Rahojen jakaminen parisuhteessa, hyväksikäyttöäkö?

Asutteko yhdessä, onko lapsia, kuka hoitaaa lapset jos on jne....

Jos ei lapsia ja ette asu yhdessä, niin ei kannata muuttaa yhteen varsinkin, jos tarkoituksena ei ole lapsia hankkia.

Jos on lapsia ja mies hoitaa lapset kunnolla sekä kodin, niin onhan se nyt ihan normaalia, että se työssäkäyvä kustantaa elämisen.

Tuo taloudellinen väkivalta kuulostaa tässä tapauksessa aika oudolta. Sinulla on kuitenkin oikeus sanoa miehelle mitä mieltä olet perheenne rahankäytöstä ja olla maksamatta miehen elämistä. Kaikki eivät suhtaudu rahaan samalla tavalla eikä koe väkivaltana toisen elättämistä, jos ja kun suhteella on itselle muuta annettavaa. Täten on ulkopuolisen vaikea sanoa miten kussakin parisuhteessa tulee kustannukset jakaa.

GoldDigger- lokki pihalle, ja heti!

Kirjoitit, että miehellä ei ole tuloja, mutta työttömyyspäivärahaa. Mitäs se on sitten muuta kuin tuloa? En elättäisi itse ketään ainakaan kovin pitkään.

Riippuu, mitä miehesi tekee vastineeksi ylläpidosta. Jos hän hoitaa kotityöt ja lapset sekä antaa sinulle seksiä, niin se on ihan hyvä diili. Meillä on vastaava diili, mutta toisinpäin. Mies tienaa rahat ja minä hoidan kodin, lapset ja annan seksiä. 

Pistä ulos

Vierailija kirjoitti:

Mies saa työttömyyspäivärahaa, mutt aeihän se mihinkään riitä. Asunto on minun ja tietysti teen kaikki hankinnat, koska miehellä ei ole tuloja. Mieltäni on alkanut häiritsemään myös, että miehen mukaan en rakasta häntä, koska rahani eivät ole yhteisiä. En ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa. Aikaisemmat seurustelukumppanit ovat aina huomioineet minut ja minä heidät, eli raha-asioista on puhuttu avoimesti. Nykyinen mies suostuu kyllä tekemään kotitöitä, mutta ei sellaisia kahden aikuisen taloudessa niin paljon ole, että elättäisin toisin. Lisäksi miehellä ei ole ilmiesesti edes tavoitteena hakea töitä, vaan aloittaa yritystoiminta tietyltä alalta. Minulla ei ole tietoa miehen osaamisestaan kyseiseltä alalta, käsitykseni on ettei sitä ole.

 

Paltaanpa löähtöruutuun. - Mikä sai sinut suostumaan siihen, että alun alkaen asetuitte elämääm saman laton alle? - Ehkä sinun oikeasti kannattaa ottaa vaikka arkki papaeria, jolle kirjoitat vierekkäin parisuhteenne tai vaikka vain yhteisen asumsienne mielestäsi hyviä ja huonoja puolia. - Ja sen perusteella sitten tehdä päätöksiä jatkosta. Ei kaikkea voi ostaa rahalla mutta kumppnainin kuvitelma ja toive siitä, että vain tavanomaisilla kotoaskareilla maksaa osansa niin on minusta vähintäänkin hyvin naivi..

Sinkkumies

Meillä mies saa pelkkää työmarkkinatukea ja minä palkkaa. Menot on jaettu niin, että kummallekin jää suunnilleen saman verran "omaa rahaa", jonka voi käyttää mihin haluaa. Eli minä maksan 4/5 asumiskuluista ja laskut. Eli mieskin saa käteen jäävillä tuloillaan tehdä mitä lystää, mutta koko työmarkkinatuki ei jää puhtaana käteen hummattavaksi. 

Jos asuisimme erillään, mies saisi myös asumistukea ja ehkä muitakin tukia. Nyt hiukan kompensoin hänelle sitä. Ei olisi reilua laittaa häntä maksamaan puolta asumiskuluista ja ruoasta, koska ei hänelle jäisi silloin euroakaan käteen. 

Tarkka olen, että hänkin hoitaa usein meidän ruokaostokset. Jokainen laskukin on aina jääkaapin ovessa näkyvillä. On sellainen avoimuus, mihin raha menee ja paljon mikäkin maksaa! Ettei tulisi tilanne, ettei toinen enää tietäisi, paljon ruokakauppaan menee viikossa tai paljon puhelin ja netti maksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mä haluaisin, että parisuhteessa on myös yhteiset rahat. Riippumatta siitä kumpi tienaa enemmän. Jos sulla on sellainen olo, ettei mies tule tulevaisuudessakaan tienaamaan etkä halua häntä elättää on parempi vaan suosiolla erota. Taloudellista väkivaltaa on kahden elintason ylläpitäminen samojen seinien sisällä."

Taloudellista väkivaltaa on myös käyttää toisen rahoja.

Jos ja kun talous on yhteistä ei siltä osin ole toisen rahoja vaan yhteisiä rahoja joista molemmilla on oikeus tasavertaisesti päättä mihin ne käytetään. Yhteistauloudessakin voi olla yhteisten rahojen lisäksi myös omia rahoja.

Ylipäätän se on ihan parin päätös miten taloushoidetaan. Jos sinusta tuntuu että halua puolison käyttävän yhteisiä rahoja ei auta kuin etsiä puoliso joka ajattelee samalla tavalla. Jos taas ajattelet että yhteinen talous on oikea vaihtoehto kannattaa etsiä puoliso joka myös ajattelee samalla tavalla. Palstan kiistely siitä mikä on paras vaihtoehto on outoa koska se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle eikä läheskään kaikkien kanssa parisuhde toimi mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mä haluaisin, että parisuhteessa on myös yhteiset rahat. Riippumatta siitä kumpi tienaa enemmän. Jos sulla on sellainen olo, ettei mies tule tulevaisuudessakaan tienaamaan etkä halua häntä elättää on parempi vaan suosiolla erota. Taloudellista väkivaltaa on kahden elintason ylläpitäminen samojen seinien sisällä."

Taloudellista väkivaltaa on myös käyttää toisen rahoja.

Kyllä ja ei. - Minusta parisuhteessa, jossa kaikki on trakasti jaettu niin, että on vain toisen, eikä mitään yhteistä on enempi kahden kämppiksen tai kahden kaveruksen suhde, eikä vastavuoroinen ja rakastava parisuhde. Parasta siis ehkä jonkilainen kompromissi, jossa on kummallakin esim oma pankkitili ja sitten yhteien taloustili.

Kysyn ihan mielenkiinnosta. Sinua siis vaivaa se, ettei miehellä ole työtä/palkkatuloja ja miehellä ei ilmeisesti ole minkäänlaista aikomusta tai yritystä sellaisia hankkia. Miten näet teidän suhteen kehittyvän molempia miellyttävään suuntaan seuraavan 5 vuoden aikana?

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että taloudellinen väkivalta on Suomessa vaiettu aihe. Eikö todellakaan ole muita vastaavassa tilanteessa nyt tai joskus ollut?

Taloudellinen väkivalta on pakko sosialistien keksimä termi, kun ei kuitenkaan puhuta varastamisesta.

Ei edes kelan tukia?!!!

Ehei, pitää olla omat tilit ja omat rahat. Vuokra puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Naispuolinen kaveri on elänyt koko elämänsä juuri näin. Ei tuloja, mies elättänyt. En tajua kuinka joku mies voi olla noin tyhmä. Eihän tuo rakkautta ole :D

Rakkautta tuo nimenomaan on kun haluaa elättää ja ola yhdessä siitä huolimatta. Ei kukaan huvikseen ryhdy tuollaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mies saa työttömyyspäivärahaa, mutt aeihän se mihinkään riitä. Asunto on minun ja tietysti teen kaikki hankinnat, koska miehellä ei ole tuloja. Mieltäni on alkanut häiritsemään myös, että miehen mukaan en rakasta häntä, koska rahani eivät ole yhteisiä. En ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa. Aikaisemmat seurustelukumppanit ovat aina huomioineet minut ja minä heidät, eli raha-asioista on puhuttu avoimesti. Nykyinen mies suostuu kyllä tekemään kotitöitä, mutta ei sellaisia kahden aikuisen taloudessa niin paljon ole, että elättäisin toisin. Lisäksi miehellä ei ole ilmiesesti edes tavoitteena hakea töitä, vaan aloittaa yritystoiminta tietyltä alalta. Minulla ei ole tietoa miehen osaamisestaan kyseiseltä alalta, käsitykseni on ettei sitä ole.

 

Hei sinulla on nyt mainio hetki kokeilla, miltä tuntuu olla mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naispuolinen kaveri on elänyt koko elämänsä juuri näin. Ei tuloja, mies elättänyt. En tajua kuinka joku mies voi olla noin tyhmä. Eihän tuo rakkautta ole :D

 

Rakkautta tuo nimenomaan on kun haluaa elättää ja ola yhdessä siitä huolimatta. Ei kukaan huvikseen ryhdy tuollaiseen.

Ryhdytäänkö parisuhteeseen muutoinkaan koskaan vain huviksi? - Siis niin vakavaan parosuhteeseen, jossa ollaan valmiita ja halukkaita asumaan ja elämään mahd. saman katonkin alla. Mutta joo. Luultavasti arka asia. Edelleen nainen voi kirkkain silmin sanoa haaveilevansa kotiäitiydestä ja kumppanin ollessa kodin ainoa tulonsaaja, ainakin niin kauan kuin lapset olisivat nuoria on monen jakama ja ymmärtämä toive mutta kun taas miehenä jos haaveielt vastaavasta niin, että kumppanisi olsi ainoa tulonsaaja ja olemalla kotiksänä lapsien kanssa kotona, niin tämän haaveen julkilausuminen vattii vähintäänkin tilanne tajua ja harkintaa, koska se ei välttämättä herätä yhtä positiivista ja ymmärtäväsitä vastakaikua. Vähintäänkin joku haluaa muistuttaa, että no kun naisilla on pienemmät palkat tai koska hei mies ei voi imettäää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naispuolinen kaveri on elänyt koko elämänsä juuri näin. Ei tuloja, mies elättänyt. En tajua kuinka joku mies voi olla noin tyhmä. Eihän tuo rakkautta ole :D

 

Rakkautta tuo nimenomaan on kun haluaa elättää ja ola yhdessä siitä huolimatta. Ei kukaan huvikseen ryhdy tuollaiseen.

 

Ryhdytäänkö parisuhteeseen muutoinkaan koskaan vain huviksi? - Siis niin vakavaan parosuhteeseen, jossa ollaan valmiita ja halukkaita asumaan ja elämään mahd. saman katonkin alla. Mutta joo. Luultavasti arka asia. Edelleen nainen voi kirkkain silmin sanoa haaveilevansa kotiäitiydestä ja kumppanin ollessa kodin ainoa tulonsaaja, ainakin niin kauan kuin lapset olisivat nuoria on monen jakama ja ymmärtämä toive mutta kun taas miehenä jos haaveielt vastaavasta niin, että kumppanisi olsi ainoa tulonsaaja j

En ole Suomessa koskaan tavannut kotiäitiä tai - isää. Tuskin kovin suuri ilmiö. 

Vierailija kirjoitti:

Mies saa työttömyyspäivärahaa, mutt aeihän se mihinkään riitä. Asunto on minun ja tietysti teen kaikki hankinnat, koska miehellä ei ole tuloja. Mieltäni on alkanut häiritsemään myös, että miehen mukaan en rakasta häntä, koska rahani eivät ole yhteisiä. En ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa. Aikaisemmat seurustelukumppanit ovat aina huomioineet minut ja minä heidät, eli raha-asioista on puhuttu avoimesti. Nykyinen mies suostuu kyllä tekemään kotitöitä, mutta ei sellaisia kahden aikuisen taloudessa niin paljon ole, että elättäisin toisin. Lisäksi miehellä ei ole ilmiesesti edes tavoitteena hakea töitä, vaan aloittaa yritystoiminta tietyltä alalta. Minulla ei ole tietoa miehen osaamisestaan kyseiseltä alalta, käsitykseni on ettei sitä ole.

 

Mies saa työttömyyspäivärahaa, sinä maksat kaikki kulut ja mies vielä valittaa kun et anna loppujakin rahojasi hänen käyttöönsä? Kyllä minä yleisesti ottaen kannatan sitä että suurituloisempi maksaa enemmän, mutta rajansa kaikella. 

Asia olisi eri jos mies hoitaisi yhteisiä lapsia kotona tai jos olisi joku vuosikymmenten mittainen pitkä parisuhde takana, jossa on vuorollaan kumpikin ottanut isompaa taloudellista vastuuta jne, mutta nyt ei tainnut olla kyse kummastakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naispuolinen kaveri on elänyt koko elämänsä juuri näin. Ei tuloja, mies elättänyt. En tajua kuinka joku mies voi olla noin tyhmä. Eihän tuo rakkautta ole :D

 

Rakkautta tuo nimenomaan on kun haluaa elättää ja ola yhdessä siitä huolimatta. Ei kukaan huvikseen ryhdy tuollaiseen.

 

Ryhdytäänkö parisuhteeseen muutoinkaan koskaan vain huviksi? - Siis niin vakavaan parosuhteeseen, jossa ollaan valmiita ja halukkaita asumaan ja elämään mahd. saman katonkin alla. Mutta joo. Luultavasti arka asia. Edelleen nainen voi kirkkain silmin sanoa haaveilevansa kotiäitiydestä ja kumppanin ollessa kodin ainoa tulonsaaja, ainakin niin kauan kuin lapset olisivat nuoria on monen jakama ja ymmärtämä toive mutta kun taas miehenä jos haaveielt vastaavasta niin, että kumppanisi olsi ainoa tulonsaaja j

Kyllä koti-isiin noin keskimäärin suhtaudutaan paremmin kuin kotiäiteihin.

Kai se mies sillä työttömyysrahallaan osallistuu kuluihinne ja hakee töitä? Ja kunnes perustaa sen yrityksen tekee sillä aikaa muuta palkkatyötä?