Lue keskustelun säännöt.
Hassu taipumus ikäviin ystäviin - onko muille tuttua
02.11.2024 |
Muistin vasta, että kouluvuosina jouduin pariinkin otteeseen "ystäväksi" tytöille, jotka jotenkin vaativat minua olemaan kanssaan, mutta tekivät todella inhottavia kiusoja, selän takana nauramista ja tuollaista. Enkä vain osannut pysyä täysin heistä erossa. Olin kiusattu ja yksinäinen lapsi.
Ja nyt, yli viisikymppisenä, kun olen saanut perheen ja mukavia ihmisiä ystäviksi, olen suostunut taas yhden tuollaisen selän takana juoruavan piiriin. Ihmettelen, miksi nytkin suostun vain uusiin tapaamisiin, vaikka aina jää epämukava olo.
Olenko erityinen kusipäämangeetti vai onko tuollaisia ystäviksi tekeytyviä vain enemmän kuin tajuankaan. Nämä kaikki ovat olleet lähtöisin alkoholi- tai muuten ongelmallisista perheistä. Pitäisikö oppia varomaan juuri huonoista taustoista tulevia?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin ns hyvistä taustoista kotoisin olevat olisivat kaikki ihania ihmisiä. Halusit vaan päästä haukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Viimeisen kappaleen perusteella ap lienee itse se kusipää. Vaikka provohan tämä on. Kivaa viikonloppua yksinäisyyteesi ap.
Kyllä ap on tuossa ihan oikeilla jäljillä
Vierailija kirjoitti:
Viimeisen kappaleen perusteella ap lienee itse se kusipää. Vaikka provohan tämä on. Kivaa viikonloppua yksinäisyyteesi ap.
Samaa ajattelin.
Mä olen narsistisesta yh-perheestä ja alkoholistiperheessä kasvanut kaverini kohteli minua juurikin ap:n mainitsemalla tavalla siihen saakka kunnes vihelsin pelin poikki pitkälle yli 30-vuotiaana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvi varoa huonoista oloista tulevia. Kun eihän sitä aina kättelyssä edes tiedä toisten taustoista. Se sijaan siinä vaiheessa on oikea hetki toimia, kun toisen tekemisistä tulee huono olo. Älä turhaan analysoi, miksi suostut uusiin tapaamisiin. Riittää kun nyt lakkaat suostumusta.
Minäkin olen onnistunut löytämään ympärilleni huonoja ihmisiä. Onneksi olen katkaissut välit.
Toisia hyväksikäyttäviä ihmisiä, otetaan käsi ojossa. Kateellisia ja vahingoniloisia.
Lähes kaikki kaverini ovat olleet alkoholistiperheistä ja heillä on mt-ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin ns hyvistä taustoista kotoisin olevat olisivat kaikki ihania ihmisiä. Halusit vaan päästä haukkumaan.
Oletko jotenkin tyhmä? Osaatko ajatella vain noin musta-valkoisesti?
Mitä sellaisilla ihmisillä tekee, jotka eivät iloitse sun menestyksestä? Toisaalta vetäytyvät, kun tarvitsisit tukea.
Sairaita ihmisiä. Onneksi olen heivannut mäkeen.
Millään tavoin heidän kanssaan ei ole pystynyt olemaan oma itsensä. Loistamaan. Ja myös toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole. Lopetat vain sen ikävän ihmisen tapaamisen ja se on sillä selvä. Kiusaaja löytää kyllä uuden uhrin. Niin ja se käytös jatkuu siksi kun sallit sen. Nämä tuttavuudet on siitä kivoja verrattuna sukuun, omiin lapsiin tai puolisoon, että ne voi jättää ihan siihen paikkaansa ja se on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin ns hyvistä taustoista kotoisin olevat olisivat kaikki ihania ihmisiä. Halusit vaan päästä haukkumaan.
Oletko jotenkin tyhmä? Osaatko ajatella vain noin musta-valkoisesti?
Ei se sitä tarkoita. Mutta. Mutta.
Olen puolet elämästäni ajatellut, että kaikissa ihmisissä on hyviä puolia ja nähnyt valoa ihmisissä. Nähnyt kauneutta. Viime aikoina olen tajunnut, että ihan ihmisen fyysinen olemus kertoo myös luonteesta. Jollakin tavoin epämiellyttävä ulkonäkö, ihminen on usein myös sisäisesti epämiellyttävä.
Tämä pitää yllättävän usein paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla menee välit poikki ensimmäisestä huonosta kohtelusta eli en todellakaan katsoisi tuollaista toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi varoa huonoista oloista tulevia. Kun eihän sitä aina kättelyssä edes tiedä toisten taustoista. Se sijaan siinä vaiheessa on oikea hetki toimia, kun toisen tekemisistä tulee huono olo. Älä turhaan analysoi, miksi suostut uusiin tapaamisiin. Riittää kun nyt lakkaat suostumusta.
Tämä. Tuollainen analysoiminen on vaan tapa vältellä vastuuta ja selitellä itsestään uhria. Jos ongelman tiedostaa, silloin on ihan omalla vastuulla laittaa rajoja elämässään (eikä sen sijaan surkutella miten taas ajauduin tähän uhrin asemaan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin ns hyvistä taustoista kotoisin olevat olisivat kaikki ihania ihmisiä. Halusit vaan päästä haukkumaan.
Oletko jotenkin tyhmä? Osaatko ajatella vain noin musta-valkoisesti?
Ei se sitä tarkoita. Mutta. Mutta.
Olen puolet elämästäni ajatellut, että kaikissa ihmisissä on hyviä puolia ja nähnyt valoa ihmisissä. Nähnyt kauneutta. Viime aikoina olen tajunnut, että ihan ihmisen fyysinen olemus kertoo myös luonteesta. Jollakin tavoin epämiellyttävä ulkonäkö, ihminen on usein myös sisäisesti epämiellyttävä.
Tämä pitää yllättävän usein paikkansa.
Ikäänkuin jumalan pilkkaa. Fyysiset epämuodostumat heijastuvat huonona luonteena. Minulla oli lapsuuden kaveri, josta pidin ja jota arvostin. Hän ei ollut kaunis, mutta fiksu ja taitava. Jälkeenpäim hän teki minulle tosi ilkeitä temppuja. Ihan puhtaasta ilkeydestä. Oli myös hyvin kateellinen.
Onneksi on historiaa elämässäni.
No, nykyään en enää etsi kavereita. Osaan olla yksinkin.
Mistä sitä löytäisi hyviä ihmisiä? Valoisia ja iloisia? Ihmisiä, jotka ovat aidosti iloisia toisen menestymisestä, tai kokevat aitoa myötätuntoa.
Lapsia ei voi syyttää siitä, että heidän ystävänsä ovat huonoja. Se on niin paljon siitä kiinni millaisia lapsia sattuu olemaan naapurissa tai koulussa. Sitä paitsi ihan mukavatkin ihmiset saattavat lapsuudessaan käyttäytyä huonosti ja kiusata kavereitaan.
Itselläni oli lapsena aika mukavia kavereita, mutta ehkä juuri siksi minulle on aikuisena tullut huonoja kavereita. En ole koskaan oppinut valikoimaan kavereitani, vaan olen hyväksynyt lähes kenet tahansa joka on sattunut olemaan sopivasti hollilla, esim. opiskelun yhteydessä tavattuja ihmisiä. Tämä on sitten johtanut siihen, että olen myöhemmin joutunut ihmettelemään, miksi oikeastaan olen tuon ihmisen kaveri ja miten hänestä pääsisi eroon.
Lapsuudessa kaltoinkohdellut ja traumatisoituneet ihmiset hakeutuvat usein ikäviin, hyväksikäyttäviin ja alisteisiin ihmissuhteisiin. Tällainen tuttuus tekee heille valheellisen turvallisuuden tunteen. Minä olen niellyt elämässäni uskomattomia määriä paskaa katsellesani ja kuunnellessani sadististen ihmisten käytöstä. Sitten tuli se viimeinen piste, enkä kestä sitä enää _keneltäkään_. Myös olemukseni on muuttunut tämän transformaatioprosessin myötä sellaiseksi, että nämä varjoihmiset eivät enää valikoidu luokseni kuten ennen.
Ennen minäkin jotenkin kuvittelin, että ystävyyden vuoksi pitää sietää kaikenlaista käytöstä. Nykyään laitan välit poikki tai muuten lopetan yhteydenpidon heti ensimmäisestä merkistä, kun todelliset, ilkeät kasvot tulevat esiin.
Ap:lle rajojen vahvistamista. Älä suostu ottamaan vastaan kohtelua, jota paheksuisit, jos se tehtäisiin jollekin muulle.
En ymmärrä alkoholistiperhetaustan omaavien ihmisten leimaamista. He ovat yksilöitä. Aivan kuten kaikki muutkin. Ei ole lapsen vika jos vanhempi juo. Moni alkoholitaustaisessa perheessä kasvanut lapsi on liiankin kiltti. Eläminen jatkuvassa pelossa ja perushoivan puutteessa tekee monesta lapsesta äänettömän ja näkymättömän ihmisen. Kameleontin lailla he ennakoivat ja aistivat herkästi ilmapiiriä sekä tekevät parhaansa jotta riitaa ei tulisi. Moni alkoholistiperheessä kasvanut lapsi ja nuori tekee elämässään tietoisen päätöksen. He päättävät tehdä kaikkensa ja enemmänkin jotta sama trauma ei omien lasten kohdalla ikinä missään olosuhteissa toistuisi. Omien yli 20 vuotta kestäneiden ystävyyssuhteiden perusteella koen, että juurikin vaikeista taustoista tulevat ihmiset ovat parhaimmillaan erityisen luotettavia, rehellisiä ja ihania ystäviä.
Viimeisen kappaleen perusteella ap lienee itse se kusipää. Vaikka provohan tämä on. Kivaa viikonloppua yksinäisyyteesi ap.