietenkin on. En vaan tiedä mitä ja miten edetä asiassa. Hän ei kuulemma halua että alan "negailemaan" kun hän on nyt kotona.
Ei mahdollista mu
Eli peruskeissi, jossa toinen on sitä mieltä, että siellä reissutyössään on jo työt tehnyt ja tulee kotiin hengailemaan ja rentoutumaan, mikään vaatimus tehdä jotakin on kirosana. Ei se noin peli vetele, varsinkin koska sinä käyt myös töissä, ei hän ole elättäjä. Kummankin työ on arvokasta. Saisiko häntä jotenkin tuon tajuamaan? Terapia varmasti ei haittaa yhtään ketään, siitä ainakin alkuun. Ehkä saat voimaa ja rakennuspalikoita sanomaan pontevammin, että kyse ei ole "negailusta" vaan normaalin elämän tasavertaisesti yhdessä järjestämisestä.
Teen kanssa työtä, jossa ollaan useita viikkoja reissun päällä. Siinä on tullut puhuttua aika monen työkaverin kokemuksista perhe-elämästään. Näiden miesten kertomuksissa usein toistuu sama teema: puoliso hajoilee kotona yksin arjen pyörittämiseen. Jos lapset ovat päiväkoti-ikäisiä, niin tuo puoliso on myös töissä. Nuo naiset ovat usein loppu yksinhuoltajaelämään, ja se purkautuu kiukutteluna poissa olevalle puolisolle. Nämä miehet sitten tuntevat olonsa voimattomiksi, kun eivät sieltä välimatkojen päästä pysty auttamaan niissä arjen pulmissa ja katastrofeissa. Ikävöivät myös lapsiaan. Joskus käy niin, että kun tulevat kotiin, se viikkojen aikana kerätty kiukutus yksin selviämisestä purkautuu sitten, plus kotona on iso lista tehtäviä (joka nyt varmaan ihan normaalia, ettei sinne mennä syljeskelemään kattoon).
Ehkä ap:llä jotain tuollaista, ärsyttää miehen kotonaolo, kun muuten tekee kaiken yksin, niin mitä tuo äijä tänne edes tulee. Eivät kaikki reissulassejen puolisot noin käyttäydy tietenkään, eikä tarkoitukseni ole mollata heitä mitenkään. Vain havaintoja.
Miettikää ihmiset tarkkaan, kenen kanssa yksiin menette ja kenen kanssa teette lapsia. "Etäsuhde" ilman lapsia voi toimiakin, jos ei ole läheisriippuvaista sorttia ja luottamusta on. Lasten astuessa kuvioon voi konflikteja tulla ja homma ei enää toimikaan, pitää etukäteen visioida se elämä ja miettiä jaksaako sitä. Osa noista työkavereista ovat vaihtaneet työpaikkaa sellaiseen, jossa ei niin montaa viikkoa tarvitsisi olla poissa tai hallinnollisiin hommiin, mahdollisuuksien mukaan.