Mies tulee kohta kotiin ja ahdistaa niin että oksettaa
Miten tämä tähän meni? Aluksi kun mies lähti reissutöihin niin tuntui että maailma loppuu ja oli kamalaa jäädä lasten kanssa yksin 2 viikoksi. Nyt miehen kotiinpaluu ainoastaan ahdistaa. Meillä on lasten kanssa hyvä rutiini ja mies tulee sotkemaan sen ja odotan vain että 2 viikkoa on taas kulunut ja hän lähtee takaisin töihin. Mikä neuvoksi? Eihän tämä näin kuulu mennä.
Kommentit (118)
Ja taas kerran mammat meni halpaan. Mikä neuvoksi- kysymys on varma merkki trollista. Ettekö te ikinä opi.
Nyt ainakin AP pistät miehen kotiviikoilla viemään ja hakemaan sen nelivuotiaan tarhasta. Sinä olet sen tehnyt nyt kaksi viikkoa putkeen töiden ohella, nyt hänen vuoronsa. Se, että vaatii osallistumista kodin ja lasten hoitoon ei ole mitään negailua. Kuulostaa siltä, että miehellä persoonallisuushäiriön piirteitä tai ainakin empatiajyvyttömyyttä. Ei ihme, että ahdistaa. Silloin ei pariterapia usein edes auta, yksilöterapia sinulle omien rajojen asettamiseen ja omien tarpeiden ilmaisuun varmasti hyvä idea.
Onko rakastajasi iskostanut nuo ajatukset päähäsi?
Vierailija kirjoitti:
Joku kpää kaappasi taas heti ketjun. Ap, olen pahoillani että ketjusi meni heti kiusaamiseksi. Tänne ei kannata enää avautua mistään omista asioistaan. Ylisinseelit ja idän ihmeet ovat tahallisella trollaamisellaan jo pilanneet koko palstan. Muistan millainen tämä oli vielä 10 v. sitten, naiset saattoivat keskustella täällä.
Joo sori ettet saa haukkua miehiä ja levittää muuta miesvihaa nykyään aivan vapaasti.
Kuinka typeriä naiset edes ovat? Ottakaa se ero älkääkä täällä vinkuko. Luulisi onnistuvan jopa teidän kapasiteetilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on sulla ongelmat. Ihan tiedoksi vaan niin ei sun ole pakko sitä katella jos et halua senkus eroat
Ero olisi miehelle hyvä ratkaisu. Siihen riittäisi se, että ap kertoo mitä ajattelee.
Mies tekee raskasta työtä tienatakseen naisen unelmakämppään ja lapsiin rahat, ja tuossa kiitos.
Asumme minun omistamassa kämpässä ja maksan lasten kulut puoliksi, tiedoksi vaan tälle trollille.
Ap
Niin tietysti. No mutta sitten asia on vielä helpompi. Ilmoitat miehelle että kuukausi aikaa muuttaa pois. Saat olla omistamassasi kämpässä ihan lasten kanssa sen jälkeen, ei tarvitse ahdistua miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vaihtaa työtä
Problem solved
Kerrotko hitaammalle, mikä se ongelma varsinaisesti oli? Se, että mies tulee omaan kotiinsa? Miten se työtä vaihtamalla ratkeaa?
Niin ongelma oli, että kun mies on aina kaksi viikkoa pois. Rutiinit syntyy ja syntyy taas kun mies paikalla. AP ei jaksa muuttaa rutiineita koko ajan.
Ootko tosissas?
Eli jos mies joka ilta kotona, rutiinit ei enää muutu
Problem solved
No nyt on kyllä sekavaa shittiä. Veikkaanpa, että kun AP alkaa noita juttujaan sönköttää, niin miestä ei siellä kotona näy enää ollenkaan.
Sulla on päässä vikaa, jos et selvää selitystä ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on ihan ymmärrettävää, kun pyörittää lapsiperhearkea tuon kaksi viikkoa aina yksin, niin lisähomma siihen päälle ottaa päähän. Ottaako miehesi sitten vetovastuun tai mitään vastuuta kotitöistä ja lapsista kun tulee kotiin, vai on vaan "kiva iskä" joka aiheuttaa lisää työtä sinulle ja vain rentoilee sohvalla passattavana, koska "hänellä on loma"? Vai onko se hänen osallistumisensa se ongelma, eli tekee kaiken niin eri tavalla, että se hiertää?
Se menee juuri niin kuin tuossa kirjoitit. Hän viettää laatuaikaa lasten kanssa ja "lomailee". Minä käyn töissä koko ajan, eli ei hän yksin sitä leipää tuo pöytään. Lapsia on useita, vanhimmat yläkoulussa ja pienin vielä tarhassa.
Tämähän se ongelma tietenkin on. En vaan tiedä mitä ja miten edetä asiassa. Hän ei kuulemma halua että alan "negailemaan"
NIin, nainen lapsineen on kerännyt pyykkivuorta ja tiskejä sen kaksi viikkoa tekemättä mitään, ja kun mies saapuu eissusta hänen odotetaan siivoavan kaikki vaikkei ole ollut osallisena kattiloiden sotkemiseen.
Mistä ahdistus johtuu? Oletko sinulle muutenkin rutiineista poikkeaminen jotenkin erityisen vaikeaa? Etkö millään tavalla saa miestä sopimaan niihin rutiineihin, tai etkö pysty siedättämään itseäsi siihen, että kaikki ei mene sinun käsikirjoituksesi mukaan, vaan se toinen tapa on aivan hyvä?
Vierailija kirjoitti:
Tuota
Pyydä miestä vaihtaan työtä?
Vai?
Luulisi, että ennemmin haluaa perheen
Sano, että et jaksa enää yksin
Niin että jos pärjää paremmin kun mies ei ole kotona, pitää sanoa että ei pärjää ja mies kotiin joka ilta? Outoa logiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ottaa suurimman osan eroista koska jossain kohtaa vaan alkaa ahistaa. Se on sitä naisten neuroottisuutta.
Mulla oli joskus tuollainen etäsuhde. Nähtiin suurinpiirtein 2 viikon välein. En osaa itsekään sanoa, mitä oikein tapahtui, mutta pikku hiljaa mies vaan alkoi ärsyttämään ja tunteet kuoli pikku hiljaa.Vaikea selittää, mutta ymmärrän, mitä ap ajaa takaa. No meillä ei ollut lapsia, joten minä sitten päätin, että suhde oli sitten siinä.
Voisihan tuossa kokeilla, että puhut miehelle. Järjestätte kahden keskistä aikaa ja käytte treffeillä. Katsotte,onko se kuuluisa "me" vielä olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ainakin AP pistät miehen kotiviikoilla viemään ja hakemaan sen nelivuotiaan tarhasta. Sinä olet sen tehnyt nyt kaksi viikkoa putkeen töiden ohella, nyt hänen vuoronsa. Se, että vaatii osallistumista kodin ja lasten hoitoon ei ole mitään negailua. Kuulostaa siltä, että miehellä persoonallisuushäiriön piirteitä tai ainakin empatiajyvyttömyyttä. Ei ihme, että ahdistaa. Silloin ei pariterapia usein edes auta, yksilöterapia sinulle omien rajojen asettamiseen ja omien tarpeiden ilmaisuun varmasti hyvä idea.
AP:lla ei ole mitään menetettävää, vaikka vaatii miestä osallistumaan. Lähde itse viikoksi pois kotoa jollakin syyllä ja kerro etukäteen, että lähdet pois toiseksikin viikoksi, jos koti ei ole kunnossa, kun palaat.
Ei mitään negailua vaan päätöksiä tyyliin "minä en nyt ensi viikolla hae lasta hoidosta. En laita kotona ruokaa enkä siivoa, kun olen tehnyt sitä jo 2 viikkoa putkeen." Ja pidä päätöksesi! Älä anna periksi, vaikka illalla omista harrastuksista kotiin palatessa huomaat, että lapsi on hakematta hoidosta, ruoka laittamatta, talo siivoamatta ...
Pesetkö sinä hänen pyykkinsä ja varustat kaiken valmiiksi seuraavaa reissua varten? Aloita nyt oma elämä siitä, että anna hänen tehdä se itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on sulla ongelmat. Ihan tiedoksi vaan niin ei sun ole pakko sitä katella jos et halua senkus eroat
Ero olisi miehelle hyvä ratkaisu. Siihen riittäisi se, että ap kertoo mitä ajattelee.
Mies tekee raskasta työtä tienatakseen naisen unelmakämppään ja lapsiin rahat, ja tuossa kiitos.
Tässä tapauksessa nainen omistaa sen kämpän, olipa unelma tai ei. Sitä hän ei kerro, minkä verran mies kustantaa omien lastensa elämää, mutta oletettavasti myös ap tekee töitä, koska lapsi on päivähoidossa.
Kylläpä uitutti tulla viime yönä reissusta kotia. Akka ollu koko aamun naama norsun uitulla. No onneksi pääsee taas sunnuntaina pois. Ja taitaa olla aika alkaa rakentaa omaa reissupaikkakunnalle. Raha kelpaa kyllä mutta ei muu.
Vierailija kirjoitti:
Ankealta tuokin kuulostaa, ettei puoliso halua toisen tulevan kotiin. Reissutyöstä en tiedä mitään, mutta teillä on kyllä iso ongelma.
Naiset yleensä haluavat että mies pysyy poissa mutta antaa rahaa naisen ja naisen lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ainakin AP pistät miehen kotiviikoilla viemään ja hakemaan sen nelivuotiaan tarhasta. Sinä olet sen tehnyt nyt kaksi viikkoa putkeen töiden ohella, nyt hänen vuoronsa. Se, että vaatii osallistumista kodin ja lasten hoitoon ei ole mitään negailua. Kuulostaa siltä, että miehellä persoonallisuushäiriön piirteitä tai ainakin empatiajyvyttömyyttä. Ei ihme, että ahdistaa. Silloin ei pariterapia usein edes auta, yksilöterapia sinulle omien rajojen asettamiseen ja omien tarpeiden ilmaisuun varmasti hyvä idea.
AP:lla ei ole mitään menetettävää, vaikka vaatii miestä osallistumaan. Lähde itse viikoksi pois kotoa jollakin syyllä ja kerro etukäteen, että lähdet pois toiseksikin viikoksi, jos koti ei ole kunnossa, kun palaat.
Ei mitään negailua vaan päätöksiä tyyliin "minä en nyt ensi viikolla hae lasta hoidosta. En laita kotona ruokaa enkä siivoa, kun olen tehny
Onko koti kunnossa kun mies palaa reissultaan? Ei taida olla joten millä perusteella miehen tulisi siivota naisen ja sen lasten sotkut?
Mun kampaaja oli samanlainen, haukkui aina miestään samasta aiheesta ja sanoi,että voi kun sillä olisi aina töitä. Vielä ne on yhdessä, mies on varakas, tekee reissuhommia, josta saa hyvää palkkaa, nainen tyytyy. Nyt se nainen asuu pitkiä aikoja yksin, kun laset on jo aikuisia. Tyttärensä elää samanlaista elämää, miehensä pääsi samoihin hommiin appensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on sulla ongelmat. Ihan tiedoksi vaan niin ei sun ole pakko sitä katella jos et halua senkus eroat
Ero olisi miehelle hyvä ratkaisu. Siihen riittäisi se, että ap kertoo mitä ajattelee.
Mies tekee raskasta työtä tienatakseen naisen unelmakämppään ja lapsiin rahat, ja tuossa kiitos.
Tässä tapauksessa nainen omistaa sen kämpän, olipa unelma tai ei. Sitä hän ei kerro, minkä verran mies kustantaa omien lastensa elämää, mutta oletettavasti myös ap tekee töitä, koska lapsi on päivähoidossa.
Juu tietysti omistaa. Se on jännä miten aina nämä palstalla apua huutavat ovat menestyjiä joilla on oma iso kämppä (nainen, mies, lapsia yläkoulusta tarhaan)... montako huonetta ap? Ja ihan sun nimissä?
Mitä sä edes miehellä teet? Aivan, et mitään. Se on se sinun ongelmasi. Lapset on tehty ja nyt alkaa ärsyttää että se äijä notkuu maisemissa edelleen. Antaisi vain loputkin rahansa ja pysyisi poissa, ei miehillä ole mitään virkaa sun elämässäsi. Olethan menestyjä.
Tätä ketjua lukiessani havahduin arvostamaan edesmennyttä isääni enemmän. Hän oli reissutöissä, ensi kuukauden kerrallaan (elettiin 1960 ja 1970- lukuja) ja myöhemmin Suomessa ollessaan ajoi joka perjantai liki 700 kilsaa perjantaina kotiin. Kun hän tuli kotiin hån trki kaikkia kotihommia, siivosi, pesi pyykkiä, teki ruokaa jne. Hänelle perhe oli oikeasti tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ahdistus johtuu? Oletko sinulle muutenkin rutiineista poikkeaminen jotenkin erityisen vaikeaa? Etkö millään tavalla saa miestä sopimaan niihin rutiineihin, tai etkö pysty siedättämään itseäsi siihen, että kaikki ei mene sinun käsikirjoituksesi mukaan, vaan se toinen tapa on aivan hyvä?
Mietin samaa, en ole lukenut koko ketjua.
Yksi vaihtoehto on se, että ap:lla on jotain traumataustaa lapsuudesta (hylätyksi tulemista, persoonallisuushäiriöinen ja/tai tunnekylmä vanhempi) ja trauma on vielä hoitamatta ja se oireilee näin. Tällöin ap tarvitsisi terapian ja vakaat olosuhteet. Jatkuva lähelle/kauas ei tee hyvää, ap:n hermosto ei kestä sitä eikä luultavasti tule koskaan kestämään, koska on muovautunut "väärin" = liian reagoivaksi lapsuudessa.
Päädyin tähän seuraavista syistä:
- ap kertoo, että ahdistaa
- ap kertoi, että aluksi tuntui maailmanlopulta (todella normaalia aikuiselle traumalapselle)
- kun mieli ei kestä jatkuvaa läheisyyden vaihtelua, se sulkee toisen mielummin kokonaan pois, jos jatkuva läheisyys ei mahdollista
- joku kirjoitti miehen olevan empatiakyvytön tai pershäir
* tyypillinen puolisovalinta traumatisoituneelle
* ap omistaa asunnon, tyypillistä traumatisoituneelle
* tiivis symbioosi yleistä näissä suhteissa
* miehen matkatyö maailmanloppu
# ap on ulkoistanut jotain sisäisiä toimintojaan mieheen
# ahdistus, kun mies ei ole enää tekemässä sitä
# ahdistus, kun ulkoa saatava sääntely katkeilee
Itse suosittelisin ennemmin pariterapiaa, mutta se voi miehen mielestä olla "negailua". Miehen pitäisi kuitenkin ymmärtää, ettei maailma ja perhe-elämä pyöri hänen ympärillään. Kuvitteleeko hän, että perhe on pausella sen aikaa, kun hän on töissä? Vaikka mies on vapaalla työstään, hän ei ole vapaalla perheestään.
Itse aikanaan erosin lasten isästä, kun hän oletti, että kaikkien perheenjäsenten elämä pyöri hänen töidensä ja menojensa mukaan. Hän ei tehnyt reissutyötä, mutta hänellä oli säännöllisesti viikon kestäviä päivystyksiä illasta aamuun. Päiväsaikaan hän oli vapaalla, jolloin hän makasi sohvalla katsomassa telkkaria. Tilanne eteni siihen, että vein aamulla lapset hoitoon, menin itse töihin, hain lapset, mentiin kauppaan ja kotiin, tein ruokaa ja siivosin. Lasten isä kolisteli kotiin, kun olimme nukkumassa. Hän katseli telkkaria ja kolisteli keittiössä välittämättä siitä, että kaikki muut nukkuivat. Aikani katselin menoa, mutta sitten mietin, että miksi siedän jatkuvaa häiriötä ja silti elän kuin yksinhuoltaja? Kun lasten isä ei edes yöunta kunnioittanut. Eron jälkeen on ollut paljon helpompaa, kun ei tarvitse pettyä ja saa nukkua yöt rauhassa.